Tulosta

Viestit aiheesta: lisäravinteet

Sonarcilaisten blogi


Tervetuloa lukemaan sonarcilaisten elämää ja aatoksia blogista!

Julkaistu , julkaisija

Toukokuun kujanjuoksu

60623659_1276517702505401_697588064230309888_nOi armas toukokuu. Tai kirottu. Kauan odotettu kevät on saapunut ja koko talven odotus on päättynyt. Odottavan aika on ollut niin pitkä, että kauan odotetun kevään tullessa iskee väsymys. Mutta nyt ei ole aika levätä ja vain nauttia.

- Kuvassa oikealla väsynyt koululainen Aada tuijottamassa ulos keväiseen räntäsateeseen. Kuva: Tiina Väisänen -

Kalenteri täyttyy armotonta vauhtia kevätjuhlista, rippijuhlista, valmistumisjuhlista, häistä ja meidän perheessä tänä vuonna myös kastajaisista. Mutta eihän ne itse juhlat riitä: Lisäksi täytyy hankkia lahjat, puvustaa koko perhe, laitattaa hiukset, kynnet ja mitä nyt kaikkea muutakin ihmiset asennuttavat itseensä juhliin. Ja sitten, kun ne juhlat onkin omassa kotona niin siivous, suunnittelu, kutsut, hankinnat, valmistelut, leipomiset ja sitten se ihmettely, että mitähän tämä kaikki maksaa ja montako kolikkoa löytyy talon kolikkopurkin pohjalta. Ja se sosiaalisen energian tarve! Ihmiset, jotka ovat talven eristäytyneet kylmyyden ja pimeyden takia, pistetään kerta toisensa jälkeen kokoontumaan ja keskustelemaan ihmislaumojen keskelle. Usein vielä ihmisten keskelle, joita et tunne tai et haluaisi tuntea. Ja sitten ihmetellään, miksi suomalainen ei halua "small talkata". Kyllä minä miestäni ymmärrän. Stressihän tästä tulee kenelle hyvänsä.

60336562_1273870329463867_4292132815153135616_n- Kuva allekirjoittaneesta onnellisesta isotädistä ensimmäinen suvun uuden sukupolven edustaja sylissään. Meidän kaikkien mielestähän Olivia on maailman suloisin ja ihanin lapsi. Ja onneksi Back on Trackin kaulahuivi löytyy myös valkoisena niin että jäykistyvän niskan vakiovarustuksen sai istumaan myös juhlatyyliin <3 Kuva: Inka Kaleva. -

Ja kun kevät koittaa niin toki niillä, joilla on omat pihat, viljelypellot kasvihuoneet, perunapellot, siirtolapuutarhatontit ja/tai kesämökit, iskee stressi siitä, missä ihmeen välissä sen arkityön ja kaikkien juhlien ja menojen lomassa hoidetaan ne maatilkut ja mökit kesäkuntoon. Jos haluaa kasvattaa jotain niin luonto ei odota. Työjärjestys on pidettävä yllä ja on yritettävä pysyä luonnon tahdissa. Toki luntahan voi sitten yllättäen tulla vaikka juhannusviikolla ja sitä voi siinä juhannussaunan ikkunasta sitten katsella, miten se luonto tappaa sitä sinun toukokuun raatamisen juuri nupuilleen noussutta tulosta. Ja sitten ihmetellään, miksi suomalaisten alkoholin käyttö nousee kesäaikaan. 

Lisäksi eläinihmisen ilonahan on talven alta paljastuva k a k k a. Ja sitä on aina taatusti luvassa. Vaikka kuinka yrität siivota koko talven läpi kakkoja pihamaalta tai tarhasta niin takuuvarmaahan on, että sitä löytyy aina keväällä. Tonneittain. Aina. Ja kun sitä lähtee siivoamaan niin aina tuntuu siltä, ettei tämä lopu ikinä. Miettikää, miten hyvä palvelu olisi, jos keväällä pihaan pörähtäisi aina firma, joka kaapisi koneella pihasta ne kaikki kakat, että sen pintamaan nurmineen, irtolehtineen, mätine omenoineen, irtoheinineen kaikkineen ja veisi koko läjän pois ja toisi tilalle aina uuden hienon nurmen tai hiekan tai mitä nyt kukin milloinkin mihinkin tarvitsee. Hyvästi haravointi, kompostointi, koiran kakat, kissan kakat, hevosen kakat, kaikkien kakat, jäätyneet olkapäät ja välilevyn pullistumat. Taidanpa laittaa ensi kevättä ajatellen loton vetämään.

