Tulosta

Viestit aiheesta: stressi

Sonarcilaisten blogi


Tervetuloa lukemaan sonarcilaisten elämää ja aatoksia blogista!

Julkaistu , julkaisija

Stressi-erkki täällä terve

viivi2012Tekemättä jättäminen. Mikä kauhea sanapari. Olen tässä nyt 1,5 viikkoa vältellyt blogin kirjoittamista. Ideoita pukkaa ihan ovista ja ikkunoista, mutta mistään ei saa kiinni. Pitäisi asettua aloilleen ja alkaa kirjoittaa. Olen minä jo sitäkin useamman kerran yrittänyt. Mutta kun ei. Sitten soi puhelin. Tai sitten tulee Messenger-viesti. Tai tekstiviesti. Tai WhatsApp-viesti. Tai tulee sähköposti. Tai sitten joku soittaa Messengerillä. Tai WhatsAppilla. Missä on hiljainen aika? Milloin minua ei kukaan kaipaa? No, yöllä. Täällä minä näpyttelen nyt puoli kahdentoista aikaan yöllä. Tai siis aloitin juuri. Kyllähän tässä hetki saattaa mennä. Sitten jää yöunet vähäiseksi, koska pitää kuitenkin herätä aamulla. Ja edessä on täysvauhtinen päivä ajanjaksolle 7.-21.00. Siinä sitä aamulla havahdun, että väsyttää ja sängystä ei millään meinaisi päästä ylös. Ja koska en todennäköisesti pääse niin rullaan koko päivän sujuvasti myöhässä. Mutta kyllä se on sen arvoista: Hiljainen hetki - hetki, jolloin kukaan ei halua sinulta mitään. Ei yhtään mitään.

- Oikealla ylhäällä kesälomalaiset Iida & Viivi vuodelta nakki ja muusi nauttimassa kiireettömyydestä. Kuva: Tiina Väisänen. -

Aistiärsyketulva. Siinä yksi karmea sana. Aistiärsykkeitä tulvii tulvimistaan päällemme haudaten meidät rimpuilevina alleen. Kävin fysioterapeutilla viime viikolla ja tuon tunnin käynnin aikana puhelimeen oli tullut kuusi puhelua, tekstiviestejä, Messenger-viestejä, WhatsApp-viestejä ja yksi sähköposti. Istuin autossa ja ihmettelin. Silmissä sumeni. Mitä kaikkia viestejä ja puheluita oli tullut? Mikä niistä olisi prioriteeteissa tärkein hoitaa ensin? En edes muistanut enää, kuka oli lähestynyt mitäkin kautta ja millä asialla. Olo oli kuin kauhuelokuvien muistinsa menettäneellä naisella, joka vaeltaa jalat laahautuen öisellä tyhjällä kadulla ja huutaa peloissaan apua. Ja vastassa on vain kadulla leijuva usva. Vänkärin penkillä odotti Postiin lähtevä asiakkaan paketti, joka huusi täyttä kurkkua: "EN SAA MYÖHÄSTYÄ!!!". Niin minä istuin siinä kadulla autossa ja vastailin viesteihin, ajoin Postin pihaan, vein paketin, istuin Postin pihassa autossa ja vastailin toiseen viestiläjään ja sitä rataa matka jatkui. Ennen kuin pääsin loppuun niin oli uusia jo jonossa. 

