Tulosta

Viestit aiheesta: hevonen

Sonarcilaisten blogi


Tervetuloa lukemaan sonarcilaisten elämää ja aatoksia blogista!

Julkaistu , julkaisija

Stressi-erkki täällä terve

viivi2012Tekemättä jättäminen. Mikä kauhea sanapari. Olen tässä nyt 1,5 viikkoa vältellyt blogin kirjoittamista. Ideoita pukkaa ihan ovista ja ikkunoista, mutta mistään ei saa kiinni. Pitäisi asettua aloilleen ja alkaa kirjoittaa. Olen minä jo sitäkin useamman kerran yrittänyt. Mutta kun ei. Sitten soi puhelin. Tai sitten tulee Messenger-viesti. Tai tekstiviesti. Tai WhatsApp-viesti. Tai tulee sähköposti. Tai sitten joku soittaa Messengerillä. Tai WhatsAppilla. Missä on hiljainen aika? Milloin minua ei kukaan kaipaa? No, yöllä. Täällä minä näpyttelen nyt puoli kahdentoista aikaan yöllä. Tai siis aloitin juuri. Kyllähän tässä hetki saattaa mennä. Sitten jää yöunet vähäiseksi, koska pitää kuitenkin herätä aamulla. Ja edessä on täysvauhtinen päivä ajanjaksolle 7.-21.00. Siinä sitä aamulla havahdun, että väsyttää ja sängystä ei millään meinaisi päästä ylös. Ja koska en todennäköisesti pääse niin rullaan koko päivän sujuvasti myöhässä. Mutta kyllä se on sen arvoista: Hiljainen hetki - hetki, jolloin kukaan ei halua sinulta mitään. Ei yhtään mitään.

- Oikealla ylhäällä kesälomalaiset Iida & Viivi vuodelta nakki ja muusi nauttimassa kiireettömyydestä. Kuva: Tiina Väisänen. -

Aistiärsyketulva. Siinä yksi karmea sana. Aistiärsykkeitä tulvii tulvimistaan päällemme haudaten meidät rimpuilevina alleen. Kävin fysioterapeutilla viime viikolla ja tuon tunnin käynnin aikana puhelimeen oli tullut kuusi puhelua, tekstiviestejä, Messenger-viestejä, WhatsApp-viestejä ja yksi sähköposti. Istuin autossa ja ihmettelin. Silmissä sumeni. Mitä kaikkia viestejä ja puheluita oli tullut? Mikä niistä olisi prioriteeteissa tärkein hoitaa ensin? En edes muistanut enää, kuka oli lähestynyt mitäkin kautta ja millä asialla. Olo oli kuin kauhuelokuvien muistinsa menettäneellä naisella, joka vaeltaa jalat laahautuen öisellä tyhjällä kadulla ja huutaa peloissaan apua. Ja vastassa on vain kadulla leijuva usva. Vänkärin penkillä odotti Postiin lähtevä asiakkaan paketti, joka huusi täyttä kurkkua: "EN SAA MYÖHÄSTYÄ!!!". Niin minä istuin siinä kadulla autossa ja vastailin viesteihin, ajoin Postin pihaan, vein paketin, istuin Postin pihassa autossa ja vastailin toiseen viestiläjään ja sitä rataa matka jatkui. Ennen kuin pääsin loppuun niin oli uusia jo jonossa. 