Hyyppärän haravisti rentoutumassa

Tokihan on sitten olemassa niin kutsuttuja "haravisteja", jotka ovat verrattavissa Kummeli-sarjan legendaariseen Tamppaajaan. Rakkaat nuoret: Menkää YouTubeen ja etsikää kunnes löydätte niin tiedätte, mistä puhun. Rakas ystäväni Pirre on saanut lempinimen Hyyppärän haravisti. Pirre on alkanut haravoinnin lisäksi kerätä haravoita. Meillä on pelkästään tallilla muistaakseni tällä hetkellä ainakin neljä haravaa. Kaikki erilaisia. Ja jostain uuden hankkimisestakin oli puhetta. Hyyppärän haravistin mukaan Fiskarsin lehtiharava on kuulemma kaikista paras. Ja Back on Trackin kyynärsuoja. Haravisti on välillä pakko p a k o t t a a lopettamaan kevättyöt ja repiä tekemään jotain ihan muuta. Naama valkoisena ja vastustustaan puoliääneen jupisten saan ystäväni vaihtamaan haravan ja kyynärsuojan ratsastuskypärään ja mukaan ratsastamaan. Ja kas, sieltähän löytyy väriä kasvoille, pilkettä silmäkulmaan ja myönnytys, että ihmisen on pakko tehdä muutakin kuin töitä ja kevättöitä. Ja haravoida. 

- Viereisessä kuvassa Hyyppärän haravisti uuden karhean Back on Track Lynx -kypäränsä kanssa. Tiedättekö, miten vaikeaa on saada haravisti ostamaan itselleen uusi kypärä sen yli 30 vuotta vanhan mustan samettisen tilalle? Haravan osto on ihan eri juttu. Kuva: Tiina Väisänen -

60313834_467501427319096_7162001804534743040_nKevät tarkoittaa myös kisakauden alkamista suurimmassa osassa koira- ja hevosurheilulajeista. Kalenteri täyttyy kilpailuista ja siinä lomassa arvotaan, että kumpi on tärkeämpi: Kevättyöt, juhlat vai kisat. Aika usein kuulostaa kisat voittavan. Ja allekirjoittaneella ei ole varaa arvostella aika monet äitienpäivät agilitykilpailuissa viettäneenä. Parhaat ovat uuvuttaneet itsensä kilpailemiseen jo toukokuun loppuun mennessä. Vaikka kilpaileminen on kivaa, vie se silti täysin eri tavalla energiaa kuin normaali arki. Varsinkin, kun takana on kisataukoa, on kisarutiini hukassa ja jännitys pilvissä kunnes startteja kertyy tarpeeksi alle. Kisapäivät venyvät myös usein niin pitkiksi, kun kilpailupäivän päätteeksi tehdään ne kaikki muut normaalijutut että sitten niitä kevättöitä. Tai parhaimmillaan juostaan siihen perään vielä jonkun sortin juhliin. Eikä se kilpaileminen rassaa vain sitä itse kilpailijaa vaan sitä koko tiimiä ja perhettä ympärillä. Kisapäivät ovat aivan yhtä pitkiä huoltojoukoille ja kotiiin jääneet joukot tekevät keskenään tai yksinään ne arkiasiat ja kevättyöt, mitkä muuten oltaisiin tehty yhdessä. 

- Kuvassa tyytyväiset Aada & Ossi oman suorituksen jälkeen estekilpailuissa Stable Novassa. Tehty työ näkyy kilpailutilanteessa. Kuva: Tiina Väisänen -

60324332_287146138860304_4914286487568121856_nOman lisänsä keväästä saavat myös kaikki ne, jotka kasvattavat jotain eläimiä. Kuka nyt mitäkin, mutta huolen ja työn määrä on aina yhtä valtava. Olen seurannut nyt vierestä useamman kevään, kun Sirpa  äitinsä kanssa milloin hautoo kanoja, viiriäisiä, fasaaneja tai kuten tänä vuonna ankkoja, hoivaa vastakuoriutuneita, valvoo synnytykseen valmistautuvia lampaita, valvoo ympäri vuorokauden karitsoimista, auttaa niissä ja hoitaa vastasyntyneitä että isompia karitsoja. Onhan ne kaikki ihanan hellyttäviä, kauniita ja suloisia, mutta se kaikki huoli, työ ja valvominen arjen ja kevättöiden lisäksi. Ai niin ja siihen päälle ainakin yhdet juhlat. Paljon mieluummin ruinaan Sirpalta typerryttävän suloisia kuvia pienokaisista, kostunein silmin lepertelen Sirpan lähettämille kuville, esittelen niitä ihmisille ja hoitelen omassa elämässäni lisääntymiskyvytöntä ruunalaumaa. Kunnia ruunan rupsukoille! Ja hatun nosto niille, jotka jaksavat kasvattaa uusia sukupolvia.

