Tulosta

Viestit aiheesta: koira

Sonarcilaisten blogi


Tervetuloa lukemaan sonarcilaisten elämää ja aatoksia blogista!

Julkaistu , julkaisija

Voihan kohtutulehdus!

67918550_661610784355874_3383676919139532800_nNiin se sitten tuli meille kylään. Se kuuluisa kohtutulehdus. Ja ihan omaa tyhmyyttäni. Sylvi on alunperin sijoitusnarttu ja siitä asti, kun kasvattaja tuli lopputulokseen ettei käytä Sylviä, on minun pitänyt steriloittaa Sylvi. En sitten muistanut. Jäin vanhaan ansaan: "No niin. Nyt loppui juoksut. Muista viedä Sylvi steriloitavaksi parin kuukauden päästä." Ja kappas, mitä huomaatkaan seuraavaksi: "Tällähän alkoi juoksut! Mä unohdin taas koko steriloinnin! Nyt sit muistetaan varata se leikkausaika." Ja niin ne vuodet vierii. Kunnes.

Toissa viikolla Sylvin emäntä, 13-vuotias tyttäreni Aada, sanoi, että äiti, Sylvi on nyt todella kipeä. Katselin koiraa hetken päästä ja sanoin, että jos se on vaan väsynyt ja pitää seurata sitä. Olisi pitänyt luottaa koiran emäntään ja viedä samantien eläinlääkäriin. Viime viikon tiistaina ihmettelin autossa hieman Sylvin käytöstä tallille mennessä. Otin tallin pihassa koiran pois autosta ja sieltä pepun alta Sylvin aluselta paljastui iso verinen läntti. Tarkistin heti peräpään ja paksu vihreä märkähän se sieltä valui. Puhelu samantien koiriemme luottoeläinlääkärille Gerille Riihimäelle Itavettiin ja onneksi Geri suostui ottamaan Sylvin samalle iltaa ylimääräiselle ajalle. Leikkaus päätettiin tehdä seuraavana päivänä. Illalla etsittiin kotoa kauluria, kasvattaja kaivoi alusia valmiiksi potilaalle ja haavapuku haettiin lainaan naapurista. Onneksi tajusimme kokeilla kauluria Sylville illalla. Koko elämänsä perusterveenä viettänyt prinsessamme oli täysin järkyttynyt moisesta kapistuksesta. Niinpä treenailimme illalla kaulurin pukemista, sen kanssa olemista ja sen rauhaan jättämistä sekä kaulurin riisumista. Mustikoiden voimin tottakai. Mustikat on Sylvin mielestä ehkä parasta maailmassa. Niin kuin kuvasta näkyy.68286714_485471122238585_8385417788486844416_n

Seuraavana päivänä sitten leikattiin. Eikä turhaan. Mutta tämä tunteiden vuoristorata. Sylvi on viimeinen jäljellä oleva meidän isosta koiralaumasta. Meillä asui aikoinaan 7 koiraa saman katon alla ja jäljellä on vain Sylvi. Se ajatus, että on mahdollista, että tulet kotiin, jossa ei ole koiraa. Ja se tunne, kun tulet tyhjään koirattomaan kotiin Sylvin jäätyä leikkaukseen Itavettiin. Vaikka tiesin, että Sylvi on leikkauksessa ja tulee kyllä kotiin niin se ajatus riskeistä ja tyhjään koirattomaan kotiin tulemisesta oli musertava. Ajatus saa nytkin kyyneleet nousemaan silmiin. Tunteet ovat edelleen herkillä näiden unettomien öiden jälkeen. 

Vein Sylvin Itavettiin ja olin neidin mukana kunnes hän oli nukahtanut kunnolla. Häntä vain hieman heilahteli, kun menimme hakemaan Sylviä. Mutta sitten kotona. Se kiukun määrä minua kohtaan, koska minä olin hänet sinne pahaan paikkaan vienyt ja tämän kaiken aiheuttanut. Jos vain katseet voisivat tappaa... Kuva kertokoon kaiken. Mutta saimme tosiaan Itavetistä lääkkeet, hoito-ohjeet ja käskyn soittaa seuraavana päivänä Sylvin voinnista. Minusta ihana tapa. Ja täytyy myöntää, että luo näin koiranomistajan näkokulmasta turvallisuuden tunnetta tilanteeseen, jossa pelätään perheenjäsenen puolesta ja huoli on suuri.68931127_1595512357268711_8923968367707029504_n

Kotimatkalla kävimme jo perheen kanssa läpi, mitä lisäravinteita Sylvi aloittaa samointein. Vatsaa ja suolistoa on hyvä tukea antibioottien ja kipulääkkeiden aikana. Niinpä aloitimme samana iltana jo Vetfoodin Flora Defencen ja Flora Balancen. Defencessä on Boulardii-hiivaa ja Rhamnosus-maitohappobakteeria. Se buustaa limakalvon kasvua ja tekee näin suojaa koko ruoansulatuskanavalle lääkkeiden aiheuttamalta ärsytykseltä. Flora Balancessa on kolme eri maitohappobakteeria, jotka tukevat ja ylläpitävät suoliston hyvää bakteerikantaa.

69133038_738490889923254_1453983391908102144_n

Lisäksi Sylvi alkoi saamaan heti juomaveden seassa Vetfoodin BB & Recovery Balancea, joka on alunperin suunniteltu nimenomaan leikkauspotilaille ja toipilaille. Se tukee nestetasapainon saavuttamista, palautumista ja solu-uusiutumista. Noin niin kuin muun muassa. Sitä käyttää nykyään myös urheilu- ja työkoirat energiaa tankkaavana että palauttavana. Samoin monet kasvattajat käyttävät sitä synnytykseen valmistautuville että imettäville emille. 100 gramman pussilla pääsee jo pitkälle, kun tässä tapauksessa pelkkä ripottelu juomaveden sekaan riitti eikä Sylvi tarvinnut annosohjeen mukaista ruokaan sekoitettavaa määrää ruoan korvikkeeksi. Jatkamme vielä BB & Recovery Balancen antamista, koska Sylvi luonnollisestikin on vielä toipilas. Flora Defenceä ja Flora Balancea jatkamme yhteensä kuukauden verran ja jätämme sitten pois. 67831657_413421835962866_9035953742960132096_n

Yhden lisäravinteen Sylvi saa nyt loppuelämäkseen: BARFeedin Collagen -jauheen. Hormonitoiminnan loppuminen sterilisoinnin ja kastraation jälkeen vaikuttaa kehon omaan kollageenituotantoon. Tämä taas vaikuttaa kaikkeen solu-uusiutumiseen: Turkki, iho, kynnet, silmät - ihan kaikkiin. Sterilisoituna narttuna huomaan sen myös itsestäni ja siksi käytän kollageenia päivittäin. Kaksi viikkoa ilman kollageenia ja kaikki näkevät naamastani etten ole syönyt sitä. Tähän sopisi se apinahymiö, jolla on kädet naamalla.

