Tulosta

Viestit aiheesta: ratsastus

Sonarcilaisten blogi


Tervetuloa lukemaan sonarcilaisten elämää ja aatoksia blogista!

Julkaistu , julkaisija

Seuratoimintaa & grillimakkaraa

61058421_313284969599495_4433515472020832256_n

Ulkoilmakilpailut ja grillimakkara - jotenkin ne kuuluvat kummallisesti yhteen. Ihan samalla tavalla kuin lajista riippumatta suurin osa kotimaan kilpailutapahtumista ja seuratoiminta. Olipa laji mikä hyvänsä niin ne vain ovat erottamaton osa toisiaan. Samalla tavalla kuulee myös ihmisten harmittelevan tapahtuman jälkeen: "Voi, että kun jäi mieli tekemään sitä kärsyä. Olisi kyllä pitänyt sittenkin ottaa se." tai "No, oisin kai mä ehtinytkin sinne talkoilemaan. Hienon tapahtuman olivat tehneet. Olisinhan mä nyt jotain pientä voinut käydä tekemässä." Toisinaan taas ihmiset jäävät pettyneeseen tilaan: "Kyllä se makkara vaan kuuluu urheilukilpailuihin. Muuten oli hyvä tapahtuma, mutta sitä kyrsää jäi kyllä kaipaamaan." tai "Niillä näytti olevan sitä väkeä riittämiin. En minä sitten edes viitsinyt tarjoutua, kun näytti olevan homma hoidossa. Ja olisiko siellä edes ollut mitään, mitä olisin osannut tehdä." Ja kerrottakoon niille, joille makkaramurre on vieraampaa, että grillimakkara, käristemakkara, kärsy, kyrsä ja kärde ovat synonyymeja toisilleen. Ja kerrottakoon niille, jotka haikailivat talkootöiden perään niin aina löytyy tekemistä ja aina voi oppia uutta. Kumpikaan ei ole kuoleman vakavaa - ei kyrsä eikä talkootyö. 

- Oikealla kuvassa odottaa palkintoloimi voittajaansa Järvenpään Ratsastusseuran kouluratsastuskilpailuissa. -60535312_894408760910347_8631112109914062848_n

Viime viikonloppuna 12-vuotiaalla tyttärelläni vierähti kaksi päivää talkoilemassa oman ratsastusseuran, Hyvinkään Urheiluratsastajien kansallisissa koulukisoissa. Aada toimi arvostelulomakkeen kuljettajana keräten arvostelulomakkeet tuomareilta ja vieden ne pisteidenlaskijoille toimistoon. Allekirjoittanut kuulutteli sunnuntaina jahka töiltään kerkesi. Edellisenä viikonloppuna vierähti lauantai seuratason koulukilpailuissa. Allekirjoittanut kuulutti koko päivän, leikki välillä buffan tätiä ja välillä toimistovirkailijaa ja lapsi tuli perässä talkoilemaan jahka oli saanut omat kilpailustarttinsa urakoitua. Ja hei. Meillä oli kivaa. Ihan samalla tavoin kuin edellisessä kuussa ja sitä edellisessä. Ai niin ja sitten siihen päälle Stable Novan estekisojen talkoilut. Ja hei, sielläkin meillä on kivaa. 

- Vieressä kuva Aadasta viime viikonlopulta arvostelulomakkeen kuljettajan hommissa. -

Aikoinaan talkoilin paljon agilityharrastuksen parissa. Lapset pääsivät myös talkoilemaan agilitykilpailuihin pienestä pitäen. On mahtavaa, kun aikuiset ottavat lapset mukaan toimintaan ja näyttävät näille mallia kuinka toimitaan yhdessä kaikki tasa-arvoisina ja yhtä arvokkaina ja miten jokainen talkoilija on tärkeä palanen onnistuneen tapahtuman luomisessa. Näin kasvatetaan uusia seura-aktiiveja. Miehen kanssa on lisäksi koettu, että lapsille on myös arvokas kokemus tuntea mahdollistavansa itse omaa harrastamistaan ja sen monipuolisuutta. Harrastusmahdollisuudet eivät tipahda apteekin hyllystä. Joku tekee ne ja se kuuluisa joku on käytännössä monta seuratoiminta-aktiivia, jotka eivät saa työstään rahapalkkaa. Jos kaikki tulisivat paikalle "Minä maksan, minä käyn ja minä lähden." -ajatuksella, ei meillä kauaa olisi tapahtumia. 

60959631_431013807475730_2395038068223508480_nMiksi sitten talkoilla? Palkkaa on monenlaista. Oman harrastuksen mahdollistaminen ja monipuolisena pitäminen on yksi todella iso asia. Meilläkin on Hyvinkäällä Hyyppärässä todella hyvät puitteet järjestää erilaisia tapahtumia - miksi jättää ne hyödyntämättä? Kuinka helppoa on mennä hevosen kanssa siihen "toiselle puolen pihamaata" ja starttaa siinä? On helpompaa hakea itselle että eläimelle onnistumisia ja suoritusvarmuutta tutussa ympäristössä kuin vieraassa. Me tehdään niitä kisoja ja tapahtumia itselle, meille, meidän lajille. Siinä, missä toisen seuran edustaja tulee kilpailemaan meidän seuran kilpailuihin niin me voimme mennä vuorostaan heidän kilpailuihinsa. Kaikki voittavat. 

- Viereisessä kuvassa Aada kilpailemassa pihan toisella puolella kouluratsastuskilpailuissa. Kuva: Sofia Kerstinen -

60410042_599362720561580_7257216101296111616_n

Sosiaaliset kontaktit ja sosiaalinen verkosto ovat asioita, jotka on unohdettu puhuttaessa vain talkoolaisten puuttumisesta ja sen Joku-tyypin työlistasta. Talkoolaisena pääsee tutustumaan muihin oman lajin harrastajiin ja luomaan itselleen sosiaalista verkostoa. Puhutaan masennuksen ennaltaehkäisystä, syrjäytymisen ehkäisystä ja kaikista niistä hienoista tavoitteista, mitä yhteiskunta listaa eri virallisten tahojen toimesta uudestaan ja uudestaan. Ja vastaus on lopulta niin yksinkertainen: Laitetaan yhteen ryhmä samanhenkisiä ja opetetaan toimimaan suvaitsevaisuuden ja tasa-arvon periaattein. Samassa tapahtumassa voi olla hommissa se 8-vuotias lapsi ja se 80-vuotias vanhus ja niillä voi olla tosi hauskaa keskenään. Tai pitkäaikaistyötön ja uraputkessa surffaaja - ja niilläkin voi olla kivaa. Ja onhan se nyt ihan mieletöntä, että minullakin on pian 20 vuoden takaa agilitykavereita, joiden kanssa näemme ehkä kerran vuodessa jossain tapahtumassa ja aina me vaihdetaan kuulumiset. Ja aina meillä on kivaa. Onneksi nykyään on jo Facebook meidän keski-ikäisten tukena niin pysymme paremmin kärryillä toistemme tekemisistä. Ja ei se talkoilu meille nykyajan tekniikan ihmisille tee pahaa muutenkaan - kisapäivän vilinässä harvemmin ehtii keskittyä elämään somessa vaan on keskityttävä hetkeen tässä ja nyt.