- Kuvassa tämän kevään ensimmäinen karitsa Roosa. Voiko söpömpää olla <3 Kuva: Sirpa Käpylä. -  

Tämän kaiken jälkeen ja siihen arki päälle niin onko mikään ihme, että ihmiset eivät jaksa? Hyvin tyypillistä on, että kun asiakas ostaa hevoselleen VetFarmlab Equinen Keep Calmia tai koiralle tai/ja kissalleen Vetfood Professionalin For Calmia esimerkiksi stressiin, pelkoihin, arkuuteen, aggressiivisuuteen, levottomuuteen, ylivilkkauteen, keskittymiskyvyttömyyteen, ruokahaluttomuuteen/ahmimiseen, asiakas vitsailee, että voiko hän syödä tätä itsekin. Parin viikon päästä asiakas tulee kysymään tosissaan, että voinko syödä tätä itsekin. Stressi syö elimistömme voimavaroja olimmepa mitä tahansa nisäkkäitä ja niinpä sitä pitää muistaa myös tankata: Nukkua, levätä, ottaa hetkestä kiinni ja nauttia pilkistävästä auringonpaisteesta, lämpimästä tuulen vireestä - ja muistaa tankata myös ihan kirjaimellisesti hyvän ruoan ja tarvittaessa hyvien lisäravinteiden avulla. Stressin käsittely voi syödä elimistöstä siihen tarvittavia aineita niin että pelkkä ruoka ei riitä korjaamaan tilannetta. Tällaisessa tilanteessa on aika hyödyntää lisäravinteet.

Kevät on uudelleen syntymisen ja uuden elämän aikaa, jolloin on hyvä aika opetella ottamaan hetkestä kiinni. Pienet uuden elämän alut, valo ja lisääntyvät värit ympäristössämme ilahduttavat useimpia meistä ja luovat vastavoiman uupumiselle ja stressille. Jospa opettelisimme unohtamaan hetkeksi ne loputtomat tekemättömien töiden listat ja sen sijaan ihan pienen hetken keskityttäisiin nauttimaan ilman muita ajatuksia. Ihan pieneksi hetkeksi vain. Meidän Hyyppärän haravistikin osaa sen jo. 

- Tiina 

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Sonarc TOSI-TV PERJANTAISIN klo 9:00 10.5. ALKAEN!

Näin siinä sitten kävi. TOSI-TV iskee myös Sonarciin! Aloitamme säännölliset Facebook-livelähetykset jo tällä viikolla - koska miksi viivytellä, kun on idean kerran saanut! Näin ensi alkuun ainakin lähetyksen kesto on 15 minuuttia, jonka jälkeen siirrymme Sonarc -jälleenmyyjien omaan Facebook -ryhmään ja pidämme siellä 15 minuutin jatkot. Viereisessä kuvassa tulevan TOSI-TV:n kotikonttorin ammattimainen kuvausjalusta.Ammattimainen kotikonttorin kuvausjalusta.

Olemme pohtineet pitkään, että millä tavoin voisimme tavoittaa sinut ja muut asiakkaamme mahdollisimman tehokkaasti niin että saisitte vastaukset juuri teitä mietityttäviin kysymyksiin. Sama ongelma on ollut myös jälleenmyyjien kanssa. Pitkää tuote liirumlaarumia kirjoittaessa tulee pohdittua, että lukeekohan tätä kukaan koskaan ikinä. Kovasti aina toivon, että lukisi. Asiakkaita että jälleenmyyjiä ärsyttää jatkuva tuotteilla ja niiden tiedoilla pommittaminen - elämä on muutenkin jatkuvaa tietotulvaa, jossa kukaan ei pysty eikä jaksa edes yrittää omaksua kaikkea eteensä tulevaa. Ja kun tulva käy ahdistamaan, laitetaan liikaa tuuttaava torvi kiinni. Me emme halua olla tämä torvi. Samoin kuin ajatuksenamme on, että tuotteemme ovat laadukkuuden lisäksi oikeasti avuksi, hyödyksi tai muuten vaan huviksi asiakkaillemme, on myös meiltä tulevan ulosannin oltava näitä listattuja asioita. Ja siitähän ei pääse mihinkään, että hupiahan meistä riittää. Tähän kohti kuuluisi ehdottomasti se hampaat irvessä hymyilevä hymiö. 

