Tulosta

Viestit aiheesta: raapiminen

Sonarcilaisten blogi


Tervetuloa lukemaan sonarcilaisten elämää ja aatoksia blogista!

Julkaistu , julkaisija

Terveisiä kanta-asiakkaaltamme: "Rumpalin" tarina

19389493_10155618053889448_3135829_n

Allu on 5v. Länsigöötanmaanpystykorva. Vuoden 2017 kesällä alkoi iho- ongelmat. Allun toiseksi nimeksi tuli aika nopeasti Rumpali. Tasaiseen tahtiin klo 5:00 aamulla alkoi kylkien raapiminen ja sillä saatiin koko talo hereille. Aluksi mietin, että huomiota haluaa, mutta nopeasti se rapsuttaminen tuli joka tilanteeseen mukaan. Minä mietin pääni puhki ja aloin jo hysteerisesti tarkastamaan turkin kuntoa päivittäin. Tuntui että koko ajan löysin punaisia kutisevia kohtia turkista. Iho hilseili ja rapsuttaminen vain pahensi tilannetta. Ruokana Allulla on kuivanappula.

Otin Tiinaan yhteyttä ja pyysin apua. Olin jo aivan hysteerinen, että mikä koirallani on. Ensinnäkin Tiina sanoi, että lopeta se koiran joka hetkinen katseleminen se ei auta mitenkään tilannetta. Saatiin shampoota Derma 1 ja hoitoainetta derma 2. Niillä päästiin hyvin alkuun ja turkki alkoi voimaan paremmin. 20182910_10155711773694448_77140542_nShampoo ja hoitoaine rauhoittivat tilannetta, kunnes kuukauden päästä alkoi rummutus lisääntyä ja taas itku silmässä ja hermot riekaleina otin Tiinaan yhteyttä. Sanoin, että upotan Allun shampooseen jotta kutina loppuisi. Tiina peukutti asialle, mutta ehkä olisi hyvä kokeilla jotain pesun rinnalle. Liika peseminen ei kuitenkaan ole aina se paras juttu varsinkaan koiralle joka kiertää sateella vesilammikotkin.

Aloimme miettiä Tiinan kanssa Allun ruokavaliota. Allun ruokavalio koostuu suuremmaksi osaksi kuivanappulasta. Mietin, että pitäisikö ruoka vaihtaa raakaruokaan vai hypoallergiaruokaan vai mitä tehdä? Vaihdoin raakaruokaan ja siitäkös se ilo sitten ratkesi. Karvat tippui, iho kutisi ja hiivakin ilmaantui etutassuihin. Alkoi olla parisuhdekin koetuksella, kun hermoilin koirani puolesta. Mieheni mielestä koirassa ei ole mitään vikaa ja minä olin 110% varma, että jokin syy kutinalle on oltava.

Tiina yritti rauhoitella ja sanoikin että jos vaihtaa ruokaa niin suolisto ei siihen ihan heti totu ja puskee ensin kaiken kuonan ulos esim. ihon kautta. Minä joka olin jo paininut tämän kutinanongelman kanssa kohta 2 kuukautta aloin menettämään toivoni.

Lopulta menin eläinlääkäriin, jossa kerrattiin oireet ja lääkärin ajatuksena oli atooppinen iho tai ruoka-allergia. Kaikki ylimääräinen pois ja vain eläinlääkärin suosittelemaa hypoallergiaruokaa 8 viikon eliminaatiodietille. Kutinalääke kylkeen ja reilu 200€ lasku. Kiitos. Kaikki varmaan tietää mitä eliminaatiodietillä tarkoitetaan, kaikki ylimääräinen pois ja murustakaan ei saisi olla lattialla. No Allu on sellainen imuri, että tarkkana sai olla. Mieheni oli ainakin tyytyväinen kun imuroin joka perheaterian jälkeen, että Allu ei vahingossakaan saisi mitään eliminaatiodietin ulkopuolelta.

20030916_10155697416879448_2115862114_nRahaa meni, imuri lauloi ja koirani sai kutinalääkettä. Lopputuloksena oli 4 viikon kohdalla se, että lääkitystä vähennettiin ja kutina alkoi saman tien. Olin, että mitä Helvettiä! Kontrollikäynti lääkärissä oli samalla ja lääkäri sanoi, että näyttää siltä että ei ole ruoka-allergia. Kysyin, että voinko aloittaa koirallani taas maitohappobakteerit jotain siihen asti syöttänyt säännöllisesti. Tyly vastaus, että voithan sitä syöttää jos haluat mutta ei sillä ole vaikutusta mihinkään. Ja taas kassakone lauloi 150€ tässä puolenvälin tarkastuskäynnillä.