IMG_8380Jäin miettimään, että miltähän tämä nykymeno tuntuu aistiyliherkistä ihmisistä. Tai vain meitä herkemmillä aisteilla viritetyistä eläimistä. Hyvä malliesimerkki oli edesmennyt rakas belgianpaimenkoirani tervueren Gandhi. Hevostalliympäristössä sai viisaammin ja hienommin käyttäytyvää koiraa hakea. Treeneissä ja kisapaikoilla kaveri tiesi olevansa töissä ja tällaisten paikkojen ärsykkeet ovat aina aika tavalla saman tyyppisiä. Kaupunkiympäristössä rähjättiin kilometrin päähänkin polkupyörät ja mopot mukaan lukien. Tallilla, treeneissä ja kisoissa muut koirat eivät häirinneet ollenkaan. Kadulla kaupungissa... toinen tarina. Kauhu sellainen. Kaupungissa polkupyörä sai aikaan räjähtävän raivon - hevosen kanssa vapaana maastossa koira tuli pyytämättä hevosen viereen sivulleni istumaan. Ja oli ihan hipihiljaa ja rauhassa. Gandhin nuoruusvuosien aikaan toimin vielä ammatikseni koirankouluttajana ja voitte uskoa, että kaverin kanssa oli tehty töitä. Ensi alkuun hävettikin niin älyttömästi. Mies kieltäytyi lenkkeilemästä enää Gandhin kanssa. Käytös ketjuttui niin, että kun sen vieraan koiran, polkupyörän tai mopon päälle ei päässyt niin Gandhi alkoi hyökkäillä näissä tilanteissa muiden koiriemme päälle ja miehen kieltäessä tästä kävi kiinni suoraan miehen käsivarteen tai käteen. Tai vatsaan. Tai ihan mihin vaan sai hampaansa upotettua. Ymmärrän hyvin ettei miehestä ollut viihdyttävää lenkkeillä kaverin kanssa. Olen viettänyt lukemattomia tunteja pohtien, mitä sen koiran päässä liikkui ja miten ongelma ratkeaisi. Loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen, että Gandhi ei vain kestänyt kaupunkielämän aistiärsyketulvaa ja alkoi sen vuoksi reagoimaan kaikkeen mahdolliseen. Hyväksyimme tappiomme ja sopeutimme elämäämme Gandhille sopivaksi.

- Vasemmassa laidassa kuva maailman parhaasta kaverista Gandhista lempipaikallaan. Kuva: Tiina Väisänen. - 

Osansa Gandhin ongelmista oli tämän vatsan toiminnan häiriöillä. Jospa olisi silloin ollut kaikki se tieto ja osaaminen kuin mitä nyt on. Olisin syöttänyt Flora Defencet buustaamaan suolistoseinämän limakalvojen kasvua ja bakteerien hyvinvointia, syöttänyt Flora Balancen tuomaan monipuolisesti bakteereja, FlorActivin ruoaksi bakteereille, For Calmin täydentämään ripulissa ja stressissä hukattuja tryptofaani- ja B-vitamiinivarantoja. En tiedä kumpi oli muna ja kumpi kana: Lisäsikö stressi vatsaongelmia vai vatsaongelmat stressiä. Olipa niin tai näin niin olimme ikuisessa oravanpyörässä, josta ei ollut pääsyä ulos. For Calmin ja ruoanpilkkomisentsyymituotteiden Amylactiv Digestin ja Amylactiv Balancen tultua markkinoille Gandhi sai onneksi helpotusta. Närästystä Gandhilla ei onneksi ollut. Se tuntuu olevan nykyään hyvinkin yleistä ja liittyvän useimmiten stressiin tai ruokavalioon. Tai sanotaanko, että närästys osataan nykyään tunnistaa paremmin. Monen kohdalla tuntuu sielläkin olevan kysymys kumpi on muna ja kumpi on kana: Stressi ja närästys. Olipa niin tai näin niin oravanpyörä siitä helposti syntyy - onneksi  on nyt saatu Acid Balance <3

Eikä stressi ole vain ihmisten ja koirien ongelma. Siitä kärsivät ihan samalla tavalla kissat ja hevosetkin. Kissoilla se tulee usein esiin merkkaamisena, levottomuutena tai paikkojen hajoittamisella. Hevosen stressi saa yleensä huomiota sen saavuttaessa suuret mittakaavat, koska siinä kohtaa voi olla riskillä niin hevosen kuin ihmisenkin terveys että ympäristön ehjänä pysyminen. Mutta tähän pisteeseen on todella pitkä matka ja usein stressi jää huomaamatta todella pitkään. Nykyään käytän kaikille eläinasiakkaille samaa kyselypolkua. Tunnistamalla todennäköisesti stressiä aiheuttavat tekijät tai stressin käsittelyyn tarvittavien aineiden puutoksiin johtavat syyt päästään usein helpoiten stressin jäljille. Jos vastaus on johonkin näistä kyllä niin yleensä suosittelen kissoille & koirille For Calmia ja hevosille Keep Calmia kuurina:

  • Onko ollut kipuja/kiputiloja? 
  • Onko ollut jatkuva vaiva esim. jatkuva/pitkään jatkunut iho-ongelma tai korvatulehdus? 
  • Onko elinympäristö vaihtunut/muuttunut?
  • Onko tapahtunut jotain dramaattista/pelottavaa?
  • Onko ollut ripulointia?
  • Närästääkö?
  • Laumamuutoksia?  

Ajattelin, että annan tänään ajatuksen virran viedä tekstiä siihen suuntaan kuin se sattuu sitä kuljettamaan. Tänne se sitten toi. Käsittelemään taas stressiä. Se on niin moninaista ja aiheuttaa niin vaihtelevia oireita sivutuotteina ettemme kiinnitä niihin mitään huomiota, mutta olipa kyseessä ihminen, koira, kissa tai hevonen niin kuulostaako nämä tutulta:

  • levottomuus
  • unettomuus
  • väsymys
  • reaktiivisuus - reagoi asioihin enemmän kuin pitäisi
  • aggressiivisuus / kiukkuisuus
  • kireys niin henkisesti kuin fyysisesti
  • ei palaudu niin henkisesti kuin fyysisesti
  • ahmii ruokaa / ruoka ei maistu
  • pelot / säikkyminen
  • ajatus on tahmea, oppiminen ei luista
  • keskittymiskyvyttömyys
  • ylivilkkaus
  • muisti pätkii
  • sulkeutuu henkisesti
  • lamaantuu
  • stressikäytös esim. Ihminen - sormella/esineellä naputtelu, koira - tassujen nuoleminen, kissa - raapiminen, hevonen - imppaaminen. 

Emme me niin kaukana toisistamme ole: Ihmiset ja eläimet. Pitää oppia relaamaan ja olemaan itselleen armollinen. Antaa itselle että eläimille oikeus epäonnistua ja yrittää. Taputtaa ja sanoa, että hyvä minä ja silittää sitä eläinta ja sanoa, että hyvä sinä. Oppia hiljentymään ja rauhoittumaan. Ja sitten istua ihan hipihiljaa yhdessä nauttien hetken hiljaisuudesta ja toisen läsnäolosta. Sitä minä kaipaan eniten Gandhista. Sitä hiljaista hetkeä yhdessä. 

- Stressi-erkki Tiina -

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Sonarc TOSI-TV PERJANTAISIN klo 9:00 10.5. ALKAEN!

Näin siinä sitten kävi. TOSI-TV iskee myös Sonarciin! Aloitamme säännölliset Facebook-livelähetykset jo tällä viikolla - koska miksi viivytellä, kun on idean kerran saanut! Näin ensi alkuun ainakin lähetyksen kesto on 15 minuuttia, jonka jälkeen siirrymme Sonarc -jälleenmyyjien omaan Facebook -ryhmään ja pidämme siellä 15 minuutin jatkot. Viereisessä kuvassa tulevan TOSI-TV:n kotikonttorin ammattimainen kuvausjalusta.Ammattimainen kotikonttorin kuvausjalusta.