Yhden hyvin tehdyn Facebook/Instagram -mainoksen tekemiseen menee helposti 30-45 minuuttia. Kun niitä markkinointiohjeiden mukaan tulisi suoltaa ihan vähintään 2 - 3 päivässä viikon ympäri plus osaa niitä vielä maksullisesti mainostaa niin mitä tässä kukaan kohta ehtii muuta kuin istua tekemässä mainoksia. Ihan ei vielä tämän firman henkilökunnan määrä veny siihen. Facebookin systeemit ovat muuttuneet vielä niin että näkyvyys nousee joko sillä, että julkaisusi saa monisanaisia kommentteja tai vaihtoehtoisesti maksat ja aina ei auta kumpikaan näistä. Tykkäykset, sydämet ja muut reagoinnit eivät enää merkitsekään juuri mitään. Ennen Facebookin algoritmin muutosta näkyvyytemme oli oikein mukava. Julkaisemalla 3 - 5 mainosta päivässä siitä sai uudelleen mukavan, mutta kun työpäivästä menee asiakaspalvelun sijaan 3 tuntia mainontaan niin jotenkin maku menee. Ja tämä tapahtuu viikon joka ikinen päivä tai vaihtoehtoisesti teet mainoksia varastoon, mutta käytät kuitenkin viikosta 21 tuntia mainosten tekemiseen. Yli puolet 40 tuntia viikossa töitä tekevän työajasta. Ja todellisuus siitä hyötyykö kukaan niistä noin 20 työtunnista viikossa: Todennäköisesti ei yhtään kukaan. Yksi asiakas sanoi aikoinaan meidän alkutaipaleella, että me tehdään ostamattomuus kamalan vaikeaksi, koska kaikkea meillä myynnissä olevaa oikeasti tarvitsee johonkin. Tämä vahvisti entisestään toiminta-ajatustamme. Jos siis kukaan ei hyödy ylettomästä some-pommituksesta niin miksi tekisimme sitä?

Sonarc TOSI-TV -nimikin haukuttiin heti alkuunsa. Nuorisojäsenet kertoivat kuinka tylsä ja harmaa nimi on. Heti piti alkaa miettimään, että pitäisikö järjestää Facebook -kilpailu nimen keksimiseksi. Ja sitten muistin, että on äitienpäiväviikko ja pitäisikö tässä äitienpäivän kunniaksikin kilpailua järjestää. Näin hyvin Facebook on meidät kouluttanut. Tässä kuuluisi olla se hymiö, missä on apina kädet silmillä. Niin monet kerrat ollaan meidän firmassa päätetty välillä oikein nyrkkiä pöytään iskemällä, että kilpailuja ei enää järjestetä. Ikinä. Meidän asiakkaat ostaa, kun ostetulle tuotteelle on tarve tai kun vaan huvittaa. Siihen ei kilpailut ja alennukset vaikuta. Olin tuossa joku viikko sitten kuuntelemassa hollantilaista markkinointimiestä. Oli kyllä guru. Tuli mieleen vanhan kansan hevoskauppias ruututakkeineen kaikkineen. Sanoi, että Suomi on vaikea maa myydä, koska täällä pitää mennä tuote edellä. Meidän mielestä Suomi on hyvä maa, koska täällä pitää mennä tuote edellä. Jos tuote on huono niin me ei sitä haluta myydä. Sitä se Sonarc TOSI-TV:kin on: Me annetaan teille meidän asiakkaille ja jälleenmyyjille juuri mitä te haluatte ja seistään sen takana. Ja tähän loppuun kaikkia tosi mahtipontisia ja innostuneita hymiöitä.  

--- Tiina - Sonarc TOSI-TV:n emäntä -

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Terveisiä kanta-asiakkaaltamme: Kun haaveena on ollut saada juuri SE hevonen.