Laitoimme Sylville olohuoneeseen ison häkin ja vuorasimme kaikki, mihin kuvittelimme Sylvin haluavan hypätä, ruokailupöydän tuoleilla. Ja vahdimme haukkana. Yöt Sylvi vietti häkissä, joka tarkoitti sitä, että se joka oli yön vahtivuorossa, ei nukkunut. Koska Sylvi on koikkeri eli virallisemmin kooikerhondje. Kun muut rodut yleensä lopettavat viimeistään 45 minuutin sisällä, kun käytös ei tuota tulosta niin koikkeri... jatkaa läpi yön. Tai nyt hän on jo vähän luovuttanut ja vaikenee jo kolmelta yöllä. Ja kysehän on vain tästä, mikä näkyy kuvistakin. Hän haluaa oman emännän viereen nukkumaan. Piste. 

68524784_465317247353950_3499601655576395776_n

68657762_369031057325162_1730562840340725760_n

Tässä vaiheessa toipumista Sylviä ei paljon rajoitteemme paina. Neiti on niin pirteä, että jätimme eilen kipulääkkeet pois. Hänellä on kauheasti asiaa ja häntä viuhtoo entiseen tahtiin. Sylvi liikkuu turhankin näppärästi kaulurin kanssa ja sylvimäisesti tekee aika pitkälti juuri niin kuin häntä huvittaa. Ei paljon enää tuolit hidasta sohvalle pääsyä. Kuvassa malliesimerkki Sohva nimisen linnoituksen valloituksesta. Onneksi meillä on meidän pyhä Sylvi - toivottavasti meillä on kohta yöunetkin. 68998485_402642760387172_2355988586345529344_n

Ja kiitos vielä kerran Itavetille & Gerille Sylvin hyvästä hoidosta <3 Luotettava oma eläinlääkäri on korvaamaton tällaisessa tilanteessa. <3

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Stressi-erkki täällä terve

viivi2012Tekemättä jättäminen. Mikä kauhea sanapari. Olen tässä nyt 1,5 viikkoa vältellyt blogin kirjoittamista. Ideoita pukkaa ihan ovista ja ikkunoista, mutta mistään ei saa kiinni. Pitäisi asettua aloilleen ja alkaa kirjoittaa. Olen minä jo sitäkin useamman kerran yrittänyt. Mutta kun ei. Sitten soi puhelin. Tai sitten tulee Messenger-viesti. Tai tekstiviesti. Tai WhatsApp-viesti. Tai tulee sähköposti. Tai sitten joku soittaa Messengerillä. Tai WhatsAppilla. Missä on hiljainen aika? Milloin minua ei kukaan kaipaa? No, yöllä. Täällä minä näpyttelen nyt puoli kahdentoista aikaan yöllä. Tai siis aloitin juuri. Kyllähän tässä hetki saattaa mennä. Sitten jää yöunet vähäiseksi, koska pitää kuitenkin herätä aamulla. Ja edessä on täysvauhtinen päivä ajanjaksolle 7.-21.00. Siinä sitä aamulla havahdun, että väsyttää ja sängystä ei millään meinaisi päästä ylös. Ja koska en todennäköisesti pääse niin rullaan koko päivän sujuvasti myöhässä. Mutta kyllä se on sen arvoista: Hiljainen hetki - hetki, jolloin kukaan ei halua sinulta mitään. Ei yhtään mitään.

- Oikealla ylhäällä kesälomalaiset Iida & Viivi vuodelta nakki ja muusi nauttimassa kiireettömyydestä. Kuva: Tiina Väisänen. -

Aistiärsyketulva. Siinä yksi karmea sana. Aistiärsykkeitä tulvii tulvimistaan päällemme haudaten meidät rimpuilevina alleen. Kävin fysioterapeutilla viime viikolla ja tuon tunnin käynnin aikana puhelimeen oli tullut kuusi puhelua, tekstiviestejä, Messenger-viestejä, WhatsApp-viestejä ja yksi sähköposti. Istuin autossa ja ihmettelin. Silmissä sumeni. Mitä kaikkia viestejä ja puheluita oli tullut? Mikä niistä olisi prioriteeteissa tärkein hoitaa ensin? En edes muistanut enää, kuka oli lähestynyt mitäkin kautta ja millä asialla. Olo oli kuin kauhuelokuvien muistinsa menettäneellä naisella, joka vaeltaa jalat laahautuen öisellä tyhjällä kadulla ja huutaa peloissaan apua. Ja vastassa on vain kadulla leijuva usva. Vänkärin penkillä odotti Postiin lähtevä asiakkaan paketti, joka huusi täyttä kurkkua: "EN SAA MYÖHÄSTYÄ!!!". Niin minä istuin siinä kadulla autossa ja vastailin viesteihin, ajoin Postin pihaan, vein paketin, istuin Postin pihassa autossa ja vastailin toiseen viestiläjään ja sitä rataa matka jatkui. Ennen kuin pääsin loppuun niin oli uusia jo jonossa. 

