Tulosta

Sonarcilaisten blogi

Näytä nykyinen sisältö RSS-syötteenä

Sonarcilaisten blogi

Tervetuloa lukemaan sonarcilaisten elämää ja aatoksia blogista!


11 - 20 / 21 tuloksesta
Julkaistu , julkaisija

Terveisiä kanta-asiakkaaltamme: Kun haaveena on ollut saada juuri SE hevonen.

20638179_1917523438572327_5762649145391000575_nSe, jota etsii kotimaisilta myyntisivuilta, ulkomaisilta sivuilta, videoista, kuvista ja jopa omista unista. Eikä sitä löydy. On hienoja hevosia, suorastaan upeita, mutta ei. Ei sytytä. Tiedät millainen tunne pitää tulla, kun näet sen millaisen haluat, mutta mikään ei herätä sitä tunnetta. Olet päättänyt jo luovuttaa, koska eihän sulla kuitenkaan sellaiseen olisi edes varaa, katsotaan ehkä muutaman vuoden päästä tilannetta uudestaan.

27604197_2019860258338644_1767800687_oMuistan sen päivän, elettiin vuoden 2017 heinäkuun puoltaväliä. Tässä kohtaa voin kertoa, että sen muistaa varmasti myös pari muuta, jotka istuivat saman pihapöydän ääressä kahvikupposet kädessä. Olin juuri jutellut hyvän ystävän kanssa puhelimessa, mistä muustakaan kuin hevosista ja tästä meidän omasta lajista. Puhuttiin kuinka on alkanut tulemaan tasokkaampia hevosia ratsastajille ja kuinka kansainvälisesti taso on jo erittäin kova. Taisin saman puhelun aikana mainita, että jätän seuraavat maajoukkuekatsastukset väliin ja keskityn vain kotivalmentautumiseen seuraavan vuoden, koska ei ollut mahdollisuutta ostaa tasokasta ja itselle sopivaa hevosta nopealla aikataululla. Tässä kohtaa tapahtui jotain. Lopetin puhelun ja huomasin, että sähköpostiin oli tullut uusi viesti. Viestissä tarjottiin minulle hevosta. Avasin videon ja siinä SE oli! Se hevonen, joka antoi sen tunteen mitä olin hakenut. Siinä oli Seppo. Tässä kohtaan se pieni järjen ääni, jota olin hartaasti koittanut pitää mukana lähti juoksemaan karkuun ja lujaa. Myös seuraavien 3 päivän hysteerinen kyynelkanavien vuolas virtaaminen sai alkunsa. Siinä sitä suunnittelemaan miten tämä jumalasta seuraava satuolento saataisiin tänne kotiin. Käytiin tietenkin useat puhelinkeskustelut myyjän kanssa ja myyjä kertoikin rehellisesti ja avoimesti hevosesta, sen luonteesta ja ratsastettavuudesta. Myyjä halusi myös avoimesti kertoa, että hevonen on tällä hetkellä huonossa lihaskunnossa ja laiha. Tässä kohtaa, koska se järki ei tietenkään ollut palautunut vielä hallintaan ja ennen kuin ehdin estellä, pääsi suustani ”Ei se mitään, ei meillä ole mihinkään kiire”. Siitä hetkestä alkoikin parin viikon stressi, unettomuus, paasto ja mitä kaikkea.

22780199_1962486600742677_340244975087250596_nKoitti elokuun 5.päivä. Sitä mietti, että mitä ihmettä on tullut ostettua. Sitten sieltä se tuli, kuorma-auto, jonka kyydissä meidän Seppo. Liki 180cm täyttä kuivaa lihaa. Ei se mitään, koska mä olin maailman onnellisin heppatyttö sillä hetkellä ja totesin ”Ei tämä nyt niin paha ole”. Oli se, mutta ei myönnetä, koska mä olin taivaissa.

22814070_1962486637409340_2871664912291824679_n



Siitä alkoikin ruokinnan suunnittelu. Ensin haluan aina, että uudesta hevosesta otetaan laajat verinäytteet, jotta tiedetään kaiken olevan ok. Kaikki arvot oli hyvässä kunnossa ja pystyin hyvillä mielin aloittaa varovaisesti liikuttaa Seppoa. Seppo alkoi vastaamaan ruokintaan ja liikuntaan nopeasti. Tässä kohtaa tarvittiin jotain lisää tukemaan lihasten kasvua ja saatiin huikeita tuloksia Muscle Up:ista! Kuvista näkee nopean muutoksen hevosessa.


27292053_2016436512014352_1483651353_nKoska treenit on nyt lihaskunnon kasvun myötä tullut rankemmiksi, käytämme treeneistä palautumiseen BCAA Xtraa, joka näkyy seuraavana päivänä hyvin palautuneena, rentona ja virkeänä hevosena. Seppo on iso ruuna ja haluan pitää myös sen nivelet hyvässä kunnossa, nivelten hyvinvoinnista huolehtii meillä Flex Mobile.

21192449_1958607427744089_7261239930785144468_n
Flex Mobilesta on ollut myös apua meidän isolle Suomenhevoselle Ripalle, jolla on ollut jalkojen nivelissä pientä sanomista. Aloitettuamme Flex Mobilen syötön, loppui Ripalta satunnaiset etujalkojen kompuroinnit.  Voin hyvillä mielin suositella kaikille näitä VetFarmlab:in tuotteita!

 

Saimme tammikuussa järjestettävälle Maajoukkueleirille kutsun, jossa samalla meillä oli katsastus. Saimme kehuja hyvästä ja nopesta kehittymisestä. Reissu oli muutoinkin erittäin onnistunut, vaikka juuri ennen katsastusta Seppo sai takajalan kengän irti niin, että se roikkui enää ulkoreunasta naulan varassa ja oli vaarassa, että kavio lähtee halkeamaan mikäli se astuu toisella jalalla irtoavan kengän päälle. Tämä tietenkin aiheutti tukun harmaita hiuksia, kylmää hikeä, maailmanluokan painajaisen ja ylimääräisiä sydämen tykytyksiä. Onneksemme saimme samalle aamupäivälle kengittäjän paikalle ja saimme kengän jalkaan, eikä kaviokaan ehtinyt haljeta pahemmin. Neuroottisuuden takia toki pidimme hevosesta lähes 2 tuntia kiinni karsinassa, jotta pahimmilta vaurioilta vältyttiin. Saimme vaihdettua katsastusaikaa hieman myöhemmälle ja päästiin ehjin jaloin näyttämään tämän hetkisen tasomme. 27544550_2027293020875529_7172272879744820338_nSamana iltana saimme kuulla, että meidät on valittu A-kehitysrenkaaseen. Seppo suoriutui reissusta erinomaisesti ja kotiin päästiin 4 kenkää jalassa ja helpottunein tuntein. Tällä hetkellä harjoitellaan meidän Kür-ohjelmaa ja treenataan kohti kevään kilpailuja sekä tavoitteena loppukeväälle Pm-kilpailut Norjan Kristiansandissa, mikäli saadaan riittävät tulokset kasaan.

Sepon hankkimisesta tulee nyt kuluneeksi puoli vuotta ja voin olla onnellinen siitä, ettei se järki ole vieläkään palautunut. Oliko siinä mitään järkeä hankkia ”sikaa säkissä”, ehkä ei, mutta aika sen näyttää mihin asti päästään. Tähän mennessä hevonen on ollut juuri sitä mitä tilasin. Paljon se vaatii aikaa, suunnittelua, järjestelmällisyyttä, pieniä ja suuria askelia, hevosen kokonaisesta hyvinvoinnista huolehtimisesta.

Kiitos kun luit meidän tarinan! Hyvää ja onnellista Uutta vuotta 2018 kaikille!

Lisää meidän juttuja, treenejä, kisoja ja kilpailuja pääset seuraamaan Facebookista sivuilta: Paradressage Team Reitti sekä Instagramista: piareitti_paraequestrian . Nähdään siellä!

 

23472341_1699429680137091_4152513446382042749_nTalvisin terveisin: Pia, Supremo & Riplaus

 

SONARCILAISTEN KOMMENTIT PIAN & SEPON TARINAAN:

"On ollut upeaa päästä seuraamaan Pian & Sepon tarinaa. Olemme jännittäneet kovasti Pian puolesta, millainen Seppo oikeastaan onkaan, alkaako Seppo etenemään ja edistymään ja pelätty, että edistyykö nyt ollenkaan ja paljastuuko treenin lisääntyessä joku piilossa ollut ongelma. Sepon selässä kulkevat kuitenkin suuret unelmat. Olemme saaneet iloksemme todeta ja elää yhdessä Pian & Sepon tarinaa Sepon edetessä ja edistyessä koko ajan huimaa vauhtia. Suurta iloa meille tuottaa myös seurata Sepon "henkistä avautumista", persoonan esiintuloa ja pehmenemistä Piaa kohtaan. On huikeaa saada seurata vierestä ihmisen & eläimen suhteen syntyä ja kehittymistä. Parhaimmillaan ihminen ja eläin ovat kumppanit. Suhde syntyy yhdessä tekemisestä ja arjesta, tunteesta ja silkasta rakkaudesta. Meidän työmme huikeimpia puolia on saada seurata tällaisia tarinoita."  

 

 

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Sonarc-team - Katja Karjalainen: Mennyttä ja tulevaa

14039905_10208453701278394_3141489044188361150_n

Kun lapsena innostuin ratsastuksesta, oli huoneeni seinät täynnä hevospostikortteja :-D.  9-vuotiaan tie vei 7km päähän tallille Espoon Tapiolaan niin useasti viikon ajan, ettei sovitut bussirahat riittäneet - niinpä pyöräilin ja talvisin kävelin tuon matkan edestakaisin.... Niin tosissani olin jo silloin; halusin oppia hevosista ja hevosilta. Halusin oppia ratsastamaan, mutta kilpaileminen ei minua kiinnostanut tipan tippaa.