IMG_8380Jäin miettimään, että miltähän tämä nykymeno tuntuu aistiyliherkistä ihmisistä. Tai vain meitä herkemmillä aisteilla viritetyistä eläimistä. Hyvä malliesimerkki oli edesmennyt rakas belgianpaimenkoirani tervueren Gandhi. Hevostalliympäristössä sai viisaammin ja hienommin käyttäytyvää koiraa hakea. Treeneissä ja kisapaikoilla kaveri tiesi olevansa töissä ja tällaisten paikkojen ärsykkeet ovat aina aika tavalla saman tyyppisiä. Kaupunkiympäristössä rähjättiin kilometrin päähänkin polkupyörät ja mopot mukaan lukien. Tallilla, treeneissä ja kisoissa muut koirat eivät häirinneet ollenkaan. Kadulla kaupungissa... toinen tarina. Kauhu sellainen. Kaupungissa polkupyörä sai aikaan räjähtävän raivon - hevosen kanssa vapaana maastossa koira tuli pyytämättä hevosen viereen sivulleni istumaan. Ja oli ihan hipihiljaa ja rauhassa. Gandhin nuoruusvuosien aikaan toimin vielä ammatikseni koirankouluttajana ja voitte uskoa, että kaverin kanssa oli tehty töitä. Ensi alkuun hävettikin niin älyttömästi. Mies kieltäytyi lenkkeilemästä enää Gandhin kanssa. Käytös ketjuttui niin, että kun sen vieraan koiran, polkupyörän tai mopon päälle ei päässyt niin Gandhi alkoi hyökkäillä näissä tilanteissa muiden koiriemme päälle ja miehen kieltäessä tästä kävi kiinni suoraan miehen käsivarteen tai käteen. Tai vatsaan. Tai ihan mihin vaan sai hampaansa upotettua. Ymmärrän hyvin ettei miehestä ollut viihdyttävää lenkkeillä kaverin kanssa. Olen viettänyt lukemattomia tunteja pohtien, mitä sen koiran päässä liikkui ja miten ongelma ratkeaisi. Loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen, että Gandhi ei vain kestänyt kaupunkielämän aistiärsyketulvaa ja alkoi sen vuoksi reagoimaan kaikkeen mahdolliseen. Hyväksyimme tappiomme ja sopeutimme elämäämme Gandhille sopivaksi.

- Vasemmassa laidassa kuva maailman parhaasta kaverista Gandhista lempipaikallaan. Kuva: Tiina Väisänen. - 

Osansa Gandhin ongelmista oli tämän vatsan toiminnan häiriöillä. Jospa olisi silloin ollut kaikki se tieto ja osaaminen kuin mitä nyt on. Olisin syöttänyt Flora Defencet buustaamaan suolistoseinämän limakalvojen kasvua ja bakteerien hyvinvointia, syöttänyt Flora Balancen tuomaan monipuolisesti bakteereja, FlorActivin ruoaksi bakteereille, For Calmin täydentämään ripulissa ja stressissä hukattuja tryptofaani- ja B-vitamiinivarantoja. En tiedä kumpi oli muna ja kumpi kana: Lisäsikö stressi vatsaongelmia vai vatsaongelmat stressiä. Olipa niin tai näin niin olimme ikuisessa oravanpyörässä, josta ei ollut pääsyä ulos. For Calmin ja ruoanpilkkomisentsyymituotteiden Amylactiv Digestin ja Amylactiv Balancen tultua markkinoille Gandhi sai onneksi helpotusta. Närästystä Gandhilla ei onneksi ollut. Se tuntuu olevan nykyään hyvinkin yleistä ja liittyvän useimmiten stressiin tai ruokavalioon. Tai sanotaanko, että närästys osataan nykyään tunnistaa paremmin. Monen kohdalla tuntuu sielläkin olevan kysymys kumpi on muna ja kumpi on kana: Stressi ja närästys. Olipa niin tai näin niin oravanpyörä siitä helposti syntyy - onneksi  on nyt saatu Acid Balance <3

Eikä stressi ole vain ihmisten ja koirien ongelma. Siitä kärsivät ihan samalla tavalla kissat ja hevosetkin. Kissoilla se tulee usein esiin merkkaamisena, levottomuutena tai paikkojen hajoittamisella. Hevosen stressi saa yleensä huomiota sen saavuttaessa suuret mittakaavat, koska siinä kohtaa voi olla riskillä niin hevosen kuin ihmisenkin terveys että ympäristön ehjänä pysyminen. Mutta tähän pisteeseen on todella pitkä matka ja usein stressi jää huomaamatta todella pitkään. Nykyään käytän kaikille eläinasiakkaille samaa kyselypolkua. Tunnistamalla todennäköisesti stressiä aiheuttavat tekijät tai stressin käsittelyyn tarvittavien aineiden puutoksiin johtavat syyt päästään usein helpoiten stressin jäljille. Jos vastaus on johonkin näistä kyllä niin yleensä suosittelen kissoille & koirille For Calmia ja hevosille Keep Calmia kuurina:

  • Onko ollut kipuja/kiputiloja? 
  • Onko ollut jatkuva vaiva esim. jatkuva/pitkään jatkunut iho-ongelma tai korvatulehdus? 
  • Onko elinympäristö vaihtunut/muuttunut?
  • Onko tapahtunut jotain dramaattista/pelottavaa?
  • Onko ollut ripulointia?
  • Närästääkö?
  • Laumamuutoksia?  