IMG_8380Jäin miettimään, että miltähän tämä nykymeno tuntuu aistiyliherkistä ihmisistä. Tai vain meitä herkemmillä aisteilla viritetyistä eläimistä. Hyvä malliesimerkki oli edesmennyt rakas belgianpaimenkoirani tervueren Gandhi. Hevostalliympäristössä sai viisaammin ja hienommin käyttäytyvää koiraa hakea. Treeneissä ja kisapaikoilla kaveri tiesi olevansa töissä ja tällaisten paikkojen ärsykkeet ovat aina aika tavalla saman tyyppisiä. Kaupunkiympäristössä rähjättiin kilometrin päähänkin polkupyörät ja mopot mukaan lukien. Tallilla, treeneissä ja kisoissa muut koirat eivät häirinneet ollenkaan. Kadulla kaupungissa... toinen tarina. Kauhu sellainen. Kaupungissa polkupyörä sai aikaan räjähtävän raivon - hevosen kanssa vapaana maastossa koira tuli pyytämättä hevosen viereen sivulleni istumaan. Ja oli ihan hipihiljaa ja rauhassa. Gandhin nuoruusvuosien aikaan toimin vielä ammatikseni koirankouluttajana ja voitte uskoa, että kaverin kanssa oli tehty töitä. Ensi alkuun hävettikin niin älyttömästi. Mies kieltäytyi lenkkeilemästä enää Gandhin kanssa. Käytös ketjuttui niin, että kun sen vieraan koiran, polkupyörän tai mopon päälle ei päässyt niin Gandhi alkoi hyökkäillä näissä tilanteissa muiden koiriemme päälle ja miehen kieltäessä tästä kävi kiinni suoraan miehen käsivarteen tai käteen. Tai vatsaan. Tai ihan mihin vaan sai hampaansa upotettua. Ymmärrän hyvin ettei miehestä ollut viihdyttävää lenkkeillä kaverin kanssa. Olen viettänyt lukemattomia tunteja pohtien, mitä sen koiran päässä liikkui ja miten ongelma ratkeaisi. Loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen, että Gandhi ei vain kestänyt kaupunkielämän aistiärsyketulvaa ja alkoi sen vuoksi reagoimaan kaikkeen mahdolliseen. Hyväksyimme tappiomme ja sopeutimme elämäämme Gandhille sopivaksi.

- Vasemmassa laidassa kuva maailman parhaasta kaverista Gandhista lempipaikallaan. Kuva: Tiina Väisänen. - 

Osansa Gandhin ongelmista oli tämän vatsan toiminnan häiriöillä. Jospa olisi silloin ollut kaikki se tieto ja osaaminen kuin mitä nyt on. Olisin syöttänyt Flora Defencet buustaamaan suolistoseinämän limakalvojen kasvua ja bakteerien hyvinvointia, syöttänyt Flora Balancen tuomaan monipuolisesti bakteereja, FlorActivin ruoaksi bakteereille, For Calmin täydentämään ripulissa ja stressissä hukattuja tryptofaani- ja B-vitamiinivarantoja. En tiedä kumpi oli muna ja kumpi kana: Lisäsikö stressi vatsaongelmia vai vatsaongelmat stressiä. Olipa niin tai näin niin olimme ikuisessa oravanpyörässä, josta ei ollut pääsyä ulos. For Calmin ja ruoanpilkkomisentsyymituotteiden Amylactiv Digestin ja Amylactiv Balancen tultua markkinoille Gandhi sai onneksi helpotusta. Närästystä Gandhilla ei onneksi ollut. Se tuntuu olevan nykyään hyvinkin yleistä ja liittyvän useimmiten stressiin tai ruokavalioon. Tai sanotaanko, että närästys osataan nykyään tunnistaa paremmin. Monen kohdalla tuntuu sielläkin olevan kysymys kumpi on muna ja kumpi on kana: Stressi ja närästys. Olipa niin tai näin niin oravanpyörä siitä helposti syntyy - onneksi  on nyt saatu Acid Balance <3

Eikä stressi ole vain ihmisten ja koirien ongelma. Siitä kärsivät ihan samalla tavalla kissat ja hevosetkin. Kissoilla se tulee usein esiin merkkaamisena, levottomuutena tai paikkojen hajoittamisella. Hevosen stressi saa yleensä huomiota sen saavuttaessa suuret mittakaavat, koska siinä kohtaa voi olla riskillä niin hevosen kuin ihmisenkin terveys että ympäristön ehjänä pysyminen. Mutta tähän pisteeseen on todella pitkä matka ja usein stressi jää huomaamatta todella pitkään. Nykyään käytän kaikille eläinasiakkaille samaa kyselypolkua. Tunnistamalla todennäköisesti stressiä aiheuttavat tekijät tai stressin käsittelyyn tarvittavien aineiden puutoksiin johtavat syyt päästään usein helpoiten stressin jäljille. Jos vastaus on johonkin näistä kyllä niin yleensä suosittelen kissoille & koirille For Calmia ja hevosille Keep Calmia kuurina:

  • Onko ollut kipuja/kiputiloja? 
  • Onko ollut jatkuva vaiva esim. jatkuva/pitkään jatkunut iho-ongelma tai korvatulehdus? 
  • Onko elinympäristö vaihtunut/muuttunut?
  • Onko tapahtunut jotain dramaattista/pelottavaa?
  • Onko ollut ripulointia?
  • Närästääkö?
  • Laumamuutoksia?  

Ajattelin, että annan tänään ajatuksen virran viedä tekstiä siihen suuntaan kuin se sattuu sitä kuljettamaan. Tänne se sitten toi. Käsittelemään taas stressiä. Se on niin moninaista ja aiheuttaa niin vaihtelevia oireita sivutuotteina ettemme kiinnitä niihin mitään huomiota, mutta olipa kyseessä ihminen, koira, kissa tai hevonen niin kuulostaako nämä tutulta:

  • levottomuus
  • unettomuus
  • väsymys
  • reaktiivisuus - reagoi asioihin enemmän kuin pitäisi
  • aggressiivisuus / kiukkuisuus
  • kireys niin henkisesti kuin fyysisesti
  • ei palaudu niin henkisesti kuin fyysisesti
  • ahmii ruokaa / ruoka ei maistu
  • pelot / säikkyminen
  • ajatus on tahmea, oppiminen ei luista
  • keskittymiskyvyttömyys
  • ylivilkkaus
  • muisti pätkii
  • sulkeutuu henkisesti
  • lamaantuu
  • stressikäytös esim. Ihminen - sormella/esineellä naputtelu, koira - tassujen nuoleminen, kissa - raapiminen, hevonen - imppaaminen. 

Emme me niin kaukana toisistamme ole: Ihmiset ja eläimet. Pitää oppia relaamaan ja olemaan itselleen armollinen. Antaa itselle että eläimille oikeus epäonnistua ja yrittää. Taputtaa ja sanoa, että hyvä minä ja silittää sitä eläinta ja sanoa, että hyvä sinä. Oppia hiljentymään ja rauhoittumaan. Ja sitten istua ihan hipihiljaa yhdessä nauttien hetken hiljaisuudesta ja toisen läsnäolosta. Sitä minä kaipaan eniten Gandhista. Sitä hiljaista hetkeä yhdessä. 