- Vasemmalla kuva vuodelta 2018 Aadasta palkintojenjaossa meidän perheelle jo perinteeksi muodostuneissa Kirvunkylän Ratsastajien kevätkisoissa. Ne ovat perinteikkäästi viimeisen päälle hyvän mielen kisat. Niistä alkaa kevät. - 

60931662_309483296662639_5806494737049321472_nMallioppiminen. Siinä on eläinkoulutuksen tämän hetken kuumin muotisana. Mutta se pätee myös meihin ihmisiin. Opimme mallista ja varsinkin, kun puhutaan taitolajeista, mallioppimisen painoarvo korostuu. Kisatalkoilemalla pääsee useimmiten seuraamaan kilpailuja ja samalla mallioppimaan. Pääsee näkemään erilaisia urheilijoita, suorittajia, tekijöitä. Samalla oma silmä kehittyy myös erottelemaan tekemistä: Noin minäkin haluaisin osata, tuo ei sopisi minulle tai tuo sopisi minulle - ideoita, ajatuksia, ihastusta, vihastusta ja intohimoa. Joskus voi käydä niinkin, että toisten suorituksia katsellessa oma itsetunto nousee: Huomataan, että onkin ollut liian itsekriittinen. Samalla se luo myös yhteisöllisen paineen: Millaisen kuvan minä haluan antaa omasta lajistani ja tekemisestäni? Mutta sama koskee myös meitä talkoilijoita - niin se metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Ja hei, aina pitäisi muistaa kysyä: Kuoliko kukaan? No ei. Joutuiko joku ambulanssilla sairaalaan? No ei. No ei se sitten niin vakavaa ollutkaan.

- Oikealla kuvassa Funhill's Riding Teamin edustus Hyvinkään Urheiluharrastajien hallimestaruuksissa 2018: Cruella de Ville (Pirre), Hippi (Aada) ja Keijuprinsessa yksisarvisineen (Olivia). 

60647243_546672265737277_2962380080971513856_n

Sonarcin perustamisen myötä siirryimme Sirpan kanssa kumpikin koiratapahtumien aktiivisista talkoolaisista tapahtumatyöntekijöiksi. Ensimmäisinä vuosina kiersimme ympäri Suomea viikonlopusta toiseen. Tuli nähtyä ja koettua monenlaista tapahtumaa ja tapahtumantekijää. Ja tiedättekö mitä - suurin osa talkoolaisista on tosi kivoja ja niiden kanssa on kiva toimia. Muistetaan toki, että poikkeus vahvistaa säännön - eihän elämä voi olla aina ruusuilla tanssimista vaan joskus täytyy astua piikkiinkin. Se, minkä me haluaisimme ihmisten muistavan on, että seuran jäsen edustaa aina omaa seuraansa. Aina. Olipa paikalla kilpailijana, talkoolaisena, yleisönä, valmentajana tai surevana omaisena niin aina sinä kerrot ympäristösi ihmisille kuinka teidän seurassa toimitaan, minkä henkisiä jäseniä juuri teidän seurassa on ja millainen henki teidän seurassa on. Vaikka se tällaisena yksilöllisyyden aikana hullulta tuntuukin niin niin se vain on. Näiden kohtaamisten perusteella ihmiset tekevät päätöksiä siitä, mitä kertovat teidän kilpailuiden tunnelmasta ja onnistumisesta, tulevatko enää teidän seuran kilpailuihin ja/tai liittyykö teidän seuran jäseneksi. 

- Viereisessä kuvassa Sirpa sovittaa valjaita italianvinttikoiralle agilityn SM-kilpailuissa 2018. -

60444740_1224683177706643_4523300320234700800_nVaikka emme ole Sirpan kanssa enää koiratapahtumissa talkoolaisina, on mahtavaa olla työn kautta osana tapahtumia, joissa tapaamme kanta-asiakkaitamme, vanhoja tuttuja, samanhenkisiä harrastajia, koiriemme sukulaisten omistajia, kuulemme monenlaisia tarinoita ja saamme tutustua uusiin ihmisiin, jotka ovat löytäneet meistä muista harrastajista oman heimonsa. Ihmisellä on useimmiten perustava tarve kuulua johonkin ja aina se oma viiteryhmä ei löydy hetkessä. Talkootyö mahdollistaa oman heimon vielä vahvemmin kuin pelkkä kilpailijan ura. Varsinkin yksilölajeissa toiminta kohdistuu omaan itseen, kun taas talkoissa vuorostaan työskennellään yhteisen tavoitteen eteen. Allekirjoittanut on esimerkiksi luonteeltaan niin rassaaja ettei pystyisi koskaan joukkuelajiin vaan on selkeästi yksilölajiharrastaja. Talkootyössä pääsen mukaan joukkueeseen.

- Kuvassa oikealla Tiina bordercollie-pennun kanssa agilityn SM-kilpailuissa 2018. -

Itse olen löytänyt taas vuosien tauon jälkeen talkootyön uudestaan Hyvinkään Urheiluratsastajien ja Stable Novan kilpailujen merkeissä ja on se vaan yksinkertaisesti kivaa. Vaikka päivän jälkeen väsyttäisi niin on todellakin tullut vietettyä vapaa-aikaa rakastamansa harrastuksen parissa ilman työasioita ja ilman huolta arjen asioista. Se on mittaamattoman arvokasta. Se on sitä henkistä pääomaa. 

- Tiina

 

Ja PS... Nyt kesän kisakauden alettua muistakaahan nesteyttää ja palautella niitä koiria että hevosia! Koirilla toimii nesteyttävänä hyvin Vetfoodin BB & Recovery Balance veden pinnalle ripoteltuna ja hevosille VetFarmlab Equinen BCAA Xtra. Koirilla SPORT & FIT: HMB & POWER ja hevosilla samainen BCAA Xtra että VetFarmlab Equine Probooster toimivat hyvin energiaa antavina ja suorituskykyä tukevina. Itse palautukseen sitten koirilla BB & Recovery Balance annosohjeen mukaan ja hevosilla VetFarmlab Equinen Electromin sekä tietenkin ikisuosikkimme BCAA Xtra. Ja ei tarvitse olla kisakoira tai kisahevonen siihen, että keho tarvitsee tukea nesteytykseen ja palautumiseen. Helle ja intomielisyys tekevät helposti tepposensa. 

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Toukokuun kujanjuoksu

60623659_1276517702505401_697588064230309888_nOi armas toukokuu. Tai kirottu. Kauan odotettu kevät on saapunut ja koko talven odotus on päättynyt. Odottavan aika on ollut niin pitkä, että kauan odotetun kevään tullessa iskee väsymys. Mutta nyt ei ole aika levätä ja vain nauttia.

- Kuvassa oikealla väsynyt koululainen Aada tuijottamassa ulos keväiseen räntäsateeseen. Kuva: Tiina Väisänen -

Kalenteri täyttyy armotonta vauhtia kevätjuhlista, rippijuhlista, valmistumisjuhlista, häistä ja meidän perheessä tänä vuonna myös kastajaisista. Mutta eihän ne itse juhlat riitä: Lisäksi täytyy hankkia lahjat, puvustaa koko perhe, laitattaa hiukset, kynnet ja mitä nyt kaikkea muutakin ihmiset asennuttavat itseensä juhliin. Ja sitten, kun ne juhlat onkin omassa kotona niin siivous, suunnittelu, kutsut, hankinnat, valmistelut, leipomiset ja sitten se ihmettely, että mitähän tämä kaikki maksaa ja montako kolikkoa löytyy talon kolikkopurkin pohjalta. Ja se sosiaalisen energian tarve! Ihmiset, jotka ovat talven eristäytyneet kylmyyden ja pimeyden takia, pistetään kerta toisensa jälkeen kokoontumaan ja keskustelemaan ihmislaumojen keskelle. Usein vielä ihmisten keskelle, joita et tunne tai et haluaisi tuntea. Ja sitten ihmetellään, miksi suomalainen ei halua "small talkata". Kyllä minä miestäni ymmärrän. Stressihän tästä tulee kenelle hyvänsä.