20638179_1917523438572327_5762649145391000575_nSe, jota etsii kotimaisilta myyntisivuilta, ulkomaisilta sivuilta, videoista, kuvista ja jopa omista unista. Eikä sitä löydy. On hienoja hevosia, suorastaan upeita, mutta ei. Ei sytytä. Tiedät millainen tunne pitää tulla, kun näet sen millaisen haluat, mutta mikään ei herätä sitä tunnetta. Olet päättänyt jo luovuttaa, koska eihän sulla kuitenkaan sellaiseen olisi edes varaa, katsotaan ehkä muutaman vuoden päästä tilannetta uudestaan.

27604197_2019860258338644_1767800687_oMuistan sen päivän, elettiin vuoden 2017 heinäkuun puoltaväliä. Tässä kohtaa voin kertoa, että sen muistaa varmasti myös pari muuta, jotka istuivat saman pihapöydän ääressä kahvikupposet kädessä. Olin juuri jutellut hyvän ystävän kanssa puhelimessa, mistä muustakaan kuin hevosista ja tästä meidän omasta lajista. Puhuttiin kuinka on alkanut tulemaan tasokkaampia hevosia ratsastajille ja kuinka kansainvälisesti taso on jo erittäin kova. Taisin saman puhelun aikana mainita, että jätän seuraavat maajoukkuekatsastukset väliin ja keskityn vain kotivalmentautumiseen seuraavan vuoden, koska ei ollut mahdollisuutta ostaa tasokasta ja itselle sopivaa hevosta nopealla aikataululla. Tässä kohtaa tapahtui jotain. Lopetin puhelun ja huomasin, että sähköpostiin oli tullut uusi viesti. Viestissä tarjottiin minulle hevosta. Avasin videon ja siinä SE oli! Se hevonen, joka antoi sen tunteen mitä olin hakenut. Siinä oli Seppo. Tässä kohtaan se pieni järjen ääni, jota olin hartaasti koittanut pitää mukana lähti juoksemaan karkuun ja lujaa. Myös seuraavien 3 päivän hysteerinen kyynelkanavien vuolas virtaaminen sai alkunsa. Siinä sitä suunnittelemaan miten tämä jumalasta seuraava satuolento saataisiin tänne kotiin. Käytiin tietenkin useat puhelinkeskustelut myyjän kanssa ja myyjä kertoikin rehellisesti ja avoimesti hevosesta, sen luonteesta ja ratsastettavuudesta. Myyjä halusi myös avoimesti kertoa, että hevonen on tällä hetkellä huonossa lihaskunnossa ja laiha. Tässä kohtaa, koska se järki ei tietenkään ollut palautunut vielä hallintaan ja ennen kuin ehdin estellä, pääsi suustani ”Ei se mitään, ei meillä ole mihinkään kiire”. Siitä hetkestä alkoikin parin viikon stressi, unettomuus, paasto ja mitä kaikkea.

22780199_1962486600742677_340244975087250596_nKoitti elokuun 5.päivä. Sitä mietti, että mitä ihmettä on tullut ostettua. Sitten sieltä se tuli, kuorma-auto, jonka kyydissä meidän Seppo. Liki 180cm täyttä kuivaa lihaa. Ei se mitään, koska mä olin maailman onnellisin heppatyttö sillä hetkellä ja totesin ”Ei tämä nyt niin paha ole”. Oli se, mutta ei myönnetä, koska mä olin taivaissa.

22814070_1962486637409340_2871664912291824679_n



Siitä alkoikin ruokinnan suunnittelu. Ensin haluan aina, että uudesta hevosesta otetaan laajat verinäytteet, jotta tiedetään kaiken olevan ok. Kaikki arvot oli hyvässä kunnossa ja pystyin hyvillä mielin aloittaa varovaisesti liikuttaa Seppoa. Seppo alkoi vastaamaan ruokintaan ja liikuntaan nopeasti. Tässä kohtaa tarvittiin jotain lisää tukemaan lihasten kasvua ja saatiin huikeita tuloksia Muscle Up:ista! Kuvista näkee nopean muutoksen hevosessa.


27292053_2016436512014352_1483651353_nKoska treenit on nyt lihaskunnon kasvun myötä tullut rankemmiksi, käytämme treeneistä palautumiseen BCAA Xtraa, joka näkyy seuraavana päivänä hyvin palautuneena, rentona ja virkeänä hevosena. Seppo on iso ruuna ja haluan pitää myös sen nivelet hyvässä kunnossa, nivelten hyvinvoinnista huolehtii meillä Flex Mobile.