- Stressi-erkki Tiina -

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Sonarc TOSI-TV PERJANTAISIN klo 9:00 10.5. ALKAEN!

Näin siinä sitten kävi. TOSI-TV iskee myös Sonarciin! Aloitamme säännölliset Facebook-livelähetykset jo tällä viikolla - koska miksi viivytellä, kun on idean kerran saanut! Näin ensi alkuun ainakin lähetyksen kesto on 15 minuuttia, jonka jälkeen siirrymme Sonarc -jälleenmyyjien omaan Facebook -ryhmään ja pidämme siellä 15 minuutin jatkot. Viereisessä kuvassa tulevan TOSI-TV:n kotikonttorin ammattimainen kuvausjalusta.Ammattimainen kotikonttorin kuvausjalusta.

Olemme pohtineet pitkään, että millä tavoin voisimme tavoittaa sinut ja muut asiakkaamme mahdollisimman tehokkaasti niin että saisitte vastaukset juuri teitä mietityttäviin kysymyksiin. Sama ongelma on ollut myös jälleenmyyjien kanssa. Pitkää tuote liirumlaarumia kirjoittaessa tulee pohdittua, että lukeekohan tätä kukaan koskaan ikinä. Kovasti aina toivon, että lukisi. Asiakkaita että jälleenmyyjiä ärsyttää jatkuva tuotteilla ja niiden tiedoilla pommittaminen - elämä on muutenkin jatkuvaa tietotulvaa, jossa kukaan ei pysty eikä jaksa edes yrittää omaksua kaikkea eteensä tulevaa. Ja kun tulva käy ahdistamaan, laitetaan liikaa tuuttaava torvi kiinni. Me emme halua olla tämä torvi. Samoin kuin ajatuksenamme on, että tuotteemme ovat laadukkuuden lisäksi oikeasti avuksi, hyödyksi tai muuten vaan huviksi asiakkaillemme, on myös meiltä tulevan ulosannin oltava näitä listattuja asioita. Ja siitähän ei pääse mihinkään, että hupiahan meistä riittää. Tähän kohti kuuluisi ehdottomasti se hampaat irvessä hymyilevä hymiö. 

Yhden hyvin tehdyn Facebook/Instagram -mainoksen tekemiseen menee helposti 30-45 minuuttia. Kun niitä markkinointiohjeiden mukaan tulisi suoltaa ihan vähintään 2 - 3 päivässä viikon ympäri plus osaa niitä vielä maksullisesti mainostaa niin mitä tässä kukaan kohta ehtii muuta kuin istua tekemässä mainoksia. Ihan ei vielä tämän firman henkilökunnan määrä veny siihen. Facebookin systeemit ovat muuttuneet vielä niin että näkyvyys nousee joko sillä, että julkaisusi saa monisanaisia kommentteja tai vaihtoehtoisesti maksat ja aina ei auta kumpikaan näistä. Tykkäykset, sydämet ja muut reagoinnit eivät enää merkitsekään juuri mitään. Ennen Facebookin algoritmin muutosta näkyvyytemme oli oikein mukava. Julkaisemalla 3 - 5 mainosta päivässä siitä sai uudelleen mukavan, mutta kun työpäivästä menee asiakaspalvelun sijaan 3 tuntia mainontaan niin jotenkin maku menee. Ja tämä tapahtuu viikon joka ikinen päivä tai vaihtoehtoisesti teet mainoksia varastoon, mutta käytät kuitenkin viikosta 21 tuntia mainosten tekemiseen. Yli puolet 40 tuntia viikossa töitä tekevän työajasta. Ja todellisuus siitä hyötyykö kukaan niistä noin 20 työtunnista viikossa: Todennäköisesti ei yhtään kukaan. Yksi asiakas sanoi aikoinaan meidän alkutaipaleella, että me tehdään ostamattomuus kamalan vaikeaksi, koska kaikkea meillä myynnissä olevaa oikeasti tarvitsee johonkin. Tämä vahvisti entisestään toiminta-ajatustamme. Jos siis kukaan ei hyödy ylettomästä some-pommituksesta niin miksi tekisimme sitä?

Sonarc TOSI-TV -nimikin haukuttiin heti alkuunsa. Nuorisojäsenet kertoivat kuinka tylsä ja harmaa nimi on. Heti piti alkaa miettimään, että pitäisikö järjestää Facebook -kilpailu nimen keksimiseksi. Ja sitten muistin, että on äitienpäiväviikko ja pitäisikö tässä äitienpäivän kunniaksikin kilpailua järjestää. Näin hyvin Facebook on meidät kouluttanut. Tässä kuuluisi olla se hymiö, missä on apina kädet silmillä. Niin monet kerrat ollaan meidän firmassa päätetty välillä oikein nyrkkiä pöytään iskemällä, että kilpailuja ei enää järjestetä. Ikinä. Meidän asiakkaat ostaa, kun ostetulle tuotteelle on tarve tai kun vaan huvittaa. Siihen ei kilpailut ja alennukset vaikuta. Olin tuossa joku viikko sitten kuuntelemassa hollantilaista markkinointimiestä. Oli kyllä guru. Tuli mieleen vanhan kansan hevoskauppias ruututakkeineen kaikkineen. Sanoi, että Suomi on vaikea maa myydä, koska täällä pitää mennä tuote edellä. Meidän mielestä Suomi on hyvä maa, koska täällä pitää mennä tuote edellä. Jos tuote on huono niin me ei sitä haluta myydä. Sitä se Sonarc TOSI-TV:kin on: Me annetaan teille meidän asiakkaille ja jälleenmyyjille juuri mitä te haluatte ja seistään sen takana. Ja tähän loppuun kaikkia tosi mahtipontisia ja innostuneita hymiöitä.  

--- Tiina - Sonarc TOSI-TV:n emäntä -

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Vieraileva kirjoittaja Sanni Kariniemi: Miksi pentuni jumppaa?

_MG_3081.2Minulla kävi aikoinaan hyvä tuuri, kun satuin saamaan harrastuskaveriksi koiran, jonka kropan käyttö on ilmiömäistä ilman mitään erikoista harjoittelua. Hirveän kiva agilitya ajatellen! Toki kaikkien koirieni tavoin se oli jo pienestä asti ulkoillut erilaisilla pohjilla ja paljon metsässä vapaana. Sitä huollettiin säännöllisesti fyssarilla, ja sen lämmittelyt ja jäähdyttelyt hoidettiin aina asianmukaisesti. Mutta mitään sen kummempaa sen kanssa ei tehty. Se kun käytti kehoaan superhyvin, kääntyi kolikolla, ponnisti käännöksistä täyteen vauhtiin jo laskeutumista seuraavalla laukalla, hallitsi hyppytekniikan ja niin edelleen. Sen kanssa voitiin keskittyä pelkästään lajitreeniin, enkä minä mistään koiran jumpista mitään tiennyt.