60336562_1273870329463867_4292132815153135616_n- Kuva allekirjoittaneesta onnellisesta isotädistä ensimmäinen suvun uuden sukupolven edustaja sylissään. Meidän kaikkien mielestähän Olivia on maailman suloisin ja ihanin lapsi. Ja onneksi Back on Trackin kaulahuivi löytyy myös valkoisena niin että jäykistyvän niskan vakiovarustuksen sai istumaan myös juhlatyyliin <3 Kuva: Inka Kaleva. -

Ja kun kevät koittaa niin toki niillä, joilla on omat pihat, viljelypellot kasvihuoneet, perunapellot, siirtolapuutarhatontit ja/tai kesämökit, iskee stressi siitä, missä ihmeen välissä sen arkityön ja kaikkien juhlien ja menojen lomassa hoidetaan ne maatilkut ja mökit kesäkuntoon. Jos haluaa kasvattaa jotain niin luonto ei odota. Työjärjestys on pidettävä yllä ja on yritettävä pysyä luonnon tahdissa. Toki luntahan voi sitten yllättäen tulla vaikka juhannusviikolla ja sitä voi siinä juhannussaunan ikkunasta sitten katsella, miten se luonto tappaa sitä sinun toukokuun raatamisen juuri nupuilleen noussutta tulosta. Ja sitten ihmetellään, miksi suomalaisten alkoholin käyttö nousee kesäaikaan. 

Lisäksi eläinihmisen ilonahan on talven alta paljastuva k a k k a. Ja sitä on aina taatusti luvassa. Vaikka kuinka yrität siivota koko talven läpi kakkoja pihamaalta tai tarhasta niin takuuvarmaahan on, että sitä löytyy aina keväällä. Tonneittain. Aina. Ja kun sitä lähtee siivoamaan niin aina tuntuu siltä, ettei tämä lopu ikinä. Miettikää, miten hyvä palvelu olisi, jos keväällä pihaan pörähtäisi aina firma, joka kaapisi koneella pihasta ne kaikki kakat, että sen pintamaan nurmineen, irtolehtineen, mätine omenoineen, irtoheinineen kaikkineen ja veisi koko läjän pois ja toisi tilalle aina uuden hienon nurmen tai hiekan tai mitä nyt kukin milloinkin mihinkin tarvitsee. Hyvästi haravointi, kompostointi, koiran kakat, kissan kakat, hevosen kakat, kaikkien kakat, jäätyneet olkapäät ja välilevyn pullistumat. Taidanpa laittaa ensi kevättä ajatellen loton vetämään.

Hyyppärän haravisti rentoutumassa

Tokihan on sitten olemassa niin kutsuttuja "haravisteja", jotka ovat verrattavissa Kummeli-sarjan legendaariseen Tamppaajaan. Rakkaat nuoret: Menkää YouTubeen ja etsikää kunnes löydätte niin tiedätte, mistä puhun. Rakas ystäväni Pirre on saanut lempinimen Hyyppärän haravisti. Pirre on alkanut haravoinnin lisäksi kerätä haravoita. Meillä on pelkästään tallilla muistaakseni tällä hetkellä ainakin neljä haravaa. Kaikki erilaisia. Ja jostain uuden hankkimisestakin oli puhetta. Hyyppärän haravistin mukaan Fiskarsin lehtiharava on kuulemma kaikista paras. Ja Back on Trackin kyynärsuoja. Haravisti on välillä pakko p a k o t t a a lopettamaan kevättyöt ja repiä tekemään jotain ihan muuta. Naama valkoisena ja vastustustaan puoliääneen jupisten saan ystäväni vaihtamaan haravan ja kyynärsuojan ratsastuskypärään ja mukaan ratsastamaan. Ja kas, sieltähän löytyy väriä kasvoille, pilkettä silmäkulmaan ja myönnytys, että ihmisen on pakko tehdä muutakin kuin töitä ja kevättöitä. Ja haravoida. 

- Viereisessä kuvassa Hyyppärän haravisti uuden karhean Back on Track Lynx -kypäränsä kanssa. Tiedättekö, miten vaikeaa on saada haravisti ostamaan itselleen uusi kypärä sen yli 30 vuotta vanhan mustan samettisen tilalle? Haravan osto on ihan eri juttu. Kuva: Tiina Väisänen -

60313834_467501427319096_7162001804534743040_nKevät tarkoittaa myös kisakauden alkamista suurimmassa osassa koira- ja hevosurheilulajeista. Kalenteri täyttyy kilpailuista ja siinä lomassa arvotaan, että kumpi on tärkeämpi: Kevättyöt, juhlat vai kisat. Aika usein kuulostaa kisat voittavan. Ja allekirjoittaneella ei ole varaa arvostella aika monet äitienpäivät agilitykilpailuissa viettäneenä. Parhaat ovat uuvuttaneet itsensä kilpailemiseen jo toukokuun loppuun mennessä. Vaikka kilpaileminen on kivaa, vie se silti täysin eri tavalla energiaa kuin normaali arki. Varsinkin, kun takana on kisataukoa, on kisarutiini hukassa ja jännitys pilvissä kunnes startteja kertyy tarpeeksi alle. Kisapäivät venyvät myös usein niin pitkiksi, kun kilpailupäivän päätteeksi tehdään ne kaikki muut normaalijutut että sitten niitä kevättöitä. Tai parhaimmillaan juostaan siihen perään vielä jonkun sortin juhliin. Eikä se kilpaileminen rassaa vain sitä itse kilpailijaa vaan sitä koko tiimiä ja perhettä ympärillä. Kisapäivät ovat aivan yhtä pitkiä huoltojoukoille ja kotiiin jääneet joukot tekevät keskenään tai yksinään ne arkiasiat ja kevättyöt, mitkä muuten oltaisiin tehty yhdessä. 

- Kuvassa tyytyväiset Aada & Ossi oman suorituksen jälkeen estekilpailuissa Stable Novassa. Tehty työ näkyy kilpailutilanteessa. Kuva: Tiina Väisänen -

60324332_287146138860304_4914286487568121856_nOman lisänsä keväästä saavat myös kaikki ne, jotka kasvattavat jotain eläimiä. Kuka nyt mitäkin, mutta huolen ja työn määrä on aina yhtä valtava. Olen seurannut nyt vierestä useamman kevään, kun Sirpa  äitinsä kanssa milloin hautoo kanoja, viiriäisiä, fasaaneja tai kuten tänä vuonna ankkoja, hoivaa vastakuoriutuneita, valvoo synnytykseen valmistautuvia lampaita, valvoo ympäri vuorokauden karitsoimista, auttaa niissä ja hoitaa vastasyntyneitä että isompia karitsoja. Onhan ne kaikki ihanan hellyttäviä, kauniita ja suloisia, mutta se kaikki huoli, työ ja valvominen arjen ja kevättöiden lisäksi. Ai niin ja siihen päälle ainakin yhdet juhlat. Paljon mieluummin ruinaan Sirpalta typerryttävän suloisia kuvia pienokaisista, kostunein silmin lepertelen Sirpan lähettämille kuville, esittelen niitä ihmisille ja hoitelen omassa elämässäni lisääntymiskyvytöntä ruunalaumaa. Kunnia ruunan rupsukoille! Ja hatun nosto niille, jotka jaksavat kasvattaa uusia sukupolvia.