Myöhemmin yleisurheilu vei minut 60m aitasuoralle, mutta kilpaileminen hevosen kanssa oli edelleen ei, vaikka kävin ratsastamassa neljäkin kertaa viikon aikana. Vasta vuosikymmeniä myöhemmin tilanne muuttui ja innostuin kisaamisesta; ensin kotimaan kisat, sitten pikkuhiljaa ulkomaat (v 2006->). Minulla on ollut kunnia osallistua arvokiosihin jo v 2008->. On nähty kolmet paralympaialset, kahdet MM-kisat (joka 4.vuosi), monet EM-, PM- ja SM-kisat - ja millä menestyksellä. Arvokisamitalien valossa olen Suomen menestynein ratsastaja, sillä mitaleja on joka tasolta.

10405321_10203556043240004_6267926537221712931_nKun sairastuin v 1989, ja muutaman kerran kävin kuolema porteilla, en olisi uskonut, että tämä sairauden ja taiston tie toi rauhoituttuaan minulle aivan erilaisen maailman, mihin olin koskaan uskonut "astuvani". Tuo erilainen hevosmaailma, johon oman hevoseni lisäksi kuuluu mahtava tiimi ammattilaisineen, ei onnistuisi. Ilman ulkopuolista apua ja tukea en kykenisi enää yksin hevosen päivittäisistä tarpeista huolehtimaan - puhumattakaan kuljetuksista valmennuksiin ja kisakentille. Olen kiitollinen, että olen saanut mitä parhaimmat ihmiset rinnallani kulkemaan tämän pitkän matkan, joka alkoi pararatsastusmaailmassa jo v. 1996. Kuka on kulkenut kanssani pitkään, kuka lyhyemmän ajan, mutta TE olette tämän matkan mahdollistaneet. Kiitos sydämestäni!

14441009_10208742740984206_7010604046718527891_nEn saanut "lupaa" lopettaa Rion paralympialaisiin vaan jatkan vielä hetken auttaen Suomea saamaan uutta polvea joukkueena maailman huipulle edelleen täysillä mukana :-*

17264472_10210352969198905_2045552911250263750_nVuonna 2018 päätavoite MM-kilpailut USAn Tryonissa syyskuussa (WEG 2018) ja sitä ennen kotimaan ja Keski-Euroopan kilpailut Belgiassa ja Saksassa kevään aikana.  Kisakauden Valmistelut on jo alkanut: Ratsuni, kilpakumppanini Dr Doolittlen eli "Toopen" hoidosta huolehtii kanssani omat avustajani Noora Nyberg ja Viivi Koli, jotka myös ratsuttavat hevostani sekä reflexologi Tiina Väisänen, Sonarc KY, kiropraktikko Linda Telford sekä Toopen oma "henkilääkäri" Kristiina Eirtola Tampereen Hevosklinikalta. Toopen allastreenista vastaa edellen Hämeen Hevoskuntoutuksessa Kati Kuivakoski. Omasta treeniohjelmasta vastaa Tiina Puro Hyvinvointistudio Purosta kotiohjelman tehden. Myös Toopen ammattitaidolla suunniteltu ruokinta tukee hyvinvoipaa hevosta; KRAFFTin rehut sekä VetFarmLabin uskomattoman hyvät "tukiaineet" niin nivelien, kavioiden kuin lihaksiston hyvinvoinnille  - solutasolta alkaen. Kisamatkaa tukevat myös FINNLINES Suomi ja OXXER uuden kisakaapin myötä.

17861513_10210584165458667_8438423447423108736_nOma ratsatuksellinen treeniapu tulee Janne Berghilta ja Stephen Moorelta sekä kotona Noora Nybergiltä.

Suuren henkisen tuen saan kotoa; Iso kiitos  rakkaalle Petterilleni, joka jaksaa edelleen mun "hevosmaailmaa" ;-)

 

Jännittävää kevättä odotellen

 

-katja

 

SONARCILAISTEN AJATUKSIA:

""On hienoa seurata kuinka ihminen tavoittelee unelmiaan ja on valmis tekemään töitä niiden eteen. Etenkin paraurheilijat näyttävät, mitä todellinen suomalainen sisu on. Lähimmäksi kuvaamaan paraurheilijoiden työtä osuu ehkä fraasi: "Läpi tuulten ja tuiskujen." Jo pelkkä arki ja tavoitteellinen treenaaminen on oma taistelunsa meille kaikille. Paraurheilijoiden päivittäistä taistelua voi vain kunnioittaa ja yrittää tukea parhaimpansa mukaan. Nooran ottaessa meihin yhteyttä Katjan sponsoriasialla emme miettineet kertaakaan ratkaisua: Vastaus oli välitön kyllä. Hetkeäkään emme ole katuneet ja tiedämme olevamme oikealla tiellä. 

Katjan tiimin mukana olemme päässeet tutustumaan myös urheilusponsoroinnin maailmaan. Sen lisäksi, että urheilijoita huolettaa oma kisaura ja sen taloudelliset vaateet niin olemme saaneet nähdä myös kuinka suuri huoli urheilijoilla on oman lajin tulevaisuudesta ja nimenomaan oman maan menestyksestä lajissa. Katja on hyvä esimerkki: Isoa sponsoria haetaan edelleen tähtäimenä Tokion Paralympialaiset - kyseessä on Suomen kautta aikojen menestynein ratsastaja - ja sponsorin etsintä vain jatkuu. Katja antaa paraurheilijana niin paljon itsestään ympäristölleen, on tärkeä esikuva lapsista vanhuksiin ja tarina uhkaa loppua ennen kirjan viimeistä sivua, koska tukea ei löydy. Se tuntuu niin uskomattomalta. Jos Katja on saanut meistä & VetFarmlab Equinesta sponsorin, me olemme saaneet hänestä esikuvan, jonka vaikutus näkyy joka puolella ympäristössämme. Me haluamme olla Katjan tiimissä mukana matkalla Tokioon ja unelmamme on, että se matka toteutuu." 

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Terveisiä kanta-asiakkaaltamme: "Rumpalin" tarina

19389493_10155618053889448_3135829_n

Allu on 5v. Länsigöötanmaanpystykorva. Vuoden 2017 kesällä alkoi iho- ongelmat. Allun toiseksi nimeksi tuli aika nopeasti Rumpali. Tasaiseen tahtiin klo 5:00 aamulla alkoi kylkien raapiminen ja sillä saatiin koko talo hereille. Aluksi mietin, että huomiota haluaa, mutta nopeasti se rapsuttaminen tuli joka tilanteeseen mukaan. Minä mietin pääni puhki ja aloin jo hysteerisesti tarkastamaan turkin kuntoa päivittäin. Tuntui että koko ajan löysin punaisia kutisevia kohtia turkista. Iho hilseili ja rapsuttaminen vain pahensi tilannetta. Ruokana Allulla on kuivanappula.

Otin Tiinaan yhteyttä ja pyysin apua. Olin jo aivan hysteerinen, että mikä koirallani on. Ensinnäkin Tiina sanoi, että lopeta se koiran joka hetkinen katseleminen se ei auta mitenkään tilannetta. Saatiin shampoota Derma 1 ja hoitoainetta derma 2. Niillä päästiin hyvin alkuun ja turkki alkoi voimaan paremmin. 20182910_10155711773694448_77140542_nShampoo ja hoitoaine rauhoittivat tilannetta, kunnes kuukauden päästä alkoi rummutus lisääntyä ja taas itku silmässä ja hermot riekaleina otin Tiinaan yhteyttä. Sanoin, että upotan Allun shampooseen jotta kutina loppuisi. Tiina peukutti asialle, mutta ehkä olisi hyvä kokeilla jotain pesun rinnalle. Liika peseminen ei kuitenkaan ole aina se paras juttu varsinkaan koiralle joka kiertää sateella vesilammikotkin.

Aloimme miettiä Tiinan kanssa Allun ruokavaliota. Allun ruokavalio koostuu suuremmaksi osaksi kuivanappulasta. Mietin, että pitäisikö ruoka vaihtaa raakaruokaan vai hypoallergiaruokaan vai mitä tehdä? Vaihdoin raakaruokaan ja siitäkös se ilo sitten ratkesi. Karvat tippui, iho kutisi ja hiivakin ilmaantui etutassuihin. Alkoi olla parisuhdekin koetuksella, kun hermoilin koirani puolesta. Mieheni mielestä koirassa ei ole mitään vikaa ja minä olin 110% varma, että jokin syy kutinalle on oltava.

Tiina yritti rauhoitella ja sanoikin että jos vaihtaa ruokaa niin suolisto ei siihen ihan heti totu ja puskee ensin kaiken kuonan ulos esim. ihon kautta. Minä joka olin jo paininut tämän kutinanongelman kanssa kohta 2 kuukautta aloin menettämään toivoni.

Lopulta menin eläinlääkäriin, jossa kerrattiin oireet ja lääkärin ajatuksena oli atooppinen iho tai ruoka-allergia. Kaikki ylimääräinen pois ja vain eläinlääkärin suosittelemaa hypoallergiaruokaa 8 viikon eliminaatiodietille. Kutinalääke kylkeen ja reilu 200€ lasku. Kiitos. Kaikki varmaan tietää mitä eliminaatiodietillä tarkoitetaan, kaikki ylimääräinen pois ja murustakaan ei saisi olla lattialla. No Allu on sellainen imuri, että tarkkana sai olla. Mieheni oli ainakin tyytyväinen kun imuroin joka perheaterian jälkeen, että Allu ei vahingossakaan saisi mitään eliminaatiodietin ulkopuolelta.

20030916_10155697416879448_2115862114_nRahaa meni, imuri lauloi ja koirani sai kutinalääkettä. Lopputuloksena oli 4 viikon kohdalla se, että lääkitystä vähennettiin ja kutina alkoi saman tien. Olin, että mitä Helvettiä! Kontrollikäynti lääkärissä oli samalla ja lääkäri sanoi, että näyttää siltä että ei ole ruoka-allergia. Kysyin, että voinko aloittaa koirallani taas maitohappobakteerit jotain siihen asti syöttänyt säännöllisesti. Tyly vastaus, että voithan sitä syöttää jos haluat mutta ei sillä ole vaikutusta mihinkään. Ja taas kassakone lauloi 150€ tässä puolenvälin tarkastuskäynnillä.