 

 

Myöhemmin sain huomata, ettei kaikilla koirilla olekaan luonnostaan samanlaisia kropan käytön taitoja. Tämän ketterän Goan tytär Stig on opettanut minulle kantapään kautta, että kehonhallintaa voi ja kannattaa harjoittaa erilaisten pikku tehtävien kautta. luigi2Stigunkin kanssa ehdin jo kisata useampi vuosi, (jopa toisinaan ihan menestyksekkäästi) vaikka sen kehonhallintataidot tietyiltä osin ovatkin aivan puutteelliset. Tämä ilmeni esimerkiksi kokoamisissa (ei pysty), käännöksissä (loiviksi menee), ja rimaherkkyydessä (aika monta rimaan keskeytettyä rataa). Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, tuumasin viime kesänä, ja siitä lähtien olen tehnyt Stigin kanssa järkevää kropan käyttöä tukevaa treeniä. Näyttäisi siltä, ettei jumppailuista ainakaan ole ollut haittaa.

 

Stigulle on opetettu mm. että hänellä on etupään lisäksi myös muutama jalka takana, ja niitäkin olisi ihan suotavaa käyttää. Nyt näyttäisi siltä, että takajalat alkavat pikkuhiljaa löytyä, ja raviinkin on alkanut tulla jo paremmin takapään voima käyttöön. Olemme saaneet fyssariltamme paljon hyviä neuvoja Stigun jumppailuihin, ja tällä tiellä jatketaan!

 

luigiViime syksynä minulle tuli Italian tuliainen, shelttilapsi Luigi. Ajattelin että tämä tyyppi saa kyllä heti alkaa tekemään asioita, jotka tukevat sen syvien lihasten kehittymistä ja kropan hallintaa. Yksi riman räiskijä saa riittää. Aika näyttää alammeko Luigin kanssa koskaan kilpailla agilityssa, mutta koska jumppa-hassuttelu on meidän molempien mielestä mukavaa yhdessä tekemistä, se tukee myöhempää mahdollista agilityn aloittamista erityisen hyvin. Esteille meillä ei ole mikään kiire, olen päättänyt että ensimmäiset esteet tehdään vasta vuoden ikäisenä. Sitä ennen on hyvin aikaa rakentaa muuta yhteistyötä ja alkaa valmistella kroppaa rankkaa lajia varten. Sillä rankkaa agility nimenomaan on, kun sitä tehdään täysillä. En enää voisi kuvitellakaan vieväni esteille koiraa, joka ei ole fysiikaltaan siihen valmis. Uskon, että kun kroppa on kunnossa ja koira edes suunnilleen tietää miten sitä käytetään, on harrastaminen paitsi turvallisempaa myös mukavampaa.

 

luigi4Luigi on tähän mennessä saanut melko omaehtoisesti tutustua erilaisiin jumppavehkeisiin, kun niitä kerran täällä isotkin koirat päivittäin käyttävät. Eli toistaiseksi emme ole tosissaan tehneet harjotteita, vaan vähän sen mukaan mitä Luigi on halunnut touhuta. Ja sehän haluaa, koska siitä saa palkkaa :) Kun Luigia oli kerran namitettu fitbonella, se alkoi tarjota luun päällä seisomista ihan itse. Aina esimerkiksi ulkoilun jälkeen se kirmasi olkkariin fitbonen päälle taiteilemaan tyyliin kato äiti, tän mä osaan, enks mä oo hieeeeno! Luigilla on luonnostaankin vähän kissamaiset elkeet, se tykkää korkeista paikoista kuten sohvan selkänojista ja tyynykasoista.

 

Mutta kyllä siitä huomaa, että se on tottunut pienestä asti tasapainoilemaan erilaisilla alustoilla. Kun kokeilin ensimmäisen kerran Luigin kanssa wobble boardia, se tasapainoili siinä kuin vanha tekijä! Lisäksi se osaa jo erotella taka- ja etujalat, mihin Stig-koiralla meni laiskan ohjaajan takia viisi vuotta! Uskon, että myöhemmin kun alamme tutustua agilityyn, kaikesta tästä leikinomaisesta pohjatyöstä on todella suuri hyöty.

 

luigi3Voin lämpimästi suositella niin lapsikoirille kuin aikuisillekin jumppaajille hauskaa ja kehittävää touhuilua fitpawsien parissa. :)

 

terkuin Sanni, Luigi, Stig ja Goa

Sannin & koirien menoa voit seurata lisää Sannin Facebook-sivulla: Sanni Kariniemi A g i l i t y sekä YouTube-kanavalla: sanni kariniemi

 

SONARCILAISTEN KOMMENTTEJA:

"FitPAWS canine gym -välineiden maahantuonnin alkuaikoina meille naurettiin. Kerrottiin, että suomalaiset koirat liikkuvat metsissä ja jumppaavat siellä luontaisesti. Vaikka olimme kuinka innoissamme ja vakuuttuneita sarjan tarpeellisuudesta ja kerroimme asiakkaille, että koirat ovat vielä taitavampia kuin me ihmiset paikkaamaan heikkoja/kipeitä paikkojaan ja metsässä koira voi valita reittiä että suorittamistapaansa ja säästää näin itseään niin asiakkaamme olivat niin vakuuttuneita asiastaan, että aloimme epäillä itseämme ja uskoamme tuoteperheen tarpeellisuuteen. Pikku-hiljaa näimme kuitenkin käytännössäkin omien koirien että asiakkaidemme koirien kautta tehon ja kaiken sen, mihin koirien omia tasapainotyynyjä, -lautoja ja palloja tarvitaan. Näimme myös sen, kuinka FitPAWSit ovat koirista yksinkertaisesti hauskoja! Oli ja edelleenkin on yhtä uskomatonta seurata todella arkojenkin koirien rohkaistumista, rentoutumista ja silkkaa iloa - jopa ruuhkaisilla messuständeillä!"