- Kuvassa tämän kevään ensimmäinen karitsa Roosa. Voiko söpömpää olla <3 Kuva: Sirpa Käpylä. -  

Tämän kaiken jälkeen ja siihen arki päälle niin onko mikään ihme, että ihmiset eivät jaksa? Hyvin tyypillistä on, että kun asiakas ostaa hevoselleen VetFarmlab Equinen Keep Calmia tai koiralle tai/ja kissalleen Vetfood Professionalin For Calmia esimerkiksi stressiin, pelkoihin, arkuuteen, aggressiivisuuteen, levottomuuteen, ylivilkkauteen, keskittymiskyvyttömyyteen, ruokahaluttomuuteen/ahmimiseen, asiakas vitsailee, että voiko hän syödä tätä itsekin. Parin viikon päästä asiakas tulee kysymään tosissaan, että voinko syödä tätä itsekin. Stressi syö elimistömme voimavaroja olimmepa mitä tahansa nisäkkäitä ja niinpä sitä pitää muistaa myös tankata: Nukkua, levätä, ottaa hetkestä kiinni ja nauttia pilkistävästä auringonpaisteesta, lämpimästä tuulen vireestä - ja muistaa tankata myös ihan kirjaimellisesti hyvän ruoan ja tarvittaessa hyvien lisäravinteiden avulla. Stressin käsittely voi syödä elimistöstä siihen tarvittavia aineita niin että pelkkä ruoka ei riitä korjaamaan tilannetta. Tällaisessa tilanteessa on aika hyödyntää lisäravinteet.

Kevät on uudelleen syntymisen ja uuden elämän aikaa, jolloin on hyvä aika opetella ottamaan hetkestä kiinni. Pienet uuden elämän alut, valo ja lisääntyvät värit ympäristössämme ilahduttavat useimpia meistä ja luovat vastavoiman uupumiselle ja stressille. Jospa opettelisimme unohtamaan hetkeksi ne loputtomat tekemättömien töiden listat ja sen sijaan ihan pienen hetken keskityttäisiin nauttimaan ilman muita ajatuksia. Ihan pieneksi hetkeksi vain. Meidän Hyyppärän haravistikin osaa sen jo. 

- Tiina 

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Vieraileva kirjoittaja ratsuttaja Jarna Isola: Osa 1/5 - esittely.

11917678_10205867718664547_1124619482355928646_nVieraileva kirjoittaja ratsuttaja Jarna Isola on luvannut meille viisi blogikirjoitusta. Ensimmäisessä kirjoituksessa saamme lukea Jarnan esittelyn, jonka avulla pääsemme kurkkaamaan ammattilaisen hevoselämään. Seuraavat osat käsittelevät erilaisten hevosryhmien koulutukseen ja treeniin tuloa - aiheina nuorten hevosten koulutus, ammatinvaihtajien ratsutus, kilpahevosen treeni sekä ongelmahevosten ratsutus - 17155332_1499608030072482_4531109352361093848_nsamalla saamme Jarnan vinkit lisäravinteiden käyttöön. Jarna on käyttänyt jo pitkään VetFarmlab Equine -lisäravinnesarjan tuotteita ja osaa taitavasti yhdistää juuri kyseiselle hevoselle kulloiseenkin tilanteeseen sopivat tuotteet. Lisäksi Jarnalla on aktiivisesti käytössä Vetfood Professional MAXI/GUARD Oral Cleansing Gel eli senkin käyttöön saadaan varmasti runsaasti käytännön vinkkejä.

HUOM! Jarnan tapaat osastollamme Horse Fair -messuilla Helsingin messukeskuksessa lauantaina klo 11:-11:30 ja klo 12:30 -13:00. Nyt on hyvä tilaisuus tulla keskustelemaan mieltä askarruttavista asioista hevosen koulutuksesta, ratsutuksesta, hevosen hankkimisesta. Hae samalla Jarnan & Tiijan Keppariklubin keppihevostreeni! Muista: Treenejä jaossa rajoitettu määrä!

26804397_1834103983289550_4430683419072165083_nOlen 27-vuotias talliyrittäjä Nurmijärven Nukarilta. Hevosia olen harrastanut käytännössä koko ikäni - aloitin ratsastuskoulussa 5-vuotiaana. Omia hevosia on vuosien varrella ollut 13. Hevosalalla olen toiminut ratsastuksenopettajana ratsastuskoulussa, ratsastusleiriohjaajana, tallityöntekijänä ja tallimestarina isoilla ja pienillä talleilla, tapahtuma- ja kilpailujärjestäjänä hevostapahtumissa ja hevosenhoitajina monilla ammattiratsastajilla. Nykyään työpäiväni koostuvat nuorten hevosten sisäänratsastuksesta, ratsukoulutuksesta, valmentamisesta ja tallinpidosta. Lisäksi minulla on myös hevosten myynti- ja välitystoimintaa.

23658581_1769907009709248_6065075724412011741_nTällä hetkellä valmistaudumme toukokuussa pidettäviiin suomenhevosten laatuarvostelukarsintoihin. Työn alla karsintoja varten on kaksi asiakkaiden 4-vuotiasta suomenhevosta. Toinen esitettävistä on suomenhevosori Koomikko alias "Mauno Ahonen". Mauno on asunut meillä 2-vuotiaasta ja myös koulutus on ollut vastuullani koko tämän ajan. Mauno on opetettu maastakäsittelyyn, harrasteajolle ja näyttelyesittämiseen. Sisäänratsastus tehtiin 3-vuotiskeväällä ja ratsastuksen kanssa on edetty rauhaksiltaan monipuolisesti hevosen kehitystä mukaillen. Omistaja pääsi tänä talvena ensimmäisen kerran oman hevosensa selkään neljän vuoden odotuksen jälkeen. Oli mahtava tunne olla mukana elämässä tätä hetkeä - nämä ovat niitä nuorten hevosten kouluttajien huippuhetkiä. Toinen laatuarvosteluihin lähtevä on suomenhevosruuna Kai Keikari alias "Kalle". Kalle tuli ensimmäisen kerran talliini ratsutukseen tammikuun alussa. Nyt nuori mies on kotona sulattelemassa oppimaansa ja tulee treeniin jälleen takaisin huhtikuussa. Kalle on toisen ratsuttajan sisäänratsastama, joten tilanne on monella tapaa erilainen kuin Maunon kanssa. Näistä nuorista miehistä saatte lukea lisää blogikirjoituksessani nuorten hevosten koulutuksesta. 

28534245_10212852393397050_831539613_nMielenkiintoisin ensi kilpailukauden projekteista on ammatinvaihtaja Isäntä. Isäntä on voittanut työhevosten SM-kultaa vuonna 2016. Ennen työhevosuraansa Isäntä on ollut ravivalmennuksessa eli nyt ratsunuran alettua kyseessä on jo Isännän kolmas "ammatti". Isäntä laitettiin satulaan lokakuussa 2017 ja ensimmäiset kilpailut ovat edessä viimeistään toukokuussa. Tällä hetkellä Isäntää koulutetaan eteenpäin ratsuna monipuolisesti niin este- kuin koulupuolellekin että maastomopoiluun. Isäntä on työhevospuolen kantakirjassa ja tavoitteena on ratsupuolen kantakirjaus vuonna 2019. Isännän tarinaa saatte lukea lisää blogikirjoituksessani ammatinvaihtajahevosista.

18664725_10210685369462806_7583371168173032568_nKuten yllä olevasta näkee niin ensi kausi on minulla hyvin suomenhevospainotteinen. Edessä on niin koulu- kuin esteratsastuskisoja, näyttelyitä, laatuarvosteluita sekä päätapahtumana Suomenratsujen Kuninkaalliset Ypäjällä. Itse olen suuntautunut esteratsastukseen, mutta tällä kilpailukaudella keskityn asiakkaideni hevosten kilpailuttamiseen 1-2 -tasolla, uusien ratsutettavien ja myyntiprojektien ratsastamiseen sekä erilaisten hevostapahtumien järjestämiseen. Oman estehevoseni trakehner Preston annoin kilpailtavaksi Miia Ruunulle Lempäälään ja tällä kaudella pääsen nyt ensi kertaa hyppäämään hevosenomistajan housuihin kilpakentän laidalla. Omaa ja tallini toimintaa pääset seuraamaan tallin nimeä kantavalla Facebook-sivulla: Groom Stable.