21192449_1958607427744089_7261239930785144468_n
Flex Mobilesta on ollut myös apua meidän isolle Suomenhevoselle Ripalle, jolla on ollut jalkojen nivelissä pientä sanomista. Aloitettuamme Flex Mobilen syötön, loppui Ripalta satunnaiset etujalkojen kompuroinnit.  Voin hyvillä mielin suositella kaikille näitä VetFarmlab:in tuotteita!

 

Saimme tammikuussa järjestettävälle Maajoukkueleirille kutsun, jossa samalla meillä oli katsastus. Saimme kehuja hyvästä ja nopesta kehittymisestä. Reissu oli muutoinkin erittäin onnistunut, vaikka juuri ennen katsastusta Seppo sai takajalan kengän irti niin, että se roikkui enää ulkoreunasta naulan varassa ja oli vaarassa, että kavio lähtee halkeamaan mikäli se astuu toisella jalalla irtoavan kengän päälle. Tämä tietenkin aiheutti tukun harmaita hiuksia, kylmää hikeä, maailmanluokan painajaisen ja ylimääräisiä sydämen tykytyksiä. Onneksemme saimme samalle aamupäivälle kengittäjän paikalle ja saimme kengän jalkaan, eikä kaviokaan ehtinyt haljeta pahemmin. Neuroottisuuden takia toki pidimme hevosesta lähes 2 tuntia kiinni karsinassa, jotta pahimmilta vaurioilta vältyttiin. Saimme vaihdettua katsastusaikaa hieman myöhemmälle ja päästiin ehjin jaloin näyttämään tämän hetkisen tasomme. 27544550_2027293020875529_7172272879744820338_nSamana iltana saimme kuulla, että meidät on valittu A-kehitysrenkaaseen. Seppo suoriutui reissusta erinomaisesti ja kotiin päästiin 4 kenkää jalassa ja helpottunein tuntein. Tällä hetkellä harjoitellaan meidän Kür-ohjelmaa ja treenataan kohti kevään kilpailuja sekä tavoitteena loppukeväälle Pm-kilpailut Norjan Kristiansandissa, mikäli saadaan riittävät tulokset kasaan.

Sepon hankkimisesta tulee nyt kuluneeksi puoli vuotta ja voin olla onnellinen siitä, ettei se järki ole vieläkään palautunut. Oliko siinä mitään järkeä hankkia ”sikaa säkissä”, ehkä ei, mutta aika sen näyttää mihin asti päästään. Tähän mennessä hevonen on ollut juuri sitä mitä tilasin. Paljon se vaatii aikaa, suunnittelua, järjestelmällisyyttä, pieniä ja suuria askelia, hevosen kokonaisesta hyvinvoinnista huolehtimisesta.

Kiitos kun luit meidän tarinan! Hyvää ja onnellista Uutta vuotta 2018 kaikille!

Lisää meidän juttuja, treenejä, kisoja ja kilpailuja pääset seuraamaan Facebookista sivuilta: Paradressage Team Reitti sekä Instagramista: piareitti_paraequestrian . Nähdään siellä!

 

23472341_1699429680137091_4152513446382042749_nTalvisin terveisin: Pia, Supremo & Riplaus

 

SONARCILAISTEN KOMMENTIT PIAN & SEPON TARINAAN:

"On ollut upeaa päästä seuraamaan Pian & Sepon tarinaa. Olemme jännittäneet kovasti Pian puolesta, millainen Seppo oikeastaan onkaan, alkaako Seppo etenemään ja edistymään ja pelätty, että edistyykö nyt ollenkaan ja paljastuuko treenin lisääntyessä joku piilossa ollut ongelma. Sepon selässä kulkevat kuitenkin suuret unelmat. Olemme saaneet iloksemme todeta ja elää yhdessä Pian & Sepon tarinaa Sepon edetessä ja edistyessä koko ajan huimaa vauhtia. Suurta iloa meille tuottaa myös seurata Sepon "henkistä avautumista", persoonan esiintuloa ja pehmenemistä Piaa kohtaan. On huikeaa saada seurata vierestä ihmisen & eläimen suhteen syntyä ja kehittymistä. Parhaimmillaan ihminen ja eläin ovat kumppanit. Suhde syntyy yhdessä tekemisestä ja arjesta, tunteesta ja silkasta rakkaudesta. Meidän työmme huikeimpia puolia on saada seurata tällaisia tarinoita."  

 

 

Lue koko viesti
Klarna Checkout
kauppiaan tiedot