Ajattelin, että annan tänään ajatuksen virran viedä tekstiä siihen suuntaan kuin se sattuu sitä kuljettamaan. Tänne se sitten toi. Käsittelemään taas stressiä. Se on niin moninaista ja aiheuttaa niin vaihtelevia oireita sivutuotteina ettemme kiinnitä niihin mitään huomiota, mutta olipa kyseessä ihminen, koira, kissa tai hevonen niin kuulostaako nämä tutulta:

  • levottomuus
  • unettomuus
  • väsymys
  • reaktiivisuus - reagoi asioihin enemmän kuin pitäisi
  • aggressiivisuus / kiukkuisuus
  • kireys niin henkisesti kuin fyysisesti
  • ei palaudu niin henkisesti kuin fyysisesti
  • ahmii ruokaa / ruoka ei maistu
  • pelot / säikkyminen
  • ajatus on tahmea, oppiminen ei luista
  • keskittymiskyvyttömyys
  • ylivilkkaus
  • muisti pätkii
  • sulkeutuu henkisesti
  • lamaantuu
  • stressikäytös esim. Ihminen - sormella/esineellä naputtelu, koira - tassujen nuoleminen, kissa - raapiminen, hevonen - imppaaminen. 

Emme me niin kaukana toisistamme ole: Ihmiset ja eläimet. Pitää oppia relaamaan ja olemaan itselleen armollinen. Antaa itselle että eläimille oikeus epäonnistua ja yrittää. Taputtaa ja sanoa, että hyvä minä ja silittää sitä eläinta ja sanoa, että hyvä sinä. Oppia hiljentymään ja rauhoittumaan. Ja sitten istua ihan hipihiljaa yhdessä nauttien hetken hiljaisuudesta ja toisen läsnäolosta. Sitä minä kaipaan eniten Gandhista. Sitä hiljaista hetkeä yhdessä. 

- Stressi-erkki Tiina -

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Toukokuun kujanjuoksu

60623659_1276517702505401_697588064230309888_nOi armas toukokuu. Tai kirottu. Kauan odotettu kevät on saapunut ja koko talven odotus on päättynyt. Odottavan aika on ollut niin pitkä, että kauan odotetun kevään tullessa iskee väsymys. Mutta nyt ei ole aika levätä ja vain nauttia.

- Kuvassa oikealla väsynyt koululainen Aada tuijottamassa ulos keväiseen räntäsateeseen. Kuva: Tiina Väisänen -

Kalenteri täyttyy armotonta vauhtia kevätjuhlista, rippijuhlista, valmistumisjuhlista, häistä ja meidän perheessä tänä vuonna myös kastajaisista. Mutta eihän ne itse juhlat riitä: Lisäksi täytyy hankkia lahjat, puvustaa koko perhe, laitattaa hiukset, kynnet ja mitä nyt kaikkea muutakin ihmiset asennuttavat itseensä juhliin. Ja sitten, kun ne juhlat onkin omassa kotona niin siivous, suunnittelu, kutsut, hankinnat, valmistelut, leipomiset ja sitten se ihmettely, että mitähän tämä kaikki maksaa ja montako kolikkoa löytyy talon kolikkopurkin pohjalta. Ja se sosiaalisen energian tarve! Ihmiset, jotka ovat talven eristäytyneet kylmyyden ja pimeyden takia, pistetään kerta toisensa jälkeen kokoontumaan ja keskustelemaan ihmislaumojen keskelle. Usein vielä ihmisten keskelle, joita et tunne tai et haluaisi tuntea. Ja sitten ihmetellään, miksi suomalainen ei halua "small talkata". Kyllä minä miestäni ymmärrän. Stressihän tästä tulee kenelle hyvänsä.

60336562_1273870329463867_4292132815153135616_n- Kuva allekirjoittaneesta onnellisesta isotädistä ensimmäinen suvun uuden sukupolven edustaja sylissään. Meidän kaikkien mielestähän Olivia on maailman suloisin ja ihanin lapsi. Ja onneksi Back on Trackin kaulahuivi löytyy myös valkoisena niin että jäykistyvän niskan vakiovarustuksen sai istumaan myös juhlatyyliin <3 Kuva: Inka Kaleva. -

Ja kun kevät koittaa niin toki niillä, joilla on omat pihat, viljelypellot kasvihuoneet, perunapellot, siirtolapuutarhatontit ja/tai kesämökit, iskee stressi siitä, missä ihmeen välissä sen arkityön ja kaikkien juhlien ja menojen lomassa hoidetaan ne maatilkut ja mökit kesäkuntoon. Jos haluaa kasvattaa jotain niin luonto ei odota. Työjärjestys on pidettävä yllä ja on yritettävä pysyä luonnon tahdissa. Toki luntahan voi sitten yllättäen tulla vaikka juhannusviikolla ja sitä voi siinä juhannussaunan ikkunasta sitten katsella, miten se luonto tappaa sitä sinun toukokuun raatamisen juuri nupuilleen noussutta tulosta. Ja sitten ihmetellään, miksi suomalaisten alkoholin käyttö nousee kesäaikaan. 