26167764_1822753517757930_7440862190690501910_nLumisin terveisin,

Jarna 

 

Sonarcilaisten kommentit:

"Olemme saaneet seurata Jarnan yrityksen toimintaa alkutaipaleelta lähtien. On ollut hienoa seurata Jarnan ja yrityksen toiminnan kehityskaarta. Samalla Jarnasta on tullut yksi luotetuista yhteistyökumppaneistamme, jolla on erinomainen taito valita juuri oikeat tavat tukea juuri kyseisen hevosen hyvinvointia, terveyttä ja koulutuksen edistymistä juuri sen hetkinen tilanne huomioon ottaen. Oikea ruokinta, treeni, lepo, lisäravinteet ja erilaiset hoitomuodot muodostavat toimivan kokonaisuuden pitämään hevosen elämän eri osa-alueet tasapainossa. Jaksamme ihailla Jarnassa myös sitä, että Jarnalla on kanttia sanoa suoraan myös sille maksavalle asiakkaalle, mikä on hänen mielestään hevosen parhaaksi. Vaikka se tarkoittaisi ratsutuspalkkioiden saamatta jäämistä."   

    

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Aparok- Matka ravurista ratsuksi

FB_IMG_1516458002925Elettiin helmikuun loppupuolta vuonna 2013. Sain puhelun ystävältäni Hannalta että nyt olisi minulle sopiva suomenhevosruuna kaupan (taisi sanoa jokaiselle soittamalleen samalla tavalla ;). Ei oikein ravi kulje raviradoilla ja nyt tarvis keksiä jotain. Yritin välittää viestiä eteenpäin kaikille mahdollisille, kenet nyt vaan tietäisin että pärjäisi suomenjuntin kanssa. Kenelläkään ei tietenkään juuri sinä hetkenä ollut tarvista hevoselle, eikä minulla tietenkään rahaa.

Hanna käski kuitenkin katsomaan Apaa. Otin Inkan järjen ääneksi mukaan kattomaan. Yritin kovettaa itseni ja sanoinkin että ostan sen sitten vain myyntiin, jos ostan.

FB_IMG_1516457732967Hanna antoi Apan esittää kaikki mahdolliset temput mitä se osasi, heilutti kivasti pyyhettäkin suussaan. Heh, onpas leikkisä tapaus. Apa oli lihasmassaltaan hyvässä kunnossa, eli ei vaatinut alkuun lihotuskuuria ja kunnon kohotusta, kuntoa kyllä riitti vaikka pienen kylän tarpeisiin. Ei muuta kuin rahoittajia etsimään ja vakuuttamaan että tästä saa parissa vuodessa helposti omansa pois kun laittaa ja vähän kisaa. Pah, mitään takuita ollut, Koivumäentie oli kuin luisteluareena, pitkä suora aukeni kun kävin ensi kerran Apan selässä. 6 hokkia per jalka, saa muuten pingottua aika perkeleen kovaa sitä suoraa, minkä on aina ennenkin saanut baanattaa, Hanna huutaa takana että kyllä se tonne mäenpäälle on pysähtynyt, anna mennä vaan. Niinhän se pysähtyikin, sydän jyskytti hetken aikaa. Hetken jo mietin että kuinkas kovaa ne muut painelee raviradalla jos tämä ei siellä pärjää. Olisihan Apa vauhtinsa puolesta pärjännyt, oli vain kova poika laukkaamaan, tai jäi hengailemaan johtavan rinnalle eikä painellut ohi. Kyllä se muutaman killingin on myös raveista kotiin tuonut.

Musta suomenhevonen isolla läsillä ja neljällä pitkällä sukalla- tämä oli haave ja värikoodi, jonka löytyessä annoin itselleni luvan ostaa hevosen. Tingittiin vähän värissä ja yhdessä sukassa ja niin tehtiin kaupat Apasta. Ymmärsin ensimmäisten viikkojen aikana, että mitä Hanna tarkoitti puhelimessa kun puhui suomenjuntista. Apa teki ja meni juuri sinne minne itse halusi, kengittäessä, hoitaessa, kuljettaessa, uusissa paikoissa aivan täysi kymppi käytökseltään, mutta taluttaessa kenties sitten miinus kymppi. Ei minkäänlaista ihmisen alueen kunnioitusta, verrattavissa ehkä shetlanninponin omaan tahtoon. Kotiin muutettuaan laitoin Apan Mocan käytöskouluun. Hetkessä meidän pieni pappa pisti nuoren pojan klopin ruotuun ja käsiteltävyys muuttui kuin itsestään. Apa pysyi nöyränä vanhan laumanjohtajan silmän alla.

1.3.2013 Apa juoksi viimeiset ravinsa Pilvenmäen raviradalla Forssassa, 19.3.2013 tehtiin kaupat. Siitä se alkoi matka kohti ratsunuraa.

FB_IMG_1516457638073Ensimmäiset kuukaudet menivät vähän tutustuessa ja totutellessa maan ollessa jäässäkin. Ensimmäiset vahinkolaukat muistan tulleeni Hyyppärän ison kentän ollessa jo sen verran sulana että siinä uskalsi kokeilla. Olisikohan säikähtänyt jotain ja siitä lähtenyt. Kiitin ja kehuin kovasti josta hevonen oli vähän kummissaan. Oikea laukka alkoi tulla hyvin nopeasti päivittäiseen liikuntaan mukaan. Vasen laukka oli jostain syystä t o d e l l a vaikea oppia. Siihen meni tosi kauan aikaa. Askellajit kun oli saatu läpi ja kontrollin edes jotenkin päin ajoittain pysyvän lapasessa, starttasimme Kirvunkylän Ratsastajien eli edustamamme seuran kotikisoissa ristikkoluokan. 15.9. osallistuimmekin jo ihan oikeaan 60cm rataan.

23.11.2013 Viikon pakkoloman jälkeen, minun lomaillessa Kanariansaarten lämmössä tuli päivä jona menimme ensikerran joulukadun avajaisiin Hyvinkään keskustaan. Oli vilkkuvaloa, poliisia, poroa, urheilujoukkueita, puhallinorkesteria ja erittäin paljon yleisöä ja Apa hoiti homman. Kulkueen jälkeen jäimme vielä talutusratsastukseen. Kukapa olisi puolivuotta aiemmin uskonut että sama hevonen toimisi myös talutusratsastuksessa lapsien kanssa.

Läpiratsastuksessa ja kurinpidossa meitä auttoi Jonathan Silfver, rataesteillä tuttu ja turvallinen Johanna Hurme, jonka kanssa ajatukset hevosten hypyttämisestä ja siitä miten niiden halutaan toimivan on mennyt hyvin yksiin.

FB_IMG_15161677285612014 Aloimme treenaamaan ja kilpailemaan jo enemmän, askellajit ja asiat alkoi olemaan jo hyvin hanskassa, nyt vaan rutiinia. Kesällä kilpailimme seuratasolla 70-80cm luokissa hakien kokemusta. 20.7.2014 starttasimme myös extempore alue tason suokkien alueluokan 80cm.

Ainiin, jossain tässä vuosien 2013 ja 2014 välissä meidän äiti tokaisi käytävällä Apan hönöttäessä että ”eihän tota hönttiä voi myydä”. HUH, mietin ja kivi vierähti hartioilta. Onneksi äiti sanoi sen enkä minä.

