Tulosta

Viestit aiheesta: ripuli

Sonarcilaisten blogi


Tervetuloa lukemaan sonarcilaisten elämää ja aatoksia blogista!

Julkaistu , julkaisija

Stressi-erkki täällä terve

viivi2012Tekemättä jättäminen. Mikä kauhea sanapari. Olen tässä nyt 1,5 viikkoa vältellyt blogin kirjoittamista. Ideoita pukkaa ihan ovista ja ikkunoista, mutta mistään ei saa kiinni. Pitäisi asettua aloilleen ja alkaa kirjoittaa. Olen minä jo sitäkin useamman kerran yrittänyt. Mutta kun ei. Sitten soi puhelin. Tai sitten tulee Messenger-viesti. Tai tekstiviesti. Tai WhatsApp-viesti. Tai tulee sähköposti. Tai sitten joku soittaa Messengerillä. Tai WhatsAppilla. Missä on hiljainen aika? Milloin minua ei kukaan kaipaa? No, yöllä. Täällä minä näpyttelen nyt puoli kahdentoista aikaan yöllä. Tai siis aloitin juuri. Kyllähän tässä hetki saattaa mennä. Sitten jää yöunet vähäiseksi, koska pitää kuitenkin herätä aamulla. Ja edessä on täysvauhtinen päivä ajanjaksolle 7.-21.00. Siinä sitä aamulla havahdun, että väsyttää ja sängystä ei millään meinaisi päästä ylös. Ja koska en todennäköisesti pääse niin rullaan koko päivän sujuvasti myöhässä. Mutta kyllä se on sen arvoista: Hiljainen hetki - hetki, jolloin kukaan ei halua sinulta mitään. Ei yhtään mitään.

- Oikealla ylhäällä kesälomalaiset Iida & Viivi vuodelta nakki ja muusi nauttimassa kiireettömyydestä. Kuva: Tiina Väisänen. -

Aistiärsyketulva. Siinä yksi karmea sana. Aistiärsykkeitä tulvii tulvimistaan päällemme haudaten meidät rimpuilevina alleen. Kävin fysioterapeutilla viime viikolla ja tuon tunnin käynnin aikana puhelimeen oli tullut kuusi puhelua, tekstiviestejä, Messenger-viestejä, WhatsApp-viestejä ja yksi sähköposti. Istuin autossa ja ihmettelin. Silmissä sumeni. Mitä kaikkia viestejä ja puheluita oli tullut? Mikä niistä olisi prioriteeteissa tärkein hoitaa ensin? En edes muistanut enää, kuka oli lähestynyt mitäkin kautta ja millä asialla. Olo oli kuin kauhuelokuvien muistinsa menettäneellä naisella, joka vaeltaa jalat laahautuen öisellä tyhjällä kadulla ja huutaa peloissaan apua. Ja vastassa on vain kadulla leijuva usva. Vänkärin penkillä odotti Postiin lähtevä asiakkaan paketti, joka huusi täyttä kurkkua: "EN SAA MYÖHÄSTYÄ!!!". Niin minä istuin siinä kadulla autossa ja vastailin viesteihin, ajoin Postin pihaan, vein paketin, istuin Postin pihassa autossa ja vastailin toiseen viestiläjään ja sitä rataa matka jatkui. Ennen kuin pääsin loppuun niin oli uusia jo jonossa. 

IMG_8380Jäin miettimään, että miltähän tämä nykymeno tuntuu aistiyliherkistä ihmisistä. Tai vain meitä herkemmillä aisteilla viritetyistä eläimistä. Hyvä malliesimerkki oli edesmennyt rakas belgianpaimenkoirani tervueren Gandhi. Hevostalliympäristössä sai viisaammin ja hienommin käyttäytyvää koiraa hakea. Treeneissä ja kisapaikoilla kaveri tiesi olevansa töissä ja tällaisten paikkojen ärsykkeet ovat aina aika tavalla saman tyyppisiä. Kaupunkiympäristössä rähjättiin kilometrin päähänkin polkupyörät ja mopot mukaan lukien. Tallilla, treeneissä ja kisoissa muut koirat eivät häirinneet ollenkaan. Kadulla kaupungissa... toinen tarina. Kauhu sellainen. Kaupungissa polkupyörä sai aikaan räjähtävän raivon - hevosen kanssa vapaana maastossa koira tuli pyytämättä hevosen viereen sivulleni istumaan. Ja oli ihan hipihiljaa ja rauhassa. Gandhin nuoruusvuosien aikaan toimin vielä ammatikseni koirankouluttajana ja voitte uskoa, että kaverin kanssa oli tehty töitä. Ensi alkuun hävettikin niin älyttömästi. Mies kieltäytyi lenkkeilemästä enää Gandhin kanssa. Käytös ketjuttui niin, että kun sen vieraan koiran, polkupyörän tai mopon päälle ei päässyt niin Gandhi alkoi hyökkäillä näissä tilanteissa muiden koiriemme päälle ja miehen kieltäessä tästä kävi kiinni suoraan miehen käsivarteen tai käteen. Tai vatsaan. Tai ihan mihin vaan sai hampaansa upotettua. Ymmärrän hyvin ettei miehestä ollut viihdyttävää lenkkeillä kaverin kanssa. Olen viettänyt lukemattomia tunteja pohtien, mitä sen koiran päässä liikkui ja miten ongelma ratkeaisi. Loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen, että Gandhi ei vain kestänyt kaupunkielämän aistiärsyketulvaa ja alkoi sen vuoksi reagoimaan kaikkeen mahdolliseen. Hyväksyimme tappiomme ja sopeutimme elämäämme Gandhille sopivaksi.