Aloin jo olemaan köyhä ja avuton. Koirani vain raapi itseään ja mitään syytä sille ei löydy. Minulla oli kotona yli siisti koti, ärtynyt mies ja 7 kg säkki hypoallergiaruokaa ihan vain turhaan. Siinä kotiin ajellessa päätin kuitenkin vielä 4 viikkoa olla hypodietillä ja lisätä maitohappobakteerit takaisin ruokavalioon ja samalla otin lohiöljyn käyttöön.

Tiinalta tilasin lisää maitohappobakteereja ja sielujen sympatiaa tuli siinä samalla. Olisi pitänyt vain luottaa Tiinaan ja näihin ihmeaineisiin. Shampoota käytin ja hoitoainetta jonkin verran. Oli myös turkille suihkutettavaa derm 9, mutta pääpainon laitoin Allun suolistolle. 8 viikon kohdalla oli viimeinen lääkäri käynti. Koirastani ei löytynyt mitään vikaa, ei allergiaa tai muutenkaan raaputusta selittävää. Vielä ehdotti, että jos sitten syksyllä aloitetaan siedätyshoito ja otetaan laajat allergiatestit. Minä mietin mielessäni, että siedätä vaan muita eläimiä. Minulla riitti tämä juokseminen ja tuloksena Matti kukkarossa ja kutiseva koira.

19679581_10155653610434448_351247282_nPalasin takaisin nappulaan - tosin vaihdon valmistajaa ja sain tehokuurin maitohappobakteeria ja lohiöljyä lorottelin joka ruokaan. Huomasin turkin kunnon parantuvan ja hiljalleen raapiminen alkoi helpottaa. En tiedä oliko syynä kesän vaihtuminen syksyyn vai mikä, mutta hiljalleen koirani vointi parani ja kaapiminen jäi. Punoittavat kohdat kyljistä hävisivät ja suupielien hiiva saatiin kuntoon Vetfoodin Dermactivilla. Tassuissa on vielä pieni määrä hiivaa, mutta senkin kohdalla ollaan jo voiton puolella.

Iso kiitos Tiinalle ja Sirpalle mahtavista tuotteista. Olen edelleen sitä mieltä että suurin vaikutus Allun vointiin on ollut maitohappobakteerin syöttäminen ja shampoon käyttö varsinkin pahimpina kutina aikoina. Toivon, että koirani kutina ei tule takaisin. Jos kuitenkin tulee, niin tiedän keneen otan ensimmäisenä yhteyttä. Olen monelle tuttavallani suositellut ainakin tutustumaan sonarc.fi -sivustoon ja ottamaan Tiinaan tai Sirpaan yhteyttä.

Mieluummin kokeilen luonnonmukaisia tuotteita ensin, kun pumppaan koiraani lääkkeitä.

13871869_10154575803969448_1045584076_nTerveisin Allu ja omistajansa Laura 

 

SONARCILAISTEN KOMMENTIT ALLUN TARINAAN:

"Tiukkaa tekstiä Lauralta, mutta ymmärretään oikein hyvin. Allun kutinoiden aikaan kukaan ei nukkunut talossa kunnolla - Ei Allu, ei Laura, eikä muu perhe. Väsymys vaivasi kaikkia. Kun näimme Allua & Lauraa, olivat kumpikin yhtä väsyneitä. Allua alkoi pikku-hiljaa vaivaamaan myös lihasjumit. Allun keskittymiskyky alkoi olla useimpina päivinä hukassa. Myös koira vaatii samalla tavalla lepoa & akkujen lataamista kuin me ihmisetkin - niiden kehot reagoivat yhtä lailla stressiin ja krooniseen väsymykseen. Tämä taas teki yhteiselosta entistä raskaampaa ja stressaavampaa. Laura on koiranomistajana niitä, jotka haluavat tehdä aina viimeisen päälle parhaansa koiransa hyväksi ja tilanne, jossa voit vain katsoa vierestä, kun koiralla ei ole kaikki hyvin, tunnet ettei sinua uskota ja yhteiselo käy myös arkisten asioiden että yhteisissä harrastuksissa vaikeaksi ja apua ei löydy, on raskas. Laura puhui joskus meillekin siitä, että alkaa tuntua kuin vika olisikin häneen päässään ja hän vain kuvittelee koiran kipeäksi. Näissä keskusteluissa tunsimme itsemme sanattomiksi. Tuntui ettei ole sanoja, millä vastaisimme Lauralle. Ainoa, mitä pystyimme sanomaan oli: "Allu on sinun koirasi ja sinä tunnet oman koirasi. Jos tunnet ettei Allu ole kunnossa niin se ei ole kunnossa." Eläimen paras asiantuntija on sen oma ihminen. Usein vaikka emme osaa jäsennellä sanoiksi, mikä on vialla, alitajuntamme poimii koko ajan vihjeitä ja antaa meille tunteen siitä, että kaikki ei ole nyt kunnossa. Useimmiten sitä tunnetta kannattaa kuunnella."   

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Uusi vuosi ja vanhat kujeet! Blogikin herää henkiin!

26196120_2001234570140702_7562661675119759050_n
Loppu vuosi vuodesta 2017 meni pohdintoja tehdessä. Pohdimme ja keskustelimme paljon kahdesta aiheesta: Työn mielekkyys ja työaika.

Kun päätimme aikoinaan perustaa Sonarcin, meillä oli yksi perus kuningas-bisnesidea: Me tehdään just sitä, mikä meitä huvittaa. Älkää ymmärtäkö meitä väärin - ymmärrämme kyllä oikein hyvin, että arjessa on välillä arjen harmautta - joskus aika useinkin - ja joskus jopa sitä mustaakin mustempaa. Meillä oli paljon ideoita ja halusimme ettei liiketoimintamme rajaantuisi niin kapealle alalle, että sen toimintamalli rajoittaisi mielikuvituksemme juoksua. Ja sitä mielikuvitustahan meillä kyllä riittää. Meillä oli myös perusperiaatteita siitä, mitä me emme halunneet tehdä: Emme halunneet myydä huonoa laatua. Tästä toisesta säännöstä on pidetty tiukasti kiinni. Jos jokin tuote/tuoteperhe on havaittu laadultaan liian heikoksi, ei sitä ole otettu myyntiin ollenkaan tai jos on ehtinyt myyntiin saakka tai laatu on jostain syystä laskenut niin se on heivattu todella nopeasti pois. Ja se näkyy käytännössä: Itsellä on hyvä mieli puhua edustamistamme tuotteista ja saamme äärimmäisen harvoin asiakkailtamme palautetta tuotteiden laadusta.

Työn mielekkyys. Viime vuonna oli paljon hetkiä, kun työ ei tuntunutkaan mielekkäältä. Harmaita päiviä alkoi olla enemmän kuin niitä valoisia. Tämä tuntui todella kummalliselta, koska viime vuosihan oli hieno - esimerkiksi Sonarc - jälleenmyyjien määrä yli kolminkertaistui! Kumpikin pohti asiaa paljon oman päänsä sisällä. Aihe oli vaikea keskusteltava. Kumpikin pohti omassa mielessään sitä vaikeinta asiaa: Lopettamista. Lopulta päädyimme kumpikin keskusteluissamme samaan lopputulokseen: Olimme eksyneet pois päämäärästämme: Me emme enää tehneet juuri sitä, mikä meitä huvittaa. Itse asiassa Sonarcin nimeksi piti alunperin tulla Clueless ja tunnuslauseeksi: We don't know, what we are doing, but we are doing whatever we want. Jostain kummallisesta syystä Patentti- ja rekisterihallitus oli sitä mieltä, että Paramount Pictures omistaa kyseisen nimen. Kumma juttu.

Mutta takaisin aiheeseen. Olimme siis eksyneet polulta. Tähtien sota -tyyliin meidän piti etsiä takaisin voimamme. Tajusimme, että pikkuhiljaa olimme eksyneet polulle, missä seinät puristivat polkua kapeammaksi sanoen, että teidän pitää myydä tätä & tehdä tätä, te ette voi myydä sitä & tehdä sitä. Oli hyvin vapauttava tunne todeta, että pitäkää tunkkinne: Me tehdään just sitä, mitä me halutaan tehdä. Tässä kohtaa oli fiilis kuin The Rock olisi tullut, ojentanut miekan hymyillen ja sanonut: May the Force be with you. Saimme hetkessä takaisin sen saman energisen fiiliksen kuin Sonarcia perustaessamme. Teimme samassa hetkessä nopeita käytännön päätöksiä, jotka tuntuivat todella hyvältä. Kaikki nämä päätökset murensivat polkua puristaneet seinät. Käytännössä olimme alkaneet pelätä epäonnistumista. Tiesimme jo lähtiessämme matkaan vajaa neljä vuotta sitten, että kulkiessamme haluamaamme polkuamme pitkin tulemme kokemaan myös epäonnistumisia. Suhtauduimme asiaan silloin ajatuksella: "Entä sitten. Olemme ainakin silloin katsoneet kaikki haluamamme polut.". Pikku-hiljaa olimme alkaneet pelätä epäonnistumisia - emme ottaneetkaan niistä enää vain opiksemme vaan aloimme pitää päätyönämme väistellä epäonnistumista. Ei oo kivaa, ei. Paluu Sonarcin alkulähteille tuntui vapauttavalta ja iloiselta. Nyt arki tuntuu hyvältä.