20170715_2038282015 toukokuussa otettiin Kirvunkylän ratsastajien kotikisoissa ensimmäinen 90cm. Kauden aikana startattiin 80-90cm luokkia ja haettiin taas vähän lisää rutiinia ja alettiin ratsastaa ratoja enemmän ratoina ja välejä väleinä. Muutama koulustarttikin saattoi livahtaa joukkoon! Kausi päätettiin Suomenratsujen kuninkaallisiin Ypäjälle, mahtava fiilis, vihdoin täällä oman hevosen kanssa. Edellis vuosi jäi väliin rokotussotkujen takia, ja oli myös ehkä parempi odottaa vuosi, emme ehkä olisi olleet ihan vielä valmiita isoihin kisoihin. Nämä oli Apan ja meidän ensimmäiset nurmikisat, jännitin miten Apa reagoi pitkiin nurmihokkeihin. Yllätys yllätys edellis yönä oli satanut kaatamalla vettä ja joka paikka aivan älyttömän liukkaana, ensin ajatus oli laittaa vain kuluneet talvihokit mutta päädyimme kuitenkin nurmihokkeihin, tökkää tai ei, sittenpähän se jatkoa ajatellen selviää miten reagoi. Hyvin meni, paljon yli odotusten, laukka pyöri läpi radan, kuskia vain jännitti eikä uskaltanut kääntää ihan viimeisiä uusintareittejä. 90cm radalla kävi ihan älytön laskuvirhe ja tulimme viime hetken ”ratkaisulla” vai aivopierulla 5 askeleen välin neljällä. Apa yritti parhaansa näyttää lentäjän taitonsa, mutta aivan mahdottoman pitkä loikka eikä mitenkään päässyt okserin takapuomin yli, joten se tippui. Sätin itseäni kyllä ääneen kuinka voinkaan olla tyhmä. Noh, oppia ikä kaikki, kukapa meistä ei virheitä tekisi.

FB_IMG_15164577722432016- Vuosi joka muutti meidät.

Kilpailullisesti tämä vuosi oli vähän meidän ”välivuosi”. Työkiireet ja jaksaminen oli koitoksella.

Syksyllä meille kuitenkin avautui mahdollisuus lähteä opiskelemaan Koulutuskeskus Salpaukseen hevostenhoitaja linjalle ja suuntautua nuortenhevosten ratsukouluttajaksi. Apa hoiti pääsykokeet kunnialla ja niin meidät hyväksyttiinkin kouluun.

 2017 Aloitin työskentelyn Koivumäen tilalla Porvoossa, Titti Finnen opissa.

Esteratsastajana oli automaattinen valinta, että esteitä kohtihan tämä hevonen (Apa) viedään, oma pää oli asennoitunut jo valmiiksi niin että kouluratojen opettelu on vaikeaa ja viitseliäisyys treenata kunnolla (viimeisiä hieno säätöjä, siirtymiset jne) puuttui. Oli helpompaa mennä ”vähän sinne päin” esteradalla kuin säätää askellajit ja siirtymiset tasapainoon tajuamatta rehellisesti sitä että se siirtymisten ja pidätteiden läpi meno ja askellajien hallittavuus on ensisijaisen tärkeää ja auttaa pärjäämään esteradalla.

Titillä ollessa pääsin ratsastamaan erilaisia hevosia. Parhaana opettajana toimi kaikista kuitenkin Titin vanha kisaratsu Wacpanna ”Vakkis”. Vakkis on startannut Inter tasolla asti. Maneesi, peilit ja korkeasti koulutettu hevonen sekä ammattilainen apuna, aloin innostumaan kouluratsastuksesta ihan uudella tavalla. Masokistinen tarve alkaa viilaamaan ensimmäisenä omaa istuntaa (joka oli aivan kamala, MIKSEI KUKAAN OLE SANONUT MILLAISESSA KÖNÖTYKSESSÄ MÄ OLEN VUOSIA OLLUT), josta kaikki alkaa. Pieniä palasia kerrallaan. Viilaamisen kautta kohti onnistuneita ratoja. Ostin omilleni jopa koulusatulatkin tästä innostuneena, nyt on vaikea kuvitella että olen ratsastanut aina lyhkäsillä jalkkareilla ja estesatulalla.

20170911_134725Kausi 2017 oli oikeastaan ensimmäinen sitten vuoden 2011 jolle tehtiin valmentautumis- ja kilpailusuunniltema. Alkuvuodesta laaditut HeA, re 100cm ja ke harraste tuntui edellis vuoden kisaamattomuuden jälkeen silkalta hulluudelta. Näin jostain syystä edessäni vain sen ”ravurin ruppanan”. Tavoitteet oli kuitenkin asetettu, joten niitä kohti oli lähdettävä määrätietoisesti.

Kausi aloitettiin HeB starteilla ja itseni kouluttamisella siihen että myös radalla voi ratsastaa ja työstää. Sijotuimme Järvenpään Ratsastajien järjestämissä 2-tason kilpailuissa, jotka oli avoimet vain suomenhevosratsukoille. Se oli huikea saavutus, taso oli kova ja todella hienoja hevosia luokassa! Rataesteillä toivottiin alkavan löytyä myös tietyllä tapaa ratsastettavuutta, perusrata perusratana ja uusinta omana osuutenaan. Hyvin tehty perustyö alkoi tuottamaan tulosta ja puomit pysyä paremmin kannattimilla. received_10209994031192024Loppu kaudesta 2017 starttasimme Ypäjällä Suomenratsujen Kuninkaallisissa ensimmäisen helppoA luokan, ja saimme kaudelle tavoitteet täytettyä kun Hyvinkäällä nurmikisoissa starttasimme ensimmäisen 100cm luokan, sekä Hattulassa että Keravalla harrastetason kenttästartit. Apan kanssa suoritimme joulukuussa myös minun loppunäytöt Salpauksessa, kouluratsastusnäyttö tehtiin tasolla HeB Kn Special ja estenäyttö oli rata 5 joka on pitkä ja tekninen rata, esteiden maksimi korkeus oli 105cm ja pituutta oksereilla ja trippelillä oli huimat 130cm. Valmistuin nuortenhevosten ratsukouluttajaksi vuodenvaihteessa kiitettävän papereilla!

FB_IMG_1516457826314Kaudella 2018 jatkamme samoilla tasoilla, ko HeA, re 100cm ja ke harraste/tuttari ja lähdemme hakemaan tasaisempia ja varmempia suorituksia.



Tsemppiä kaikille kauteen 2018

Toivottaa Aparok & Team Skyttä


 

received_10209994022751813SONARCILAISTEN KOMMENTIT:

"Meille suomenhevonen on tärkeä: Rotuna, kansallisaarteenamme että yksilöinä. Haluamme tukea aktiivista suomenhevosharrastusta ja -toimintaa. Koemme, että meidän jokaisen on annettava panoksemme, että saamme säilytettyä kansallisrotumme ja sen elinvoimaisuuden. Pienikin panos on tärkeä. Sirpaa lainaten perusteluksi riittää aina toteamus: "Koska suomenhevonen." 

Tiijan & Apan tarina on perinteinen suomenhevosen tarina: Ensin ravurin uraa ja sieltä ratsuksi. Meillä on ollut etuoikeus seurata tätä tarinaa alusta alkaen. Ensimmäiset sanat, mitkä Tiina sanoi nähtyään Apan liikkuvan tarhassa, oli, että tällä pitää mennä koulua - tästä tulee hieno kouluhevonen. Vannoutuneena esteratsastajana Tiijan naurulle ei ollut tulla loppua. Kouluratsastustaipaleen alettua Tiija sanoi ensimmäisenä Tiinalle, että sano vaan nyt, kun pääset sanomaan sen. "Mitä mä sanoin." -lause on jossain tapauksissa todella iso ilo sanoa. Meille oli myös iso ilo kesällä 2017 jakaa Hyvinkään Urheiluratsastajien kilpailuihin sponsoroimamme palkinnot Tiijalle & Apalle. Jotenkin se tuntui juuri oikealta saatuamme seurata tämän parivaljakon kehitystä ratsukoksi." 

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Terveisiä kanta-asiakkaaltamme: Kun haaveena on ollut saada juuri SE hevonen.