Aloin jo olemaan köyhä ja avuton. Koirani vain raapi itseään ja mitään syytä sille ei löydy. Minulla oli kotona yli siisti koti, ärtynyt mies ja 7 kg säkki hypoallergiaruokaa ihan vain turhaan. Siinä kotiin ajellessa päätin kuitenkin vielä 4 viikkoa olla hypodietillä ja lisätä maitohappobakteerit takaisin ruokavalioon ja samalla otin lohiöljyn käyttöön.

Tiinalta tilasin lisää maitohappobakteereja ja sielujen sympatiaa tuli siinä samalla. Olisi pitänyt vain luottaa Tiinaan ja näihin ihmeaineisiin. Shampoota käytin ja hoitoainetta jonkin verran. Oli myös turkille suihkutettavaa derm 9, mutta pääpainon laitoin Allun suolistolle. 8 viikon kohdalla oli viimeinen lääkäri käynti. Koirastani ei löytynyt mitään vikaa, ei allergiaa tai muutenkaan raaputusta selittävää. Vielä ehdotti, että jos sitten syksyllä aloitetaan siedätyshoito ja otetaan laajat allergiatestit. Minä mietin mielessäni, että siedätä vaan muita eläimiä. Minulla riitti tämä juokseminen ja tuloksena Matti kukkarossa ja kutiseva koira.

19679581_10155653610434448_351247282_nPalasin takaisin nappulaan - tosin vaihdon valmistajaa ja sain tehokuurin maitohappobakteeria ja lohiöljyä lorottelin joka ruokaan. Huomasin turkin kunnon parantuvan ja hiljalleen raapiminen alkoi helpottaa. En tiedä oliko syynä kesän vaihtuminen syksyyn vai mikä, mutta hiljalleen koirani vointi parani ja kaapiminen jäi. Punoittavat kohdat kyljistä hävisivät ja suupielien hiiva saatiin kuntoon Vetfoodin Dermactivilla. Tassuissa on vielä pieni määrä hiivaa, mutta senkin kohdalla ollaan jo voiton puolella.

Iso kiitos Tiinalle ja Sirpalle mahtavista tuotteista. Olen edelleen sitä mieltä että suurin vaikutus Allun vointiin on ollut maitohappobakteerin syöttäminen ja shampoon käyttö varsinkin pahimpina kutina aikoina. Toivon, että koirani kutina ei tule takaisin. Jos kuitenkin tulee, niin tiedän keneen otan ensimmäisenä yhteyttä. Olen monelle tuttavallani suositellut ainakin tutustumaan sonarc.fi -sivustoon ja ottamaan Tiinaan tai Sirpaan yhteyttä.

Mieluummin kokeilen luonnonmukaisia tuotteita ensin, kun pumppaan koiraani lääkkeitä.

13871869_10154575803969448_1045584076_nTerveisin Allu ja omistajansa Laura 

 

SONARCILAISTEN KOMMENTIT ALLUN TARINAAN:

"Tiukkaa tekstiä Lauralta, mutta ymmärretään oikein hyvin. Allun kutinoiden aikaan kukaan ei nukkunut talossa kunnolla - Ei Allu, ei Laura, eikä muu perhe. Väsymys vaivasi kaikkia. Kun näimme Allua & Lauraa, olivat kumpikin yhtä väsyneitä. Allua alkoi pikku-hiljaa vaivaamaan myös lihasjumit. Allun keskittymiskyky alkoi olla useimpina päivinä hukassa. Myös koira vaatii samalla tavalla lepoa & akkujen lataamista kuin me ihmisetkin - niiden kehot reagoivat yhtä lailla stressiin ja krooniseen väsymykseen. Tämä taas teki yhteiselosta entistä raskaampaa ja stressaavampaa. Laura on koiranomistajana niitä, jotka haluavat tehdä aina viimeisen päälle parhaansa koiransa hyväksi ja tilanne, jossa voit vain katsoa vierestä, kun koiralla ei ole kaikki hyvin, tunnet ettei sinua uskota ja yhteiselo käy myös arkisten asioiden että yhteisissä harrastuksissa vaikeaksi ja apua ei löydy, on raskas. Laura puhui joskus meillekin siitä, että alkaa tuntua kuin vika olisikin häneen päässään ja hän vain kuvittelee koiran kipeäksi. Näissä keskusteluissa tunsimme itsemme sanattomiksi. Tuntui ettei ole sanoja, millä vastaisimme Lauralle. Ainoa, mitä pystyimme sanomaan oli: "Allu on sinun koirasi ja sinä tunnet oman koirasi. Jos tunnet ettei Allu ole kunnossa niin se ei ole kunnossa." Eläimen paras asiantuntija on sen oma ihminen. Usein vaikka emme osaa jäsennellä sanoiksi, mikä on vialla, alitajuntamme poimii koko ajan vihjeitä ja antaa meille tunteen siitä, että kaikki ei ole nyt kunnossa. Useimmiten sitä tunnetta kannattaa kuunnella."   

Lue koko viesti
Klarna Checkout
-kauppiaan tiedot