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Terveisiä kanta-asiakkaaltamme: "Rumpalin" tarina

19389493_10155618053889448_3135829_n

Allu on 5v. Länsigöötanmaanpystykorva. Vuoden 2017 kesällä alkoi iho- ongelmat. Allun toiseksi nimeksi tuli aika nopeasti Rumpali. Tasaiseen tahtiin klo 5:00 aamulla alkoi kylkien raapiminen ja sillä saatiin koko talo hereille. Aluksi mietin, että huomiota haluaa, mutta nopeasti se rapsuttaminen tuli joka tilanteeseen mukaan. Minä mietin pääni puhki ja aloin jo hysteerisesti tarkastamaan turkin kuntoa päivittäin. Tuntui että koko ajan löysin punaisia kutisevia kohtia turkista. Iho hilseili ja rapsuttaminen vain pahensi tilannetta. Ruokana Allulla on kuivanappula.

Otin Tiinaan yhteyttä ja pyysin apua. Olin jo aivan hysteerinen, että mikä koirallani on. Ensinnäkin Tiina sanoi, että lopeta se koiran joka hetkinen katseleminen se ei auta mitenkään tilannetta. Saatiin shampoota Derma 1 ja hoitoainetta derma 2. Niillä päästiin hyvin alkuun ja turkki alkoi voimaan paremmin. 20182910_10155711773694448_77140542_nShampoo ja hoitoaine rauhoittivat tilannetta, kunnes kuukauden päästä alkoi rummutus lisääntyä ja taas itku silmässä ja hermot riekaleina otin Tiinaan yhteyttä. Sanoin, että upotan Allun shampooseen jotta kutina loppuisi. Tiina peukutti asialle, mutta ehkä olisi hyvä kokeilla jotain pesun rinnalle. Liika peseminen ei kuitenkaan ole aina se paras juttu varsinkaan koiralle joka kiertää sateella vesilammikotkin.

Aloimme miettiä Tiinan kanssa Allun ruokavaliota. Allun ruokavalio koostuu suuremmaksi osaksi kuivanappulasta. Mietin, että pitäisikö ruoka vaihtaa raakaruokaan vai hypoallergiaruokaan vai mitä tehdä? Vaihdoin raakaruokaan ja siitäkös se ilo sitten ratkesi. Karvat tippui, iho kutisi ja hiivakin ilmaantui etutassuihin. Alkoi olla parisuhdekin koetuksella, kun hermoilin koirani puolesta. Mieheni mielestä koirassa ei ole mitään vikaa ja minä olin 110% varma, että jokin syy kutinalle on oltava.

Tiina yritti rauhoitella ja sanoikin että jos vaihtaa ruokaa niin suolisto ei siihen ihan heti totu ja puskee ensin kaiken kuonan ulos esim. ihon kautta. Minä joka olin jo paininut tämän kutinanongelman kanssa kohta 2 kuukautta aloin menettämään toivoni.

Lopulta menin eläinlääkäriin, jossa kerrattiin oireet ja lääkärin ajatuksena oli atooppinen iho tai ruoka-allergia. Kaikki ylimääräinen pois ja vain eläinlääkärin suosittelemaa hypoallergiaruokaa 8 viikon eliminaatiodietille. Kutinalääke kylkeen ja reilu 200€ lasku. Kiitos. Kaikki varmaan tietää mitä eliminaatiodietillä tarkoitetaan, kaikki ylimääräinen pois ja murustakaan ei saisi olla lattialla. No Allu on sellainen imuri, että tarkkana sai olla. Mieheni oli ainakin tyytyväinen kun imuroin joka perheaterian jälkeen, että Allu ei vahingossakaan saisi mitään eliminaatiodietin ulkopuolelta.

20030916_10155697416879448_2115862114_nRahaa meni, imuri lauloi ja koirani sai kutinalääkettä. Lopputuloksena oli 4 viikon kohdalla se, että lääkitystä vähennettiin ja kutina alkoi saman tien. Olin, että mitä Helvettiä! Kontrollikäynti lääkärissä oli samalla ja lääkäri sanoi, että näyttää siltä että ei ole ruoka-allergia. Kysyin, että voinko aloittaa koirallani taas maitohappobakteerit jotain siihen asti syöttänyt säännöllisesti. Tyly vastaus, että voithan sitä syöttää jos haluat mutta ei sillä ole vaikutusta mihinkään. Ja taas kassakone lauloi 150€ tässä puolenvälin tarkastuskäynnillä.

Aloin jo olemaan köyhä ja avuton. Koirani vain raapi itseään ja mitään syytä sille ei löydy. Minulla oli kotona yli siisti koti, ärtynyt mies ja 7 kg säkki hypoallergiaruokaa ihan vain turhaan. Siinä kotiin ajellessa päätin kuitenkin vielä 4 viikkoa olla hypodietillä ja lisätä maitohappobakteerit takaisin ruokavalioon ja samalla otin lohiöljyn käyttöön.

Tiinalta tilasin lisää maitohappobakteereja ja sielujen sympatiaa tuli siinä samalla. Olisi pitänyt vain luottaa Tiinaan ja näihin ihmeaineisiin. Shampoota käytin ja hoitoainetta jonkin verran. Oli myös turkille suihkutettavaa derm 9, mutta pääpainon laitoin Allun suolistolle. 8 viikon kohdalla oli viimeinen lääkäri käynti. Koirastani ei löytynyt mitään vikaa, ei allergiaa tai muutenkaan raaputusta selittävää. Vielä ehdotti, että jos sitten syksyllä aloitetaan siedätyshoito ja otetaan laajat allergiatestit. Minä mietin mielessäni, että siedätä vaan muita eläimiä. Minulla riitti tämä juokseminen ja tuloksena Matti kukkarossa ja kutiseva koira.

19679581_10155653610434448_351247282_nPalasin takaisin nappulaan - tosin vaihdon valmistajaa ja sain tehokuurin maitohappobakteeria ja lohiöljyä lorottelin joka ruokaan. Huomasin turkin kunnon parantuvan ja hiljalleen raapiminen alkoi helpottaa. En tiedä oliko syynä kesän vaihtuminen syksyyn vai mikä, mutta hiljalleen koirani vointi parani ja kaapiminen jäi. Punoittavat kohdat kyljistä hävisivät ja suupielien hiiva saatiin kuntoon Vetfoodin Dermactivilla. Tassuissa on vielä pieni määrä hiivaa, mutta senkin kohdalla ollaan jo voiton puolella.