20638179_1917523438572327_5762649145391000575_nSe, jota etsii kotimaisilta myyntisivuilta, ulkomaisilta sivuilta, videoista, kuvista ja jopa omista unista. Eikä sitä löydy. On hienoja hevosia, suorastaan upeita, mutta ei. Ei sytytä. Tiedät millainen tunne pitää tulla, kun näet sen millaisen haluat, mutta mikään ei herätä sitä tunnetta. Olet päättänyt jo luovuttaa, koska eihän sulla kuitenkaan sellaiseen olisi edes varaa, katsotaan ehkä muutaman vuoden päästä tilannetta uudestaan.

27604197_2019860258338644_1767800687_oMuistan sen päivän, elettiin vuoden 2017 heinäkuun puoltaväliä. Tässä kohtaa voin kertoa, että sen muistaa varmasti myös pari muuta, jotka istuivat saman pihapöydän ääressä kahvikupposet kädessä. Olin juuri jutellut hyvän ystävän kanssa puhelimessa, mistä muustakaan kuin hevosista ja tästä meidän omasta lajista. Puhuttiin kuinka on alkanut tulemaan tasokkaampia hevosia ratsastajille ja kuinka kansainvälisesti taso on jo erittäin kova. Taisin saman puhelun aikana mainita, että jätän seuraavat maajoukkuekatsastukset väliin ja keskityn vain kotivalmentautumiseen seuraavan vuoden, koska ei ollut mahdollisuutta ostaa tasokasta ja itselle sopivaa hevosta nopealla aikataululla. Tässä kohtaa tapahtui jotain. Lopetin puhelun ja huomasin, että sähköpostiin oli tullut uusi viesti. Viestissä tarjottiin minulle hevosta. Avasin videon ja siinä SE oli! Se hevonen, joka antoi sen tunteen mitä olin hakenut. Siinä oli Seppo. Tässä kohtaan se pieni järjen ääni, jota olin hartaasti koittanut pitää mukana lähti juoksemaan karkuun ja lujaa. Myös seuraavien 3 päivän hysteerinen kyynelkanavien vuolas virtaaminen sai alkunsa. Siinä sitä suunnittelemaan miten tämä jumalasta seuraava satuolento saataisiin tänne kotiin. Käytiin tietenkin useat puhelinkeskustelut myyjän kanssa ja myyjä kertoikin rehellisesti ja avoimesti hevosesta, sen luonteesta ja ratsastettavuudesta. Myyjä halusi myös avoimesti kertoa, että hevonen on tällä hetkellä huonossa lihaskunnossa ja laiha. Tässä kohtaa, koska se järki ei tietenkään ollut palautunut vielä hallintaan ja ennen kuin ehdin estellä, pääsi suustani ”Ei se mitään, ei meillä ole mihinkään kiire”. Siitä hetkestä alkoikin parin viikon stressi, unettomuus, paasto ja mitä kaikkea.

22780199_1962486600742677_340244975087250596_nKoitti elokuun 5.päivä. Sitä mietti, että mitä ihmettä on tullut ostettua. Sitten sieltä se tuli, kuorma-auto, jonka kyydissä meidän Seppo. Liki 180cm täyttä kuivaa lihaa. Ei se mitään, koska mä olin maailman onnellisin heppatyttö sillä hetkellä ja totesin ”Ei tämä nyt niin paha ole”. Oli se, mutta ei myönnetä, koska mä olin taivaissa.

22814070_1962486637409340_2871664912291824679_n



Siitä alkoikin ruokinnan suunnittelu. Ensin haluan aina, että uudesta hevosesta otetaan laajat verinäytteet, jotta tiedetään kaiken olevan ok. Kaikki arvot oli hyvässä kunnossa ja pystyin hyvillä mielin aloittaa varovaisesti liikuttaa Seppoa. Seppo alkoi vastaamaan ruokintaan ja liikuntaan nopeasti. Tässä kohtaa tarvittiin jotain lisää tukemaan lihasten kasvua ja saatiin huikeita tuloksia Muscle Up:ista! Kuvista näkee nopean muutoksen hevosessa.


27292053_2016436512014352_1483651353_nKoska treenit on nyt lihaskunnon kasvun myötä tullut rankemmiksi, käytämme treeneistä palautumiseen BCAA Xtraa, joka näkyy seuraavana päivänä hyvin palautuneena, rentona ja virkeänä hevosena. Seppo on iso ruuna ja haluan pitää myös sen nivelet hyvässä kunnossa, nivelten hyvinvoinnista huolehtii meillä Flex Mobile.

21192449_1958607427744089_7261239930785144468_n
Flex Mobilesta on ollut myös apua meidän isolle Suomenhevoselle Ripalle, jolla on ollut jalkojen nivelissä pientä sanomista. Aloitettuamme Flex Mobilen syötön, loppui Ripalta satunnaiset etujalkojen kompuroinnit.  Voin hyvillä mielin suositella kaikille näitä VetFarmlab:in tuotteita!

 

Saimme tammikuussa järjestettävälle Maajoukkueleirille kutsun, jossa samalla meillä oli katsastus. Saimme kehuja hyvästä ja nopesta kehittymisestä. Reissu oli muutoinkin erittäin onnistunut, vaikka juuri ennen katsastusta Seppo sai takajalan kengän irti niin, että se roikkui enää ulkoreunasta naulan varassa ja oli vaarassa, että kavio lähtee halkeamaan mikäli se astuu toisella jalalla irtoavan kengän päälle. Tämä tietenkin aiheutti tukun harmaita hiuksia, kylmää hikeä, maailmanluokan painajaisen ja ylimääräisiä sydämen tykytyksiä. Onneksemme saimme samalle aamupäivälle kengittäjän paikalle ja saimme kengän jalkaan, eikä kaviokaan ehtinyt haljeta pahemmin. Neuroottisuuden takia toki pidimme hevosesta lähes 2 tuntia kiinni karsinassa, jotta pahimmilta vaurioilta vältyttiin. Saimme vaihdettua katsastusaikaa hieman myöhemmälle ja päästiin ehjin jaloin näyttämään tämän hetkisen tasomme. 27544550_2027293020875529_7172272879744820338_nSamana iltana saimme kuulla, että meidät on valittu A-kehitysrenkaaseen. Seppo suoriutui reissusta erinomaisesti ja kotiin päästiin 4 kenkää jalassa ja helpottunein tuntein. Tällä hetkellä harjoitellaan meidän Kür-ohjelmaa ja treenataan kohti kevään kilpailuja sekä tavoitteena loppukeväälle Pm-kilpailut Norjan Kristiansandissa, mikäli saadaan riittävät tulokset kasaan.

Sepon hankkimisesta tulee nyt kuluneeksi puoli vuotta ja voin olla onnellinen siitä, ettei se järki ole vieläkään palautunut. Oliko siinä mitään järkeä hankkia ”sikaa säkissä”, ehkä ei, mutta aika sen näyttää mihin asti päästään. Tähän mennessä hevonen on ollut juuri sitä mitä tilasin. Paljon se vaatii aikaa, suunnittelua, järjestelmällisyyttä, pieniä ja suuria askelia, hevosen kokonaisesta hyvinvoinnista huolehtimisesta.

Kiitos kun luit meidän tarinan! Hyvää ja onnellista Uutta vuotta 2018 kaikille!

Lisää meidän juttuja, treenejä, kisoja ja kilpailuja pääset seuraamaan Facebookista sivuilta: Paradressage Team Reitti sekä Instagramista: piareitti_paraequestrian . Nähdään siellä!