 

Parasta ystävällesi!Ajankäyttö. Kun antaa paholaiselle pikkusormen, se vie koko käden. Toki, kun on työnarkomaani ja rakastaa työtään niin se ei useimmiten haittaa. Mutta pikkuhiljaa se huono omatunto sieltä alkoi hiipiä ja alkoi maalata arkea entistä harmaammaksi. Varvas kerrallaan kiemurrellen nilkkaan ja vieden pikkuhiljaa koko naisen mennessään. Kun on kyse kahden naisen firmasta, jossa aloitus on tehty 0-rahoituksella ja kaikki sisääntuleva raha on syötetty toiminnan kasvattamiseen, ei ole ollut varaa palkata työntekijöitä. Tehköön se meistä lampaita, mutta niin se vain on. Ja kun tavoitteena on tarjota parasta mahdollista asiakkaidemme nelijalkaisille ystäville ja nykyään jalattomillekin sekä palvella sitä ihmisasiakasta mahdollisimman hyvin niin jossain vaiheessa ei tiedä enää, että mikä tuntimäärä riittäisi. Kuuluu se kuuluisa kysymys, että saisiko lisää tunteja vuorokauteeen. No ei saa. 

Kuuntelimme kauheasti kaikkien ohjeita ja seurasimme Facebookista kateudesta naamat vihreinä hehkuen, miten muut olivat tehokkaita, aikaansaavia, aikatauluissa pysyviä, laadukkaita, tasokkaita ja kaikkia muitakin ylisanoja kaikissa tekemisissään. Ja eteenpäinpyrkiviä. Ja meitä vain väsytti. Ja meitä vain ketutti. Ja sitten meille tuli kylään huono omatunto ja sitten se se kalvoi ja sitten työntahti hidastui ja sitten se huono omatunto kasvoi ja sitten.... Sama kierre päivästä toiseen päässä kaikuen lauseet alkaen: "Pitäis...".

Jossain vaiheessa aloin törmätä artikkeleihin viiden tunnin työpäivistä. Lueskelin kokemuksia niistä ja otin asian puheeksi Sirpan kanssa. Päätimme kokeilla. Nähtävästi se teki hyvää meille. Sirpa ilmoitti juuri alkavansa tekemään 8 tuntia päivässä ja olevansa viikonloput vapaalla. Minä ajattelin tehdä päivä kerrallaan: Toissa päivänä tein 12 tuntia, eilen tein 5 tuntia. Ai niin ja latasin tehtävänhallintaohjelman puhelimeen ja käytän samaista läppärin selaimesta. Sekin selkeyttää ja helpottaa ajanhallintaa. Ehkä me vielä joskus palaamme 5 tunnin työpäiviin - ehkä sitten taas, kun se huono omatunto tekemättömistä töistä on hiipinyt taas kylään.

MItä haluaisit lukea Sonarcin blogista?Uutena Vuotena pitää tehdä aina lupauksia. Me lupaamme tänä vuonna herättää Sonarcin blogin henkiin. Sillä kyselimme myös Facebookissa, mitä asiakkaamme haluaisivat lukea blogistamme. Ideoita ja toiveita otamme edelleenkin enemmän kuin mielellämme vastaan.

Meille blogin kanssa on ollut vaikeaa ajatus siitä, että olemme halunneet blogin olevan elämän makuinen että hyödyllinen lukijoilleen, emmekä ole halunneet tehdä blogista itseään toistavaa mainoskanavaa. Yllätykseksemme asiakkaamme haluavatkin blogiin paljon tuotteita koskettavia juttuja ja vinkkejä. Eli se, mitä me ajattelimme olevan liian mainosmaista - "ettei me nyt vaan tuppaannuta" - onkin asiakkaistamme hyödyllistä asiaa. Tyttäriäni  lainatakseni: "Me ollaan kyl niin noloja." Mutta onneksi kysyimme ja saimme vastauksen - nyt on siis tulossa paljon juttuja meiltä, asiakkailtamme & yhteistyökumppaneiltamme. Allekirjoittaneen mailissa odottaa jo useampi asiakkaamme ja yhteistyökumppanimme kirjoittama blogijuttu.

Mutta koska sitä elämän makuakin pitää saada niin paljon on myös tulossa juttuja, joissa kerrotaan niin eläinalan ammattilaisten kuin asiakkaidemmekin toimesta erilaisia tarinoita arjesta, elämänmuutoksista, juhlahetkistä ja niistä mustemmistakin hetkistä. Monet kirjoittajat ovat kyselleet, että eiväthän he osaa ja miten he nyt kirjoittavat. Kaikille olen vastannut, että kirjoita niin kuin sinä kirjoitat. Anna sen tekstin olla sinä. Yksi syy blogin kuolemiseen meillä oli, että oli vaikeaa löytää roolia, missä meidän olisi pitänyt Sonarcin blogia kirjoittaa: Pitääkö olla asiallinen, myyvä, onko liian tunteellinen, pitääkö fiilistellä, onko liian puhekieltä, voinko nyt sanoa näin??? Ahdistavaa suorastaan. Mutta Sonarcin toiminta-ajatusta myötäillen: Kirjoita just sillä tavalla kuin susta tuntuu.

Eläköön blogi! Ja tervetuloa matkaamme vuoteen 2018!

Talvisin terveisin,
Tiina.

 

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Vieraileva blogikirjoittaja FM biokemisti Saija Pihkanen: Koirien kesäriesat

Kesä, aurinko, vesi ja hyönteiset.  Tässä elementtejä ilahduttamaan sekä  tuomaan haasteita koirien kesän viettoon. Perusterve koira nauttii kesästä täysin rinnoin. Osalle koirista rodusta ja terveydentilasta riippuen tuo kesä lisähaasteita hyvinvointiin.

 

Nemo_blogi

 

Uiminen on monen koiran suuri nautinto. Uiminen viilentää kesäkuumalla, etenkin paksu turkkisia koiria. Uimisen kääntöpuoli paksuturkkisille roduille on turkin hidas kuivuminen. Kostea iho on loistava kasvualusta erilaisille mikrobeille (esim. bakteerit). Kesän riesana on monella koiralla hotspot ihotulehdukset. Hotspotteja voi pyrkiä välttämään huolehtimalla siitä, että koiran turkki saadaan  hyvin kuivaksi. Etenkin meri ja kuravedessä uineet koirat huuhdellaan kunnolla puhtaalla vedellä. Asianmukaisen shampoon käyttö paikoin huuhteluun, ei ole haitaksi, päinvastoin. Derma4 Gentle shampoon avulla puhdistat koiran turkin ja ihon  hellävaraisesti ihoa ja turkkia hoitaen. Turkin keventäminen trimmaamalla helpottaa ihon "ilmastointia" sekä ihon hoitoa. Ota tavaksesi "kopeloida"säännöllisesti  koira lävitse, jotta havaitset mahdolliset iho-ongelmat ajoissa. Moni hotspot voidaan hoitaa paikallisella hoidolla edellyttäen, että hotspot havaitaan ajoissa. Derma1 Skin care shampoon ja Derma5 antimikrobisen voiteen avulla saat apua paikallisten iho-ongelmien, kuten hotspot hallintaan.

Korvapotilaille, kuten kroonikko "hiivakorvat", on uimisen myötä kosteat korvat lisäriski tulehduksen uusiutumiselle. Tarkista uinnin jälkeen koirasi korvat ja putsaa tarpeen mukaan. "Ongelmakorvakoirien" osalta on korvat hyvä puhdistaa uinnin jälkeen. Derma8 Ear cleanerin avulla puhdistat korvat hellävaraisesti ihoa hoitaen ja korvan ihon vastustuskykyä tukien. Myös korvat kannattaa trimmata jos korvakäytävällä on runsas karvoitus, jotta korvaan saadaan riittävä ilmastointi kosteuden poistamiseksi.

 

lk2

 

Hyönteiset aiheuttavat monelle koiralle paljon iho-ongelmia. Valtaosa hyönteisistä  saalistaa hajuaistin avulla, jonka johdosta monia hyönteisiä voidaan torjua hajusuojan avulla. Esim. kaupalliset synteettistä geraniolia sisältävien punkkipantojen teho perustuu hajuun. Koiran hajuaisti on herkkä ja siten hajuaineiden käytössä tulee olla huolellinen. Pääsääntöisesti alttiimmat alueet hyönteisten puremille on vähäkarvainen vatsanalus ja kainalot, lisäksi etenkin punkkien osalta korvantaukset sekä kaula. Näille alueille voidaan laittaa kevyt hajusuoja, välttäen hajun joutumista kuonoon ja nenään. Hyönteisiä karkottavia luonnonöljyjä on muun muassa laventeli-, sitronella-, piki-, neem-, eukalyptus-, neilikka-, setri-, piparminttu-, kaneli-, kissanminttu-, tea tree-, timjami-, sitruunaruoho-, sitruuna-, appelsiini-, basilika- ja mäntyöljy. Eteeristen öljyjen käytössä on oltava varovainen ja tiedettävä mitä lajikkeita käyttää, jotta ei vahingossa käytä hyönteisiä houkuttavia lajikkeita. Lisäksi on pitäydyttävä korkea laatuisissa öljyissä.

Hyönteisten puremat ovat hyönteislajista riippuen erilaisia. Punoittavan ja kutisevan ihon hoitoon soveltuu hyvin Derma2 Calming serum ja lisä apuna Derma1 skin care shampoo pesu. Avonaiset puremat ja "syönti" kohdat on hyvä pestä Derma1 skin care shampoolla ja laittaa joko Derma6 haavaöljyä tai Derma5 antimikrobista voidetta puremakohdan päälle. Samoin punkin puremat on hyvä puhdistaa, johon soveltuu Derma1 skin care shampoo, Derma5 antimikrobinen voide sekä Derma6 haavaöljy. Derma5 ja Derma6-tuotteiden käytön etuna on niiden vahva hyönteisiä karkottava haju, joka jättää alueelle hyönteisiä karkottavan hajusuojan. Hyönteisten puremat voivat helposti tulehtua kesällä, joten seuraa tilannetta ja pidä ongelma-alue puhtaana esim. Derma1 Skin Care shampoon avulla.