Lisäksi eläinihmisen ilonahan on talven alta paljastuva k a k k a. Ja sitä on aina taatusti luvassa. Vaikka kuinka yrität siivota koko talven läpi kakkoja pihamaalta tai tarhasta niin takuuvarmaahan on, että sitä löytyy aina keväällä. Tonneittain. Aina. Ja kun sitä lähtee siivoamaan niin aina tuntuu siltä, ettei tämä lopu ikinä. Miettikää, miten hyvä palvelu olisi, jos keväällä pihaan pörähtäisi aina firma, joka kaapisi koneella pihasta ne kaikki kakat, että sen pintamaan nurmineen, irtolehtineen, mätine omenoineen, irtoheinineen kaikkineen ja veisi koko läjän pois ja toisi tilalle aina uuden hienon nurmen tai hiekan tai mitä nyt kukin milloinkin mihinkin tarvitsee. Hyvästi haravointi, kompostointi, koiran kakat, kissan kakat, hevosen kakat, kaikkien kakat, jäätyneet olkapäät ja välilevyn pullistumat. Taidanpa laittaa ensi kevättä ajatellen loton vetämään.

Hyyppärän haravisti rentoutumassa

Tokihan on sitten olemassa niin kutsuttuja "haravisteja", jotka ovat verrattavissa Kummeli-sarjan legendaariseen Tamppaajaan. Rakkaat nuoret: Menkää YouTubeen ja etsikää kunnes löydätte niin tiedätte, mistä puhun. Rakas ystäväni Pirre on saanut lempinimen Hyyppärän haravisti. Pirre on alkanut haravoinnin lisäksi kerätä haravoita. Meillä on pelkästään tallilla muistaakseni tällä hetkellä ainakin neljä haravaa. Kaikki erilaisia. Ja jostain uuden hankkimisestakin oli puhetta. Hyyppärän haravistin mukaan Fiskarsin lehtiharava on kuulemma kaikista paras. Ja Back on Trackin kyynärsuoja. Haravisti on välillä pakko p a k o t t a a lopettamaan kevättyöt ja repiä tekemään jotain ihan muuta. Naama valkoisena ja vastustustaan puoliääneen jupisten saan ystäväni vaihtamaan haravan ja kyynärsuojan ratsastuskypärään ja mukaan ratsastamaan. Ja kas, sieltähän löytyy väriä kasvoille, pilkettä silmäkulmaan ja myönnytys, että ihmisen on pakko tehdä muutakin kuin töitä ja kevättöitä. Ja haravoida. 

- Viereisessä kuvassa Hyyppärän haravisti uuden karhean Back on Track Lynx -kypäränsä kanssa. Tiedättekö, miten vaikeaa on saada haravisti ostamaan itselleen uusi kypärä sen yli 30 vuotta vanhan mustan samettisen tilalle? Haravan osto on ihan eri juttu. Kuva: Tiina Väisänen -

60313834_467501427319096_7162001804534743040_nKevät tarkoittaa myös kisakauden alkamista suurimmassa osassa koira- ja hevosurheilulajeista. Kalenteri täyttyy kilpailuista ja siinä lomassa arvotaan, että kumpi on tärkeämpi: Kevättyöt, juhlat vai kisat. Aika usein kuulostaa kisat voittavan. Ja allekirjoittaneella ei ole varaa arvostella aika monet äitienpäivät agilitykilpailuissa viettäneenä. Parhaat ovat uuvuttaneet itsensä kilpailemiseen jo toukokuun loppuun mennessä. Vaikka kilpaileminen on kivaa, vie se silti täysin eri tavalla energiaa kuin normaali arki. Varsinkin, kun takana on kisataukoa, on kisarutiini hukassa ja jännitys pilvissä kunnes startteja kertyy tarpeeksi alle. Kisapäivät venyvät myös usein niin pitkiksi, kun kilpailupäivän päätteeksi tehdään ne kaikki muut normaalijutut että sitten niitä kevättöitä. Tai parhaimmillaan juostaan siihen perään vielä jonkun sortin juhliin. Eikä se kilpaileminen rassaa vain sitä itse kilpailijaa vaan sitä koko tiimiä ja perhettä ympärillä. Kisapäivät ovat aivan yhtä pitkiä huoltojoukoille ja kotiiin jääneet joukot tekevät keskenään tai yksinään ne arkiasiat ja kevättyöt, mitkä muuten oltaisiin tehty yhdessä. 