 

23472341_1699429680137091_4152513446382042749_nTalvisin terveisin: Pia, Supremo & Riplaus

 

SONARCILAISTEN KOMMENTIT PIAN & SEPON TARINAAN:

"On ollut upeaa päästä seuraamaan Pian & Sepon tarinaa. Olemme jännittäneet kovasti Pian puolesta, millainen Seppo oikeastaan onkaan, alkaako Seppo etenemään ja edistymään ja pelätty, että edistyykö nyt ollenkaan ja paljastuuko treenin lisääntyessä joku piilossa ollut ongelma. Sepon selässä kulkevat kuitenkin suuret unelmat. Olemme saaneet iloksemme todeta ja elää yhdessä Pian & Sepon tarinaa Sepon edetessä ja edistyessä koko ajan huimaa vauhtia. Suurta iloa meille tuottaa myös seurata Sepon "henkistä avautumista", persoonan esiintuloa ja pehmenemistä Piaa kohtaan. On huikeaa saada seurata vierestä ihmisen & eläimen suhteen syntyä ja kehittymistä. Parhaimmillaan ihminen ja eläin ovat kumppanit. Suhde syntyy yhdessä tekemisestä ja arjesta, tunteesta ja silkasta rakkaudesta. Meidän työmme huikeimpia puolia on saada seurata tällaisia tarinoita."  

 

 

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Sonarc-team - Katja Karjalainen: Mennyttä ja tulevaa

14039905_10208453701278394_3141489044188361150_n

Kun lapsena innostuin ratsastuksesta, oli huoneeni seinät täynnä hevospostikortteja :-D.  9-vuotiaan tie vei 7km päähän tallille Espoon Tapiolaan niin useasti viikon ajan, ettei sovitut bussirahat riittäneet - niinpä pyöräilin ja talvisin kävelin tuon matkan edestakaisin.... Niin tosissani olin jo silloin; halusin oppia hevosista ja hevosilta. Halusin oppia ratsastamaan, mutta kilpaileminen ei minua kiinnostanut tipan tippaa.

Myöhemmin yleisurheilu vei minut 60m aitasuoralle, mutta kilpaileminen hevosen kanssa oli edelleen ei, vaikka kävin ratsastamassa neljäkin kertaa viikon aikana. Vasta vuosikymmeniä myöhemmin tilanne muuttui ja innostuin kisaamisesta; ensin kotimaan kisat, sitten pikkuhiljaa ulkomaat (v 2006->). Minulla on ollut kunnia osallistua arvokiosihin jo v 2008->. On nähty kolmet paralympaialset, kahdet MM-kisat (joka 4.vuosi), monet EM-, PM- ja SM-kisat - ja millä menestyksellä. Arvokisamitalien valossa olen Suomen menestynein ratsastaja, sillä mitaleja on joka tasolta.

10405321_10203556043240004_6267926537221712931_nKun sairastuin v 1989, ja muutaman kerran kävin kuolema porteilla, en olisi uskonut, että tämä sairauden ja taiston tie toi rauhoituttuaan minulle aivan erilaisen maailman, mihin olin koskaan uskonut "astuvani". Tuo erilainen hevosmaailma, johon oman hevoseni lisäksi kuuluu mahtava tiimi ammattilaisineen, ei onnistuisi. Ilman ulkopuolista apua ja tukea en kykenisi enää yksin hevosen päivittäisistä tarpeista huolehtimaan - puhumattakaan kuljetuksista valmennuksiin ja kisakentille. Olen kiitollinen, että olen saanut mitä parhaimmat ihmiset rinnallani kulkemaan tämän pitkän matkan, joka alkoi pararatsastusmaailmassa jo v. 1996. Kuka on kulkenut kanssani pitkään, kuka lyhyemmän ajan, mutta TE olette tämän matkan mahdollistaneet. Kiitos sydämestäni!

14441009_10208742740984206_7010604046718527891_nEn saanut "lupaa" lopettaa Rion paralympialaisiin vaan jatkan vielä hetken auttaen Suomea saamaan uutta polvea joukkueena maailman huipulle edelleen täysillä mukana :-*

17264472_10210352969198905_2045552911250263750_nVuonna 2018 päätavoite MM-kilpailut USAn Tryonissa syyskuussa (WEG 2018) ja sitä ennen kotimaan ja Keski-Euroopan kilpailut Belgiassa ja Saksassa kevään aikana.  Kisakauden Valmistelut on jo alkanut: Ratsuni, kilpakumppanini Dr Doolittlen eli "Toopen" hoidosta huolehtii kanssani omat avustajani Noora Nyberg ja Viivi Koli, jotka myös ratsuttavat hevostani sekä reflexologi Tiina Väisänen, Sonarc KY, kiropraktikko Linda Telford sekä Toopen oma "henkilääkäri" Kristiina Eirtola Tampereen Hevosklinikalta. Toopen allastreenista vastaa edellen Hämeen Hevoskuntoutuksessa Kati Kuivakoski. Omasta treeniohjelmasta vastaa Tiina Puro Hyvinvointistudio Purosta kotiohjelman tehden. Myös Toopen ammattitaidolla suunniteltu ruokinta tukee hyvinvoipaa hevosta; KRAFFTin rehut sekä VetFarmLabin uskomattoman hyvät "tukiaineet" niin nivelien, kavioiden kuin lihaksiston hyvinvoinnille  - solutasolta alkaen. Kisamatkaa tukevat myös FINNLINES Suomi ja OXXER uuden kisakaapin myötä.

17861513_10210584165458667_8438423447423108736_nOma ratsatuksellinen treeniapu tulee Janne Berghilta ja Stephen Moorelta sekä kotona Noora Nybergiltä.

Suuren henkisen tuen saan kotoa; Iso kiitos  rakkaalle Petterilleni, joka jaksaa edelleen mun "hevosmaailmaa" ;-)

 

Jännittävää kevättä odotellen

 

-katja

 

SONARCILAISTEN AJATUKSIA:

""On hienoa seurata kuinka ihminen tavoittelee unelmiaan ja on valmis tekemään töitä niiden eteen. Etenkin paraurheilijat näyttävät, mitä todellinen suomalainen sisu on. Lähimmäksi kuvaamaan paraurheilijoiden työtä osuu ehkä fraasi: "Läpi tuulten ja tuiskujen." Jo pelkkä arki ja tavoitteellinen treenaaminen on oma taistelunsa meille kaikille. Paraurheilijoiden päivittäistä taistelua voi vain kunnioittaa ja yrittää tukea parhaimpansa mukaan. Nooran ottaessa meihin yhteyttä Katjan sponsoriasialla emme miettineet kertaakaan ratkaisua: Vastaus oli välitön kyllä. Hetkeäkään emme ole katuneet ja tiedämme olevamme oikealla tiellä. 

Katjan tiimin mukana olemme päässeet tutustumaan myös urheilusponsoroinnin maailmaan. Sen lisäksi, että urheilijoita huolettaa oma kisaura ja sen taloudelliset vaateet niin olemme saaneet nähdä myös kuinka suuri huoli urheilijoilla on oman lajin tulevaisuudesta ja nimenomaan oman maan menestyksestä lajissa. Katja on hyvä esimerkki: Isoa sponsoria haetaan edelleen tähtäimenä Tokion Paralympialaiset - kyseessä on Suomen kautta aikojen menestynein ratsastaja - ja sponsorin etsintä vain jatkuu. Katja antaa paraurheilijana niin paljon itsestään ympäristölleen, on tärkeä esikuva lapsista vanhuksiin ja tarina uhkaa loppua ennen kirjan viimeistä sivua, koska tukea ei löydy. Se tuntuu niin uskomattomalta. Jos Katja on saanut meistä & VetFarmlab Equinesta sponsorin, me olemme saaneet hänestä esikuvan, jonka vaikutus näkyy joka puolella ympäristössämme. Me haluamme olla Katjan tiimissä mukana matkalla Tokioon ja unelmamme on, että se matka toteutuu." 

Lue koko viesti
Klarna Checkout
kauppiaan tiedot