 

Saija_blogi2

 

Aurinko voi myös polttaa vaaleaihoiset koirat. Jos palava alue on pieni, voidaan se suojata Derma7 Soothing Sun shield voiteella, jonka aurinkosuojakerroin on peräti +40. Aurinkosuojakertoimen tulisi olla vähintään 30. Mikäli koko koira on riskissä palaa auringossa, tulisi koko koira suojata esim. vaatteen avulla. On tärkeää erottaa aurinkoherkät ja auringossa palavat koirat. Ensimmäinen ryhmä ei hyödy aurinkosuojasta ja usein aurinkoherkkyyden takana on esim. jokin lääkeaine tai muu auringolle altistava tekijä, joka tulee selvittää. Tyypillisiä auringossa herkästi palavia alueita on mm. korvan lehdet ja kuono. Suojaa herkästi palavat alueet ajoissa. Palanut iho on kipeä ja voi tulehtua helposti. "Korppuisen" palaneen ihon hoitoon saat apua Derma5 antimikrobisesta voiteesta. Punoittavan auringon polttaman ihon rauhoittamiseen soveltuu Derma2 calming serum.

 

Saija_blogi

 

Kuivan ihon hoitoon saat hyvän omega-3 ja -6 kosteusbuustin Derma9 Luxury shine&care suihkeen avulla. Samalla saat apua turkin selvittämiseen ja hoitoon.

Lukuisissa iho-ongelmissa on tärkeää kääntyä ajoissa eläinlääkärin puoleen. Aina, kun olet epävarma tai iho-ongelma on laaja-alainen ja pitkäkestoinen käänny eläinlääkärin puoleen.

Suomen kesä on lyhyt ja kaikista kesän riesoista huolimatta on kesä suurta juhlaa meille kaikille. Nautitaan siis kesästä karvakuonojen ihoa seuraten.

 

Niki_blogi

 

Kirjoittaja biokemisti Saija Pihkanen on luonnonmukaisen SOLHEDS-laatusarjan kehittäjä.

Lisää ohjeita ja apua iho-ongelmiin löydät täältä http://solheds.com/fi/ihonhoito

Hyönteisongelmiin täältä http://solheds.com/fi/ihonhoito/hyonteiset-ja-kutiseva-iho

Löydät kaikki Solheds-tuotteet Sonarcilta!

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Vieraileva blogikirjoittaja FM biokemisti Saija Pihkanen: Kevättä rinnassa ja kiiltoa pinnassa

Nella_ja_rokkitaehdet_307Kevät etenee ja kohta on kesä näyttelyineen sekä lukuisine tapahtumineen täällä. Moni puunaa koiransa edustuskuntoon välttämättä ajattelematta miten kiilto, värin korostus, valkaisu, turkin laskeutuvuus, takut suoriksi  jne... saadaan aikaiseksi. Markkinoilta löytyy varsin kattava joukko tuotteita mistä valita. On kirjava joukko shampoita, joissa kullakin on erilainen ja oma tuotelupaus, suihke- ja säihkepurkkeja sekä hoitoaineita erilaisille turkkilaaduille. Sitten on vielä "supertuotteet" H-hetkeä varten eli lopullinen viimeistely ennen näyttelykehään astumista.

Valtaosa koiranomistajista olettaa purkin ostaessaan, että  tuote on turvallinen ja käyttötarkoitukseen sopiva. Yllätyksenä koiranomistajille tulee se, että eläinten hoitotuotteet ovat kosmetiikkalainsäädännön ulkopuolella. Tämä tarkoittaa sitä, että viranomaispuolelta on valvonta olematon ja mitään viranomaisvaatimuksia ei ole sille, että eläinten hoitotuotteiden valmistajalla ja markkinoijalla olisi edes muodollinen pätevyys tuotteittensa valmistamiseen ja markkinointiin. Siksipä markkinat on paikoin villit ja jokainen kynnelle kykenevä voi lanseerata oman "säihke", "luonnonmukaisen", "allergia" jne tuotesarjansa, ymmärsi sitten tuotteissa käytettävien aineiden kemiaa tai ei, tai miten iho puhumattakaan allerginen iho toimii.

Valvonnan ja lainsäädännön vajaus tekee sen, että kynnys ryhtyä valmistamaan eläintuotteita on alhainen. Tämä näkyy esimerkiksi siinä minkälaisia tuotteita on markkinoilla. Tuotelupaus on ristiriidassa tuotteen sisältämien aineisosien kanssa. Tyypillisiä tällaisia tuotteita on miedot, hellävaraiset shampoot, joissa hellävaraisuus rajoittuu nimeen eli tuotteessa käytetyt ainesosat eivät ole lainkaan mietoja tai hellävaraisia. Valmistaja/markkinoija saa vapaasti nimetä omat tuotteensa. Ylilyönteinä löytyy jopa hypo-allergisiksi nimettyjä tuotteita, joissa nimen idea on antaa mielikuva, että tuote sopisi nimenomaan allergikoille, mutta käytetyt ainesosat ei vastaa annettua nimeä.

Nella_ja_rokkitaehdet_214Kiilto- ja takunpoistoaineiden teho perustuu pääasiallisesti silikoniin. Silikonin avulla saadaan hyvin laskeutuva, kiiltävä ja takkuvapaa turkki. Eläintuotteissa käytetään usein huomattavasti korkeampaa silikonipitoisuutta ja valitettavasti myös heikompi laatuisia raaka-aineita kuin ihmistuotteissa. Silikonipitoisuus on ns. "parhaissa" selvitys/kiiltoaineissa monin kertainen verrattuna ihmistuotteisiin. Silikoni muodostaa läpipääsemättömän muovimaisen kalvon karvan ympärille. Silikoni kerääntyy helposti turkkiin, kun sen poistamiseen tarvitaan vahva sulfaattipohjainen shampoo. Tuotteen silikonipitoisuus on helppo testata suihkauttamalla selvitysainetta lattialle ja kokeilla paljonko Fairya tarvitaan sen pois pesuun lattiasta. Silikonin kerääntyminen karvapeitteeseen ja puhumattakaan iholle on kuin koiran pakkaisi elmukelmuun. Silikonin läpipääsemättömyys heikentää ihon ja karvan omaa toimintaa, siksi silikonin ei tulisi joutua iholle. Oikein käytetynä silikonituotteiden käyttö on kohtuullista ja rajoittuu turkin/karvan latvaosaan.

Oma ryhmänsä on erilaiset karvan nosto/tupeeraus-, väri- ja valkaisutehostetut tuotteet. Kun kosmetiikkalaki ei eläintuotteita koske, ei valmistajalla ole velvollisuutta antaa tuotteen sisältämiä ainesosia ja raaka-aineita. Mutta valmistajalla on velvollisuus varoittaa, jos tuotteessa on käytetty haitallisia ainesosia. Tällöin on purkin kyljessä seuraavanlaisia varoituksia: syttyvää, ei saa käyttää avotulen läheisyydessä, vältä suoraa kosketusta ihoon, käytä suojavarusteita(kertakäyttöhanskat...). Varoitukset on otettava tosissaan ja ymmärrettävä, että tuote sisältää oikeasti eläimelle ja tuotteen käyttäjälle haitallisia aineita, joille altistuminen ei ole terveellistä. Monet näistä aineista on sellaisia, että niitä ei käytetä ihmisten tuotteissa juuri aineen haitallisuuden takia.

Ns. luonnontuotesarjoja tulee jatkuvasti lisää. Kun kosmetiikkalainsäädäntö ei koske eläintuotteita, ei niitä koske myöskään ihmisten luonnonkosmetiikan säännöt. Ihmispuolella luonnonkosmetiikan kriteerinä on  esimerkiksi se, että tuotteen koostumuksesta on vähintään 95% luonnonaineita. Eläinpuolella on luku paikoin ymmärretty väärin päin ja tuotteissa, joissa on 0-5% luonnonaineita kutsutaan luonnontuotteiksi. Tyypillisiä "luonnontuote" voiteita on mm. valmisteet joissa on pisara laventelia ja loppu vaseliinia tai parafiiniä. Molemmat petrokemian sivutuotteita, joiden käyttö ihmisten luonnonkosmetiikassa ei ole edes sallittua.

Jos ja miten sitten valita eläintenhoitotuotepurkkinsa niin, että ei riskeeraa koiransa tai omaa terveyttään kauneuden alttarille. Hoitotuotteita ostaessa on alettava vaatia laatua. Laadun kriteeriksi hyvä vaatimustaso on noudattaa ihmistuotteille asetettuja minimivaatimuksia. Alle listattuna ja perusteltuna asioita, joiden avulla voi tehdä turvallisempia valintoja lemmikkinsä hoitoon.

- Tuotteesta on käytävä ilmi käytetyt ainesosat/raaka-aineet. Ostajan on voitava halutessaan "googlata" ja tarkistaa mitä tuote pitää sisällään. Jo mahdollisten allergisten reaktioiden takia on tieto tärkeä. Älä osta "sikaa säkissä".

- Tuotteesta on käytävä ilmi kuinka ja mihin sitä käytetään, sekä tuotteen säilytys.

- Tuotteesta on käytävä ilmi mihin mahdollinen teho/tuotelupaus perustuu.

- Tuotteen valmistajan/markkinoijan verkkosivuilta on löydyttävä asianmukaista tietoa hoitotuotteiden käyttötarkoituksesta sekä tosiasiallista ymmärrystä aihealueesta. Asiantuntijat tulee nimetä. "No name spesilisteja" on helppo luetella. Rakkaus koiriin tai hyvä business äly ei tee tuotesarjasta koiralle erinomaista. On parempi vaatia pikemmin taitoa kuin intoa.

Nasevatsaniho_tulehdusKoirien osalta on esitetty jopa, että n. 20% koirista olisi allergisia/atoopikkoja. Jos oma koirasi kuuluu tähän isoon ryhmään "rapsuttajia", niin on oltava erityisen tarkka mitä hoitotuotteita koiralle käytetään. Sulfaattipohjaisia (SLES) ns. anionisia peseviä aineita ei tulisi käyttää, kaikenlainen kemiallinen rasitus iholle tulisi minimoida. Tuotteita, joissa on edellä mainittuja varoituksia (syttyvää...), tulisi välttää. Kannattaa pitäytyä tuotteissa, joilla on näyttöä ja oikeaa osaamista erikoistuotesarjan tekemiseen. Jos koirasi rapsuttaa tai selvästi reagoi pesun, trimmauksen tai muiden hoitotoimenpiteiden jälkeen on syynä usein käytettyjen hoitotuotteiden soveltumattomuus koirallesi.