Iso kiitos Tiinalle ja Sirpalle mahtavista tuotteista. Olen edelleen sitä mieltä että suurin vaikutus Allun vointiin on ollut maitohappobakteerin syöttäminen ja shampoon käyttö varsinkin pahimpina kutina aikoina. Toivon, että koirani kutina ei tule takaisin. Jos kuitenkin tulee, niin tiedän keneen otan ensimmäisenä yhteyttä. Olen monelle tuttavallani suositellut ainakin tutustumaan sonarc.fi -sivustoon ja ottamaan Tiinaan tai Sirpaan yhteyttä.

Mieluummin kokeilen luonnonmukaisia tuotteita ensin, kun pumppaan koiraani lääkkeitä.

13871869_10154575803969448_1045584076_nTerveisin Allu ja omistajansa Laura 

 

SONARCILAISTEN KOMMENTIT ALLUN TARINAAN:

"Tiukkaa tekstiä Lauralta, mutta ymmärretään oikein hyvin. Allun kutinoiden aikaan kukaan ei nukkunut talossa kunnolla - Ei Allu, ei Laura, eikä muu perhe. Väsymys vaivasi kaikkia. Kun näimme Allua & Lauraa, olivat kumpikin yhtä väsyneitä. Allua alkoi pikku-hiljaa vaivaamaan myös lihasjumit. Allun keskittymiskyky alkoi olla useimpina päivinä hukassa. Myös koira vaatii samalla tavalla lepoa & akkujen lataamista kuin me ihmisetkin - niiden kehot reagoivat yhtä lailla stressiin ja krooniseen väsymykseen. Tämä taas teki yhteiselosta entistä raskaampaa ja stressaavampaa. Laura on koiranomistajana niitä, jotka haluavat tehdä aina viimeisen päälle parhaansa koiransa hyväksi ja tilanne, jossa voit vain katsoa vierestä, kun koiralla ei ole kaikki hyvin, tunnet ettei sinua uskota ja yhteiselo käy myös arkisten asioiden että yhteisissä harrastuksissa vaikeaksi ja apua ei löydy, on raskas. Laura puhui joskus meillekin siitä, että alkaa tuntua kuin vika olisikin häneen päässään ja hän vain kuvittelee koiran kipeäksi. Näissä keskusteluissa tunsimme itsemme sanattomiksi. Tuntui ettei ole sanoja, millä vastaisimme Lauralle. Ainoa, mitä pystyimme sanomaan oli: "Allu on sinun koirasi ja sinä tunnet oman koirasi. Jos tunnet ettei Allu ole kunnossa niin se ei ole kunnossa." Eläimen paras asiantuntija on sen oma ihminen. Usein vaikka emme osaa jäsennellä sanoiksi, mikä on vialla, alitajuntamme poimii koko ajan vihjeitä ja antaa meille tunteen siitä, että kaikki ei ole nyt kunnossa. Useimmiten sitä tunnetta kannattaa kuunnella."   

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Uusi vuosi ja vanhat kujeet! Blogikin herää henkiin!

26196120_2001234570140702_7562661675119759050_n
Loppu vuosi vuodesta 2017 meni pohdintoja tehdessä. Pohdimme ja keskustelimme paljon kahdesta aiheesta: Työn mielekkyys ja työaika.

Kun päätimme aikoinaan perustaa Sonarcin, meillä oli yksi perus kuningas-bisnesidea: Me tehdään just sitä, mikä meitä huvittaa. Älkää ymmärtäkö meitä väärin - ymmärrämme kyllä oikein hyvin, että arjessa on välillä arjen harmautta - joskus aika useinkin - ja joskus jopa sitä mustaakin mustempaa. Meillä oli paljon ideoita ja halusimme ettei liiketoimintamme rajaantuisi niin kapealle alalle, että sen toimintamalli rajoittaisi mielikuvituksemme juoksua. Ja sitä mielikuvitustahan meillä kyllä riittää. Meillä oli myös perusperiaatteita siitä, mitä me emme halunneet tehdä: Emme halunneet myydä huonoa laatua. Tästä toisesta säännöstä on pidetty tiukasti kiinni. Jos jokin tuote/tuoteperhe on havaittu laadultaan liian heikoksi, ei sitä ole otettu myyntiin ollenkaan tai jos on ehtinyt myyntiin saakka tai laatu on jostain syystä laskenut niin se on heivattu todella nopeasti pois. Ja se näkyy käytännössä: Itsellä on hyvä mieli puhua edustamistamme tuotteista ja saamme äärimmäisen harvoin asiakkailtamme palautetta tuotteiden laadusta.

Työn mielekkyys. Viime vuonna oli paljon hetkiä, kun työ ei tuntunutkaan mielekkäältä. Harmaita päiviä alkoi olla enemmän kuin niitä valoisia. Tämä tuntui todella kummalliselta, koska viime vuosihan oli hieno - esimerkiksi Sonarc - jälleenmyyjien määrä yli kolminkertaistui! Kumpikin pohti asiaa paljon oman päänsä sisällä. Aihe oli vaikea keskusteltava. Kumpikin pohti omassa mielessään sitä vaikeinta asiaa: Lopettamista. Lopulta päädyimme kumpikin keskusteluissamme samaan lopputulokseen: Olimme eksyneet pois päämäärästämme: Me emme enää tehneet juuri sitä, mikä meitä huvittaa. Itse asiassa Sonarcin nimeksi piti alunperin tulla Clueless ja tunnuslauseeksi: We don't know, what we are doing, but we are doing whatever we want. Jostain kummallisesta syystä Patentti- ja rekisterihallitus oli sitä mieltä, että Paramount Pictures omistaa kyseisen nimen. Kumma juttu.