- Kuvassa tyytyväiset Aada & Ossi oman suorituksen jälkeen estekilpailuissa Stable Novassa. Tehty työ näkyy kilpailutilanteessa. Kuva: Tiina Väisänen -

60324332_287146138860304_4914286487568121856_nOman lisänsä keväästä saavat myös kaikki ne, jotka kasvattavat jotain eläimiä. Kuka nyt mitäkin, mutta huolen ja työn määrä on aina yhtä valtava. Olen seurannut nyt vierestä useamman kevään, kun Sirpa  äitinsä kanssa milloin hautoo kanoja, viiriäisiä, fasaaneja tai kuten tänä vuonna ankkoja, hoivaa vastakuoriutuneita, valvoo synnytykseen valmistautuvia lampaita, valvoo ympäri vuorokauden karitsoimista, auttaa niissä ja hoitaa vastasyntyneitä että isompia karitsoja. Onhan ne kaikki ihanan hellyttäviä, kauniita ja suloisia, mutta se kaikki huoli, työ ja valvominen arjen ja kevättöiden lisäksi. Ai niin ja siihen päälle ainakin yhdet juhlat. Paljon mieluummin ruinaan Sirpalta typerryttävän suloisia kuvia pienokaisista, kostunein silmin lepertelen Sirpan lähettämille kuville, esittelen niitä ihmisille ja hoitelen omassa elämässäni lisääntymiskyvytöntä ruunalaumaa. Kunnia ruunan rupsukoille! Ja hatun nosto niille, jotka jaksavat kasvattaa uusia sukupolvia.

- Kuvassa tämän kevään ensimmäinen karitsa Roosa. Voiko söpömpää olla <3 Kuva: Sirpa Käpylä. -  

Tämän kaiken jälkeen ja siihen arki päälle niin onko mikään ihme, että ihmiset eivät jaksa? Hyvin tyypillistä on, että kun asiakas ostaa hevoselleen VetFarmlab Equinen Keep Calmia tai koiralle tai/ja kissalleen Vetfood Professionalin For Calmia esimerkiksi stressiin, pelkoihin, arkuuteen, aggressiivisuuteen, levottomuuteen, ylivilkkauteen, keskittymiskyvyttömyyteen, ruokahaluttomuuteen/ahmimiseen, asiakas vitsailee, että voiko hän syödä tätä itsekin. Parin viikon päästä asiakas tulee kysymään tosissaan, että voinko syödä tätä itsekin. Stressi syö elimistömme voimavaroja olimmepa mitä tahansa nisäkkäitä ja niinpä sitä pitää muistaa myös tankata: Nukkua, levätä, ottaa hetkestä kiinni ja nauttia pilkistävästä auringonpaisteesta, lämpimästä tuulen vireestä - ja muistaa tankata myös ihan kirjaimellisesti hyvän ruoan ja tarvittaessa hyvien lisäravinteiden avulla. Stressin käsittely voi syödä elimistöstä siihen tarvittavia aineita niin että pelkkä ruoka ei riitä korjaamaan tilannetta. Tällaisessa tilanteessa on aika hyödyntää lisäravinteet.

Kevät on uudelleen syntymisen ja uuden elämän aikaa, jolloin on hyvä aika opetella ottamaan hetkestä kiinni. Pienet uuden elämän alut, valo ja lisääntyvät värit ympäristössämme ilahduttavat useimpia meistä ja luovat vastavoiman uupumiselle ja stressille. Jospa opettelisimme unohtamaan hetkeksi ne loputtomat tekemättömien töiden listat ja sen sijaan ihan pienen hetken keskityttäisiin nauttimaan ilman muita ajatuksia. Ihan pieneksi hetkeksi vain. Meidän Hyyppärän haravistikin osaa sen jo. 

- Tiina 

Lue koko viesti
Klarna Checkout
kauppiaan tiedot