Koiran voi myös hoitaa luonnonmukaisesti ilman synteettisiä tehoaineita. Tosin erityisen herkkien koirien osalta on kaikki tuotteet testattava varovasti pienelle alueelle ennen tuotteen käyttöönottoa. Kaikille allergiavapaita tuotteita ei ole olemassakaan eli mikään hypo- allergia tai vastaava nimi ei tuoteesta tee allergiavapaata. Myös luonnonaineille voi olla allerginen, varsinkin jos tuotteissa käytetään huono laatuisia raaka-aineita.

Hyvä nyrkkisääntö purkkivalintoja tehdessä on, että niitä on itse uskallettava käyttää vastaavaan käyttötarkoitukseen. Kun lemmikkisi on turvallisen ja tehokkaan hoidon arvoinen, on omistajalla aikaa lukea hoitopurkin etiketti ja vaatia laatua karvakuonolleen.

Saija_ja_TIlla_YritysAurinkoista kevättä!
Saija

Kirjoittaja FM biokemisti Saija Pihkanen on kotimaisen SOLHEDS-tuotesarjan kehittäjä. Turvalliseen ihon ja karvan hoitoon löydät ohjeita täältä: 

http://solheds.com/fi/ihonhoito#terve-iho

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Nollana on hyvä olla.

IMG_5306Joskus on vain hyvä nollata – antaa kaiken olla. Se tekee hyvää niin meille ihmisille kuin eläimillekin. Viikonloppu vietettiin juurikin isännän kanssa nollaten. Ei tehty mitään. No, yhden uuden tuotteen tiedot käänsin ja vein verkkokauppaan, mutta sitä ei lasketa. Muutoin en töihin koskenut. Tai no, yritin kyllä, mutta nyt ei vain yksinkertaisesti jaksanut. Seurailin koiria ja totesin, että voiko tyytyväisempiä olentoja olla. Kaikki kolme hakivat oman paikkansa sängystä, venyttelivät autuaasti, kävivät välillä lipaisemassa käsivartta kielellä ja hakemassa hieman lisää rapsutuksia.

Hevospuolella on totutusti pidetty hevosille laidunlomia tai muuten vain viikon tai useamman hengähdystaukoja. Suomessa talven säät pakottavat usein pitämään pakollisia lomaviikkoja. Koirapuolellakin pidettiin ennen taukoja talvella että kesällä – kelit rajoittivat treenaamista ja pakottivat pitämään viikkojenkin taukoja. Mutta ei enää. Treeniolosuhteet ovat muuttuneet Suomessa viimeisen 10 vuoden aikana radikaalisti. Uusia halleja nousee kuin sieniä sateella ja loppua ei tunnu näkyvän. Tämä mahdollistaa ympäri vuotisen treenaamisen ulkoilmasta riippumatta. Taukoja pidetään ainoastaan sairastapauksissa tai ohjaajan lomareissujen vuoksi.

IMG_5562Guuglasin huvin vuoksi sanoilla agility. koira ja lepokausi sekä pelkällä koira ja lepokausi sanoilla. Selasin ensimmäiset viisi sivua läpi: Ei yhden yhtä asiantuntijasivua tuloksena. Toisin kävi hakusanoilla hevonen ja lepokausi. Alkoi tulemaan hakutuloksia, joiden tietojen oikeellisuuteen luottamusta heräsi välittömästi. Onko meidän suomalaisten koiraosaaminen oikeasti näin jäljessä? Itselläni suurin osaaminen ja tieto on harrastamisen ja valmentamisen kautta koiralajeista agilitypuolella, josta syystä näen parhaiten agilityharrastajien tilanteen. Samoin eläinrefleksologina olen viimeisen kymmenen vuoden aikana hoitanut paljon agilitykoiria. Tilanne agilitypuolella ei ole helppo.

Tyypillinen agilityharrastaja käy minimissään 1-2 kertaa viikossa treenaamassa itse agilitya tai jos hänellä on kausikortti johonkin halliin tai kentälle niin useamminkin. Lisäksi treenataan tottelevaisuutta, temppuja sekä fyysistä kuntoa. Osa treenaa päälle rally-tokoa tai palveluskoiralajeja. Tai koiratanssia. Tai, tai, tai ja, ja ja. Lista on loputon. Koirat ovat päässeet meille ihmisille sosiologien povaamaan tulevaisuuten: Niin me kuin koirammekin ovat monen ammatin monitaitajia.  Tarjontaa on siis valtavasti ja painotus on lauseella: Koiraa tulee aktivoida. Mutta otammeko me suomalaiset tämän samalla tavoin kuin kiroilemamme valtiovalta: Mennään övereiksi, eikä nähdä kuin yksi jyrkkä väylä. Vertailemme omia suorituksiamme vielä siihen päälle koira-alan ammattilaisiin, jotka eivät tee työkseen muuta kuin koiria, joiden historiassa on koulutettuja omia koiria 10 kertaa enemmän kuin meillä ja siihen päälle vielä kaikkien asiakkaiden koirat. Yritämme kilpailla ammattilaisen kokemuksen ja taidon kanssa lisäämällä treenin määrää sekä ostetun treenin määrää. Suo on valmis upottavaksi.

IMG_6742Tämän innon päälle lyödään treenipaikkojen rajallisuus. Jos jään kesän ryhmästä pois, saattaa olla etten saa syksyllä enää treenipaikkaa. Jos en ota syksylle treenipaikkaa, en saa kesken talvea treenipaikkaa. Ja tähän perään alan yrittäjien tarve saada kuukausittainen palkkansa ja/tai hallinsa kulut sekä yhdistysten tarve maksaa hallikuluja. Kukaan ei halua sanoa sinulle: Nyt olisi parempi, että pitäisitte parin kuukauden treenitauon. Ihan vain olisitte yhdessä ja lenkkeilisitte vaikka siihen vähän päälle. Tuo lause ei tuota nopealla aikavälillä kenellekään rahaa. Pitkällä aikavälillähän se voi toki tuoda useammalle vuodelle lisätuottoa lepokauden mahdollisesti vaikuttaessa koiran aktiivivuosiin lisävuosina. Mutta toisaalta, ainahan me otamme uuden pennun ja jatkamme sen kanssa – eikö niin? Ehkä rajuimpana agilityharrastajien parissa tilanne näkyy koiran vanhenemisen näkemisenä. Jaksan aina pöyristyä, miten ihmiset puhuvat 5 – 8 vuotiaista koiristaan vanhoina, vanhuksina, pian eläkkeelle jäävinä tai veteraani-ikäisinä. Koiria, joiden elinikä on keskimäärin 15 -16 vuotta, pidetään 6-vuotiaina vanhuksina. Tässä kohtaa vika on kyllä jossain muualla kuin jalostuksessa. Seuraava selostus on, että agility on niin kuluttava laji koiralle. Jos agility on näin kuluttava laji, että koira on 6-vuotiaana eläkeläiseksi valmis niin eikö se silloin tarkoita sitä, että jotain on mennyt pahasti pieleen? Olisiko meidän syytä tutkia ja miettiä omaa treenaamistamme koiriemme kanssa että muutoksia lajin sisällä niin että laji ei kuluttaisi ihmisen parasta ystävää näin pahasti? Eikö meidän koiranomistajien pitäisi astua askel eteenpäin ja sanoa ryhdikkäästi ”SEIS. Minä haluan pitää parhaan ystäväni terveenä ja hyvinvoivana.”

Esteratsastuksessa puhutaan, miten jokainen hyppy kuluttaa hevosta ja siksi hevosia hyppyytetään säästeliäästi. 150cm hyppäävät hevoset eivät hyppää joka treenissä maksimikorkeuttaan. Eivät aina edes sitä 50cm korkeaa. Hevosurheilussa puhutaan paljon siitä, miten jokainen rasitus tuottaa kehoon mikrotason vahinkoa ja hevonen tarvitsee lepoa sen vahingon korvaamiseen. Keho korjaa sitä vahinkoa viemällä paikalle valkosoluja eli syntyy paikallinen pieni tulehdus. Kun keho korjaa vahingoittunutta osaa, se toteaa ettei se ollut riittävän vahva kestämään, joten tehdään siitä entistä vahvempi. 

IMG_5545

 

Suomeksi siis: Rasitus antaa keholle ärsytyksen lihaskasvuun, jonka keho tekee levon aikana. Jokainen voi miettiä, mitä tapahtuu, kun lepoa ei ole ja keho on jatkuvan rasituksen alaisena. Tulee kansankielisesti umpijumi, keho on jatkuvassa stressitilassa, keho ei puhdistu, puolustuskyky laskee ja keho altistuu helpommin kroonisille sairauksille. Tätäkö me haluamme?

Ja koska me olemme kaikki tai ei mitään kansaa niin sitten, kun me laitamme eläimemme lepokaudelle niin sehän on sitten tietenkin suoraan kilpailukaudesta tai rankasta treenistä täyteen tyhjyyteen. Juuri tuossa tuttujen hevostenomistajien kanssa keskustelimme siitä, miten ne elikot aina sairastuu tai vammautuu, kun ajattelee niiden hyvää ja laittaa ne lepokaudelle. Tai vaihtoehtoisesti ihmiset kertovat etteivät voi jättää koiraa tai hevosta tauolle, kun ne tulevat hulluiksi. Tämän vuoksi ne pitäisi pennusta/varsasta/nuoresta pitäen opettaa treenin vaihtelevuuteen – siihen, että normaalia on myös lepääminen ja rauhoittuminen. Niin hevosten kuin koirien kanssakin pitäisi muistaa myös kevyt liikunta. Selkähän siinä tulee itselläkin kipeäksi, jos jää paikoilleen viikoiksi makaamaan. Hevos- että koirapuolella muistetaan myös jaakata siitä, että kyllä niitä aivoja voi aina rasittaa, että kyllä aina voi henkisesti aktivoida. Juurikin luin muutama viikko sitten fiksun artikkelin siitä, että aivotkin toimivat kuin lihakset. Ainakin allekirjoittaneen töistä huuruiselle päälle teki oikein hyvää kahden päivän aivoton oleskelu. Jossain kohti sitä pääsi sen ahdistuksen yli, että kyllä mun nyt jotain pitäisi tehdä ja hyviä työtunteja menee koko ajan hukkaan. Sitten sitä vaan nollasi – koira tyytyväisenä kainalossa.