Mutta takaisin aiheeseen. Olimme siis eksyneet polulta. Tähtien sota -tyyliin meidän piti etsiä takaisin voimamme. Tajusimme, että pikkuhiljaa olimme eksyneet polulle, missä seinät puristivat polkua kapeammaksi sanoen, että teidän pitää myydä tätä & tehdä tätä, te ette voi myydä sitä & tehdä sitä. Oli hyvin vapauttava tunne todeta, että pitäkää tunkkinne: Me tehdään just sitä, mitä me halutaan tehdä. Tässä kohtaa oli fiilis kuin The Rock olisi tullut, ojentanut miekan hymyillen ja sanonut: May the Force be with you. Saimme hetkessä takaisin sen saman energisen fiiliksen kuin Sonarcia perustaessamme. Teimme samassa hetkessä nopeita käytännön päätöksiä, jotka tuntuivat todella hyvältä. Kaikki nämä päätökset murensivat polkua puristaneet seinät. Käytännössä olimme alkaneet pelätä epäonnistumista. Tiesimme jo lähtiessämme matkaan vajaa neljä vuotta sitten, että kulkiessamme haluamaamme polkuamme pitkin tulemme kokemaan myös epäonnistumisia. Suhtauduimme asiaan silloin ajatuksella: "Entä sitten. Olemme ainakin silloin katsoneet kaikki haluamamme polut.". Pikku-hiljaa olimme alkaneet pelätä epäonnistumisia - emme ottaneetkaan niistä enää vain opiksemme vaan aloimme pitää päätyönämme väistellä epäonnistumista. Ei oo kivaa, ei. Paluu Sonarcin alkulähteille tuntui vapauttavalta ja iloiselta. Nyt arki tuntuu hyvältä.

 

Parasta ystävällesi!Ajankäyttö. Kun antaa paholaiselle pikkusormen, se vie koko käden. Toki, kun on työnarkomaani ja rakastaa työtään niin se ei useimmiten haittaa. Mutta pikkuhiljaa se huono omatunto sieltä alkoi hiipiä ja alkoi maalata arkea entistä harmaammaksi. Varvas kerrallaan kiemurrellen nilkkaan ja vieden pikkuhiljaa koko naisen mennessään. Kun on kyse kahden naisen firmasta, jossa aloitus on tehty 0-rahoituksella ja kaikki sisääntuleva raha on syötetty toiminnan kasvattamiseen, ei ole ollut varaa palkata työntekijöitä. Tehköön se meistä lampaita, mutta niin se vain on. Ja kun tavoitteena on tarjota parasta mahdollista asiakkaidemme nelijalkaisille ystäville ja nykyään jalattomillekin sekä palvella sitä ihmisasiakasta mahdollisimman hyvin niin jossain vaiheessa ei tiedä enää, että mikä tuntimäärä riittäisi. Kuuluu se kuuluisa kysymys, että saisiko lisää tunteja vuorokauteeen. No ei saa. 

Kuuntelimme kauheasti kaikkien ohjeita ja seurasimme Facebookista kateudesta naamat vihreinä hehkuen, miten muut olivat tehokkaita, aikaansaavia, aikatauluissa pysyviä, laadukkaita, tasokkaita ja kaikkia muitakin ylisanoja kaikissa tekemisissään. Ja eteenpäinpyrkiviä. Ja meitä vain väsytti. Ja meitä vain ketutti. Ja sitten meille tuli kylään huono omatunto ja sitten se se kalvoi ja sitten työntahti hidastui ja sitten se huono omatunto kasvoi ja sitten.... Sama kierre päivästä toiseen päässä kaikuen lauseet alkaen: "Pitäis...".

Jossain vaiheessa aloin törmätä artikkeleihin viiden tunnin työpäivistä. Lueskelin kokemuksia niistä ja otin asian puheeksi Sirpan kanssa. Päätimme kokeilla. Nähtävästi se teki hyvää meille. Sirpa ilmoitti juuri alkavansa tekemään 8 tuntia päivässä ja olevansa viikonloput vapaalla. Minä ajattelin tehdä päivä kerrallaan: Toissa päivänä tein 12 tuntia, eilen tein 5 tuntia. Ai niin ja latasin tehtävänhallintaohjelman puhelimeen ja käytän samaista läppärin selaimesta. Sekin selkeyttää ja helpottaa ajanhallintaa. Ehkä me vielä joskus palaamme 5 tunnin työpäiviin - ehkä sitten taas, kun se huono omatunto tekemättömistä töistä on hiipinyt taas kylään.

MItä haluaisit lukea Sonarcin blogista?Uutena Vuotena pitää tehdä aina lupauksia. Me lupaamme tänä vuonna herättää Sonarcin blogin henkiin. Sillä kyselimme myös Facebookissa, mitä asiakkaamme haluaisivat lukea blogistamme. Ideoita ja toiveita otamme edelleenkin enemmän kuin mielellämme vastaan.

Meille blogin kanssa on ollut vaikeaa ajatus siitä, että olemme halunneet blogin olevan elämän makuinen että hyödyllinen lukijoilleen, emmekä ole halunneet tehdä blogista itseään toistavaa mainoskanavaa. Yllätykseksemme asiakkaamme haluavatkin blogiin paljon tuotteita koskettavia juttuja ja vinkkejä. Eli se, mitä me ajattelimme olevan liian mainosmaista - "ettei me nyt vaan tuppaannuta" - onkin asiakkaistamme hyödyllistä asiaa. Tyttäriäni  lainatakseni: "Me ollaan kyl niin noloja." Mutta onneksi kysyimme ja saimme vastauksen - nyt on siis tulossa paljon juttuja meiltä, asiakkailtamme & yhteistyökumppaneiltamme. Allekirjoittaneen mailissa odottaa jo useampi asiakkaamme ja yhteistyökumppanimme kirjoittama blogijuttu.

Mutta koska sitä elämän makuakin pitää saada niin paljon on myös tulossa juttuja, joissa kerrotaan niin eläinalan ammattilaisten kuin asiakkaidemmekin toimesta erilaisia tarinoita arjesta, elämänmuutoksista, juhlahetkistä ja niistä mustemmistakin hetkistä. Monet kirjoittajat ovat kyselleet, että eiväthän he osaa ja miten he nyt kirjoittavat. Kaikille olen vastannut, että kirjoita niin kuin sinä kirjoitat. Anna sen tekstin olla sinä. Yksi syy blogin kuolemiseen meillä oli, että oli vaikeaa löytää roolia, missä meidän olisi pitänyt Sonarcin blogia kirjoittaa: Pitääkö olla asiallinen, myyvä, onko liian tunteellinen, pitääkö fiilistellä, onko liian puhekieltä, voinko nyt sanoa näin??? Ahdistavaa suorastaan. Mutta Sonarcin toiminta-ajatusta myötäillen: Kirjoita just sillä tavalla kuin susta tuntuu.

Eläköön blogi! Ja tervetuloa matkaamme vuoteen 2018!

Talvisin terveisin,
Tiina.

 

Lue koko viesti
Klarna Checkout
kauppiaan tiedot