- Vasemmassa laidassa kuva maailman parhaasta kaverista Gandhista lempipaikallaan. Kuva: Tiina Väisänen. - 

Osansa Gandhin ongelmista oli tämän vatsan toiminnan häiriöillä. Jospa olisi silloin ollut kaikki se tieto ja osaaminen kuin mitä nyt on. Olisin syöttänyt Flora Defencet buustaamaan suolistoseinämän limakalvojen kasvua ja bakteerien hyvinvointia, syöttänyt Flora Balancen tuomaan monipuolisesti bakteereja, FlorActivin ruoaksi bakteereille, For Calmin täydentämään ripulissa ja stressissä hukattuja tryptofaani- ja B-vitamiinivarantoja. En tiedä kumpi oli muna ja kumpi kana: Lisäsikö stressi vatsaongelmia vai vatsaongelmat stressiä. Olipa niin tai näin niin olimme ikuisessa oravanpyörässä, josta ei ollut pääsyä ulos. For Calmin ja ruoanpilkkomisentsyymituotteiden Amylactiv Digestin ja Amylactiv Balancen tultua markkinoille Gandhi sai onneksi helpotusta. Närästystä Gandhilla ei onneksi ollut. Se tuntuu olevan nykyään hyvinkin yleistä ja liittyvän useimmiten stressiin tai ruokavalioon. Tai sanotaanko, että närästys osataan nykyään tunnistaa paremmin. Monen kohdalla tuntuu sielläkin olevan kysymys kumpi on muna ja kumpi on kana: Stressi ja närästys. Olipa niin tai näin niin oravanpyörä siitä helposti syntyy - onneksi  on nyt saatu Acid Balance <3

Eikä stressi ole vain ihmisten ja koirien ongelma. Siitä kärsivät ihan samalla tavalla kissat ja hevosetkin. Kissoilla se tulee usein esiin merkkaamisena, levottomuutena tai paikkojen hajoittamisella. Hevosen stressi saa yleensä huomiota sen saavuttaessa suuret mittakaavat, koska siinä kohtaa voi olla riskillä niin hevosen kuin ihmisenkin terveys että ympäristön ehjänä pysyminen. Mutta tähän pisteeseen on todella pitkä matka ja usein stressi jää huomaamatta todella pitkään. Nykyään käytän kaikille eläinasiakkaille samaa kyselypolkua. Tunnistamalla todennäköisesti stressiä aiheuttavat tekijät tai stressin käsittelyyn tarvittavien aineiden puutoksiin johtavat syyt päästään usein helpoiten stressin jäljille. Jos vastaus on johonkin näistä kyllä niin yleensä suosittelen kissoille & koirille For Calmia ja hevosille Keep Calmia kuurina:

  • Onko ollut kipuja/kiputiloja? 
  • Onko ollut jatkuva vaiva esim. jatkuva/pitkään jatkunut iho-ongelma tai korvatulehdus? 
  • Onko elinympäristö vaihtunut/muuttunut?
  • Onko tapahtunut jotain dramaattista/pelottavaa?
  • Onko ollut ripulointia?
  • Närästääkö?
  • Laumamuutoksia?  

Ajattelin, että annan tänään ajatuksen virran viedä tekstiä siihen suuntaan kuin se sattuu sitä kuljettamaan. Tänne se sitten toi. Käsittelemään taas stressiä. Se on niin moninaista ja aiheuttaa niin vaihtelevia oireita sivutuotteina ettemme kiinnitä niihin mitään huomiota, mutta olipa kyseessä ihminen, koira, kissa tai hevonen niin kuulostaako nämä tutulta:

  • levottomuus
  • unettomuus
  • väsymys
  • reaktiivisuus - reagoi asioihin enemmän kuin pitäisi
  • aggressiivisuus / kiukkuisuus
  • kireys niin henkisesti kuin fyysisesti
  • ei palaudu niin henkisesti kuin fyysisesti
  • ahmii ruokaa / ruoka ei maistu
  • pelot / säikkyminen
  • ajatus on tahmea, oppiminen ei luista
  • keskittymiskyvyttömyys
  • ylivilkkaus
  • muisti pätkii
  • sulkeutuu henkisesti
  • lamaantuu
  • stressikäytös esim. Ihminen - sormella/esineellä naputtelu, koira - tassujen nuoleminen, kissa - raapiminen, hevonen - imppaaminen. 

Emme me niin kaukana toisistamme ole: Ihmiset ja eläimet. Pitää oppia relaamaan ja olemaan itselleen armollinen. Antaa itselle että eläimille oikeus epäonnistua ja yrittää. Taputtaa ja sanoa, että hyvä minä ja silittää sitä eläinta ja sanoa, että hyvä sinä. Oppia hiljentymään ja rauhoittumaan. Ja sitten istua ihan hipihiljaa yhdessä nauttien hetken hiljaisuudesta ja toisen läsnäolosta. Sitä minä kaipaan eniten Gandhista. Sitä hiljaista hetkeä yhdessä. 

- Stressi-erkki Tiina -

Lue koko viesti
Klarna Checkout
kauppiaan tiedot