Tiina, joka on opetellut nollaamaan ihan itsekin. Ihan ilman syyllisyyttä. Ainakin hetkittäin.

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Hän vai se?

han2Olen seurannut enemmän ja vähemmän aktiivisesti Ystäväni hevonen –ohjelmaa, kunnes sen toimittaja osallistui Ylen ohjelmassa keskusteluun siitä, onko eläin hän vai se.  Toimittaja ilmoitti suoraan, että kyllä eläin on aina se. Päreet paloi niin, että kirosanoja pääsi ja rajusti poistin fb-tykkäämisenikin. Olen sellainen astetta rajumpi kannanottaja. Mielestäni eläin on henkisesti hän ja sellaisena häntä tulee kunnioittaa. Puhekielessä on aivan yksi lysti, onko kyseessä hän vai se.

 

 

han3Olen kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta, jossa ei juurikaan tunnettu ”hän” -sanaa muualla kuin peruskoulun ja lukion tunneilla sekä kirkon penkissä. Kaikki olivat ”se” – niin ihmiset kuin eläimetkin. Jonkun käyttäessä ”hän” –sanaa sorahti se heti korvaan. Jos josta kusta puhuttiin ”hän” –sanalla, oli tavoitteena useimmiten ilmentää kyseisen henkilön ylimielisyyttä muita kohtaan. Etelä-Suomeen laskeuduttuani jouduin tottumaan ihmisiin, jotka käyttivät alituiseen ”hän” –sanaa puhekielessä, ja jotka vielä ystävällisesti korjasivat, jos erehdyit puhumaan ihmisestä ”se” –sanalla. Nykyään puhun sujuvasti sekaisin ”se” ja ”hän” suloisessa sekamelskassa. Merkityksellisesti näillä sanoilla ei ole minulle mitään eroa. Valitettavasti vielä vuonna 2016 vielä monellekin sillä tuntuu olevan väliä.

 

 

han1

Syvässä tuntuu istuvan vanhaksi kulunut ajatus, että ihminen on luomakunnan herra. Ihminenkin on eläin -  nisäkäs. Meidän lajimme on vain ihminen. Koirakin on nisäkäs. Samoin hevonen. Kaikki kolme laumaeläimiä. Prosentuaalinen eromme apinaan on niin naurettavan pieni, että sillä ei juurikaan kannata ylpeillä. Vuosikausia on puhuttu, että inhimillistämme liikaa eläimiä. Koko ajan julkistetaan uusia tutkimuksia eläinten tunnekyvyistä ja –taidoista. Ja tämähän on vasta alkua. Miksi meidän ihmisten täytyy saada kokea ylemmyyttä eläimiä kohtaan?

 

 

 

 

han5

Osa tunnustaa kuin uskoa, että eläinlajit eivät voi laumaantua keskenään. Eläimet ovat vain hyötysuhteessa ihmiseen. Toiset huutavat kurkku suorana, että eläin on heidän perheenjäsenensä ja toiset vastaan. Semantiikkaa jälleen. Ehkä me olemme vain kateellisia eläimille, jotka pystyvät elämään laumassa meidän ollessa ongelmissa jo perhe-yksiköiden kanssa? Vai onko kyse jälleen tarve kokea ylemmyyttä? Kyllä se taitaa olla valitettavasti niin että meillä ihmisillä taitaa turhan monet ihmissuhteet olla silkkoja hyötysuhteita. Ja jos on tarve kokea ylemmyyttä niin eläinten suhteenhan se on helppo tehdä. Ne eivät pääse poistumaan tilanteista niin kuin me ihmiset pystymme. Ne ovat riippuvaisia meistä.

 

 

han4Meillä eläimet ovat osa perhettämme. Puhumme niistä sujuvasti vuoroin ”hän” ja vuoroin ”se” –sanalla. Rakastamme ja kunnioitamme jok’ ikistä heistä – juuri sellaisena kuin he ovat: Oman eläinlajinsa edustajina ja yksilöinä. Ihan niin kuin me ihmisetkin.

Tiina

 

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Lapset ja lasten koiraharrastus

lk1Lapsi ja koira. Kuka kouluttaa ja ketä? Kouluttaako aikuinen lapsen harrastuskaveria? Jaloissani nukkuu juurikin kaksi kooikerhondjea eli kotoisasti koikkeria, joista kumpikaan ei ole minun. Ne ovat 11- ja 9- vuotiaiden tyttärieni koiria. Kumpikin sai oman koiran eskarivuotenaan. Vanhempia varoiteltiin, pidettiin hulluina ja muutenkin ympäristö osasi kertoa asiantuntevasti, kuinka huonoja päätöksiä teimme. Mutta päivääkään emme ole katuneet. Joo. Hermot on menneet montakin kertaa, mutta kaduttu ei.

 

lk3

Lasten ja koirien yhteiselo tuottaa itselle jatkuvalla tahdilla kysymyksiä. Niistä ensimmäinen ja toistuva on: Kuinka paljon voi lapselta vaatia? Eräs agilitykouluttaja pohti, että olisiko parempi, että lapset eivät kouluttaisi koiria ollenkaan, koska eivät kykene kuitenkaan oikea-aikaiseen palkkaukseen. 15 vuotta nuoria ja aikuisia kouluttaneena voin sanoa, että ei siihen kykene useimmat aikuisetkaan ja ei ne koirat ole siihen kuolleet. Kyseinen kouluttaja pohdiskeli myös, että olisiko parempi, että lapselle annettaisiin käsiin valmis kisakoira ja lapsi voisi näin saada onnistumisia radoilla ja kisoissa. Treenattaisiin enemmän lapsen ohjaustaitoja kuin opetettaisiin koiraa. Hetken pohdittuani esitin oman mielipiteeni. Mielestäni koiran kouluttaminen ja kasvattaminen on polku. Se kouluttaa ja kasvattaa samalla koiran omistajaa: Antaa henkistä rikkautta, opettaa epäonnistumaan ja onnistumaan. Opettaa olemaan epäitsekäs, empaattinen ja kehittää toisen elävän olennon sosiaalista lukutaitoa. Opettaa olemaan sitkeä – tietyt asiat täytyy hoitaa oli huono tai hyvä päivä ja asiat ei tule valmiiksi sormia napsauttamalla. Ei huonoja asioita siis ollenkaan. Ja toisekseen, jokainen kerta, kun teemme eläimen kanssa jotain, koulutamme sitä.

 

lk2Jos siitä koirasta ei tule ikinä kisakoiraa tai kunnon kisatykkiä niin entä sitten? Keneltä se on pois? Siltä lapseltako? Vai siltä koiralta? Olen vuosien varrella kouluttanut erinäisiä lapsia ja nuoria, joilla on ollut ”vaikeita” koiria - koiria, joista ei ole kisatykeiksi. Pahimmillaan aikuiset ovat huomautelleet kentän laidalla, että miten toi jaksaa jauhaa ton kanssa ja onhan tuo nyt niin hidas, että eihän tuota viitsi edes katsoa. Että minä olen ylpeä jokaisesta näistä lapsesta ja nuoresta, joista on kasvanut hienoja nuoria aikuisia ja aikuisia. Jokainen näistä nuoresta on niin sitkeä sissi tänä päivänä, että niistä sietäisi monen ottaa mallia. Ja yhdenkään suusta ei kuulu kentän laidalla toisen koiran tai ohjaajan vähättelyä tai pilkkaa. Sieltä kuuluu tsemppausta ja ymmärrystä.

 

lk6

 

Aikoinaan olen kummallekin tytölle luvannut, että opetan pennuille luoksetuloa, hieman perustottelevaisuutta, agilityn kontaktiesteiden alastuloja ja keppejä – kaikki muu on tyttöjen omia heiniä. Kyllä äiti on saanut monet kerrat purra hampaita yhteen ja lujasti. Joskus on ollut ihan pakko vain kävellä pois ettei pää räjähtäisi. Mutta edelleenkin, koikkerit eivät ole minun koiriani. Ensimmäisen koikkerin tultua sain pitkään kuulla kyselyä, että joko sä alat kisata sillä, itelleshän sä sen kuitenkin loppujen lopuksi halusit. Tässä vaiheessa kaikki jo uskoo, että ne todellakin on tyttöjen koiria. Ne vetää hihnoissa ( opetin kulkemaan nätisti hihnassa, lapset ja mies ei kuunnelleet taaskaan ohjeita - pitäköön lopputuloksensa ), ne varastaa pöydiltä (mielestämme tämä on kyllä enemmänkin rotuominaisuus), ne haukkuu ja sitten ne mulkoilee vaan, kun niitä käskee olla hiljaa ( narttuja ). Mutta jos oma emäntä on paikalla, on maailmassa kaikki hyvin. Kun nuorempi pääsee koulusta viiden kilometrin päässä niin tämän koira haukahtaa kotona kaksi pientä haukahdusta ja siirtyy odottamaan emäntäänsä. Metsässä jaksan äimistellä,miten ne seuraavat ja tottelevat emäntiään ja miten vanhemman tyttären koira ei poistu tämän viereltä ollenkaan. Kuin uskollinen varjo. Kun maailmassa on kaikki huonosti ja vinksallaan, tulee kainaloon koikkeri, katsoo silmiin ja suoristaa maailman raiteilleen.

 

lk7Jokaisella meistä tulisi olla tässä maailmassa jotain, joka antaa meille ehdotonta rakkauttaan joka ikinen päivä. Vaatimatta. Kyselemättä. Vain rakastaa. Sen me halusimme antaa lapsillemme. Ja annoimme.

Tiina

Ja ps… Kyllä mekin meidän lapsia rakastetaan, mutta vanhemmat nyt vaan on tunnetusti tosi usein tosi syvältä – toisin kuin koikkerit ;)

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Nami, nami, nami!

Hevoselle ja koiralle mieleiset namit pitää olla käytännöllisessä muodossa ja järkevän hintaisia!

Kun kaikki rahat uppoavat eläinhullulla jo muutenkin eläimiin niin jossakin on hyvä olla taloudellinen ja järkevä. Namien kanssa suurimmiksi vaatimuksiksi nousevat tässä tärkeysjärjestyksessä: 1) Namin tulee motivoida eläintä kunnolla. 2) Nami ei saa olla eläimen terveydelle haitaksi. 3) Namin tulisi olla miellyttävä käsitellä. 4) Namin tulisi säilyä hyvin.

Tänään säästettiin heppanameista. Sirpan anoppi toi eilen kuvassa olevan säkillisen ruisleipiä. Ajatuskin kaikkien näiden leipien pilkkomisesta oli jo tuskallinen, mutta pihi sieluni ei antanut periksi vaan ne oli pakko jalostaa heppanameiksi. Ei vaan kyennyt antamaan periksi. 

12650523_10153841305880102_2137350036_n535342_10153838542445102_6897676421227344062_n
12647712_10153841305675102_1405010412_n12659798_10153841306070102_1056232649_n

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tuloksena järjettomän kipeä etusormi, mehevä rakkula, ähkystä kärsivä koira ja sauna täynnä kuivuvia heppanameja. Jos pussillinen heppanameja maksaa melkein viisi euroa ja saunan lämmitys kaikkia näitä kuivattuja leivänpaloja varten sen 8-10 euroa niin säästö on melkoinen. Samalla hevot saavat kotimaista evästä kotimaassa tehtynä. Bonuksena olemme vähentäneet jätteisiin joutuvan ruoan määrää. Lasten kanssa käytiin tänään läpi mitä kaikkea yhden valmiin leivän eteen on tehty ja kulutettu. Lähtien viljan viljelymaan käytetyn lannoitteen valmistuksesta. Aikamoinen määrä työtä, energiaa ja materiaa. Ja joo, porkkana on toki keksitty, mutta porkkanat tahtovat mädäntyä tallilla, ne pitää aina pilkkoa juuri ennen käyttöä ja jos se porkkana sattuu unohtumaan taskuun tai autoon niin tulos ei välttämättä ole kovinkaan miellyttävä.

joulukuu_2015_241Koiraharrastajana olen vuosien varrella käyttänyt erinäisiä euroja kaiken näköisiin herkkuihin ja nakkeihin, joista koirat ovat pitäneet. Muistan aikoinaan eräänkin liivin, jonka taskuun oli unohtunut lihapullan ja nakin palasia. Voi yäk sitä löyhkää. Pakko oli käydä Berran pojilta investoimassa uusi liivi. Tai nakkipaketti, joka on jäänyt kesäkuumalla autoon. Niinpä monien muiden tavoin olen siirtynyt puolikosteisiin korkean lihapitoisuuden omaaviin nappuloihin. Niissäkin täytyy olla tarkkana, mikä on paras motivaattorina. Saksalainen Dogz finefood Juicy Jewelsin ankka tunnetaan meillä ankka-namina ja koirat tietävät täsmälleen, mistä puhutaan, kun puhutaan ankasta. Säästöjä saa, kun ostaa isomman säkin ja namit eivät mene pilalle, vaikka ne unohtaisikin taskun pohjalle. Eri asia on, että meneekö vaate pilalle, jos sen jättää ankka-nameja himoitsevien koirien ulottuville. Meiltäkin löytyy erinäisiä rei’illä tuunattuja taskuja vaatteista. Mutta ankkanameja ei pois vaihdeta! Pidän siitä, että niitä on mukana melkeinpä joka taskussa ja voin palkata koiran namilla juuri sopivalla hetkellä. Ikinä ei voi myöskään tietää, milloin käsiin sattuu joutohetki ja senhän voi käyttää heti hyväksi pieneen tottis- tai tempputreeniin. Ja sitä paitsi, koskaan ei tiedä, milloin on superpalkan aika ja minä haluan olla sitä varten valmiina!

 

Namiväittämät voi heittää menemään!

Aikojen saatossa olen saanut kuulla monen monituista kertaa niin hevosten kuin koirien kanssa, että ei sitä tarvitse palkata namilla. Väittämiä on moneen lähtöön ja yleensä täysin höpöhöpöjä.

”Se on niin läski ettei se tarvitse yhtään mitään ylimääräistä!” ja ”Se on niin herkkä lihomaan etten uskalla antaa yhtään ylimääräistä!” ovat tyypillisiä lauseita. Eletään kuvitelmaa, jossa hevoselle annetaan kertanamina puolikas limppu ja koiralle kokonainen nakki tai päinvastoin, jolloin nami pidetään ihan juuri ja juuri silmin nähtävänä murusena. Eläin ei juurikaan erottele, minkä kokoisen herkun saa. Olipa se eläin sitten 2 kiloinen chihuhua tai 500 kiloinen hevonen niin sen herkun ei tarvitse olla valtava, eikä sen tarvitse olla niin pieni, että hyvä, että silmällä näkee. Maalaisjärjen käyttö on sallittua. Tänään yritin tehdä heppanameista noin 1,5-2cm x 1,5-2cm kokoisia palasia ja en oikein millään logiikalla voi nähdä, että 500 kiloinen hevonen lihoisi muutamasta sellaisesta päivässä. Ja koiran kanssa varsinkin on helppo pudottaa seuraavan aterian määrää, jos nameja on tullut annettua reilummin.   

joulukuu_2015_1024”Kyllä sen pitää totella ilman herkkujakin!” Kuulostaapa vallan kuninkaalliselta. Eläimellä tulee olla syy, miksi tehdä asioita. Suurin osa eläimistä pyrkii menemään sieltä, mistä aita on matalin ja missä olotilassa olotila on mukavin. Niille tulee opettaa mielleyhtymä, että yhdessä tekeminen ja oppiminen on kivaa. Toki voidaan käyttää sosiaalista palkkaa tai saalisviettiin pohjautuvaa palkkaa, mutta kyllä se nami vaan on niin näppärä työväline näiden kahden lisäksi. Oma koirani, Gandhi, esimerkiksi palkkautuu agilityssa jo pelkästä radan jatkumisesta ja yhdessä tekemisestä eikä välttämättä huoli nameja ollenkaan, mutta aina muistan tarjota. Yksittäisiä asioita treenatessa palkkana on aina nami. Gandhi käy uskollisesti nami-astialla palkkausmerkin saatuaan, vaikkei aina muista sitä namia ottaakaan. 

joulukuu_2015_1089”Sitten se ruinaa koko ajan nameja, kun menen kerran tai kaksi antamaan! Se on liian ahne – ei se kykene keskittymään sitten muuhun kuin nameihin!” Nykypäivän eläimen koulutuksessa tahdotaan nykyään unohtaa kouluttaa palkasta luopuminen: ”Luovu palkasta, tee pyydetty tehtävä, saat merkin, jota seuraa palkka.” Keskitytään palkkaamaan, palkkaamaan ja palkkaamaan, mutta unohdetaan luopumisen opettamisen merkitys. Niin koirat kuin hevosetkin vaativat herkkujaan, hamuavat, nipistelevät ja purevat. Isommat koirat ja hevoset tuuppivat ja tönivät, ”kiipeävät syliin” vaatimaan namejaan. Parhaimmillaan on käsi rannetta myöten koiran suussa. Seuraa looginen johtopäätös: ”Kun et kerran käyttäydy niin ei anneta sitten ollenkaan nameja!” Rangaistaan eläintä siitä, että me emme ole vaivautuneet opettamaan yhtä pientä asiaa. Samalla otamme takapakkia koko koulutuksessa, koska emme voi palkata eläintä juuri sitä motivoivalla tavalla. Olisiko meillä ihmisillä syytä katsoa peiliin?

”Ihmisellä on ihmisen ruoat ja eläimellä eläimen, syö sen, mitä saa ja sillä siisti! Sitä varten sille on ostettu nappulansa, että se niitä syö – ei tässä nyt monia eri ruokia ruveta yhdelle koiralle ostelemaan!” Vuosia sitten pentu-, agilityalkeis- ja arkitottelevaisuuskursseja opettaessani jaksoin joka luennolla toistaa saman tarinan ja kysymyksen: Kuvittele, että olet niin köyhä, että sinulla ei ole varaa syödä kuin kaurapuuroa. Syöt sitä aamiaiseksi, lounaaksi ja illalliseksi. Joka päivä vain ja ainoastaan kaurapuuroa. Eräs päivä kaverisi kysyy sinua apuun. Hän pyytää sinua tyhjentämään ja pesemään kesämökkinsä ulkohuussin saavin, jossa on koko hellekesän jätökset. Hän lupaa avusta lautasellisen kaurapuuroa. Lähtisitkö? Entä, jos kaveri tarjoaisikin kaurapuuron sijaan herkullisen illallisen, johon kuuluisi pippuripihvi pippurikermakastikkeella ja valkosipulikermaperunoilla ja raikkaalla salaatilla? Lähtisitkö nyt? Tätä kysymystä voi jokainen pohtia. Vastaus taitaa olla aika helppo.

Minä halaan eläimiä, minä silitän niitä, minä kehun niitä ääneen, leikin niiden kanssa ja annan nameja. Ja kukaan ei ole vielä kuollut siihen.   

-Rakkulakäsi-Tiina-

Lue koko viesti
11 - 20 / 21 tuloksesta

Klarna Checkout
kauppiaan tiedot