Olemme pohtineet pitkään, että millä tavoin voisimme tavoittaa sinut ja muut asiakkaamme mahdollisimman tehokkaasti niin että saisitte vastaukset juuri teitä mietityttäviin kysymyksiin. Sama ongelma on ollut myös jälleenmyyjien kanssa. Pitkää tuote liirumlaarumia kirjoittaessa tulee pohdittua, että lukeekohan tätä kukaan koskaan ikinä. Kovasti aina toivon, että lukisi. Asiakkaita että jälleenmyyjiä ärsyttää jatkuva tuotteilla ja niiden tiedoilla pommittaminen - elämä on muutenkin jatkuvaa tietotulvaa, jossa kukaan ei pysty eikä jaksa edes yrittää omaksua kaikkea eteensä tulevaa. Ja kun tulva käy ahdistamaan, laitetaan liikaa tuuttaava torvi kiinni. Me emme halua olla tämä torvi. Samoin kuin ajatuksenamme on, että tuotteemme ovat laadukkuuden lisäksi oikeasti avuksi, hyödyksi tai muuten vaan huviksi asiakkaillemme, on myös meiltä tulevan ulosannin oltava näitä listattuja asioita. Ja siitähän ei pääse mihinkään, että hupiahan meistä riittää. Tähän kohti kuuluisi ehdottomasti se hampaat irvessä hymyilevä hymiö. 

Yhden hyvin tehdyn Facebook/Instagram -mainoksen tekemiseen menee helposti 30-45 minuuttia. Kun niitä markkinointiohjeiden mukaan tulisi suoltaa ihan vähintään 2 - 3 päivässä viikon ympäri plus osaa niitä vielä maksullisesti mainostaa niin mitä tässä kukaan kohta ehtii muuta kuin istua tekemässä mainoksia. Ihan ei vielä tämän firman henkilökunnan määrä veny siihen. Facebookin systeemit ovat muuttuneet vielä niin että näkyvyys nousee joko sillä, että julkaisusi saa monisanaisia kommentteja tai vaihtoehtoisesti maksat ja aina ei auta kumpikaan näistä. Tykkäykset, sydämet ja muut reagoinnit eivät enää merkitsekään juuri mitään. Ennen Facebookin algoritmin muutosta näkyvyytemme oli oikein mukava. Julkaisemalla 3 - 5 mainosta päivässä siitä sai uudelleen mukavan, mutta kun työpäivästä menee asiakaspalvelun sijaan 3 tuntia mainontaan niin jotenkin maku menee. Ja tämä tapahtuu viikon joka ikinen päivä tai vaihtoehtoisesti teet mainoksia varastoon, mutta käytät kuitenkin viikosta 21 tuntia mainosten tekemiseen. Yli puolet 40 tuntia viikossa töitä tekevän työajasta. Ja todellisuus siitä hyötyykö kukaan niistä noin 20 työtunnista viikossa: Todennäköisesti ei yhtään kukaan. Yksi asiakas sanoi aikoinaan meidän alkutaipaleella, että me tehdään ostamattomuus kamalan vaikeaksi, koska kaikkea meillä myynnissä olevaa oikeasti tarvitsee johonkin. Tämä vahvisti entisestään toiminta-ajatustamme. Jos siis kukaan ei hyödy ylettomästä some-pommituksesta niin miksi tekisimme sitä?

Sonarc TOSI-TV -nimikin haukuttiin heti alkuunsa. Nuorisojäsenet kertoivat kuinka tylsä ja harmaa nimi on. Heti piti alkaa miettimään, että pitäisikö järjestää Facebook -kilpailu nimen keksimiseksi. Ja sitten muistin, että on äitienpäiväviikko ja pitäisikö tässä äitienpäivän kunniaksikin kilpailua järjestää. Näin hyvin Facebook on meidät kouluttanut. Tässä kuuluisi olla se hymiö, missä on apina kädet silmillä. Niin monet kerrat ollaan meidän firmassa päätetty välillä oikein nyrkkiä pöytään iskemällä, että kilpailuja ei enää järjestetä. Ikinä. Meidän asiakkaat ostaa, kun ostetulle tuotteelle on tarve tai kun vaan huvittaa. Siihen ei kilpailut ja alennukset vaikuta. Olin tuossa joku viikko sitten kuuntelemassa hollantilaista markkinointimiestä. Oli kyllä guru. Tuli mieleen vanhan kansan hevoskauppias ruututakkeineen kaikkineen. Sanoi, että Suomi on vaikea maa myydä, koska täällä pitää mennä tuote edellä. Meidän mielestä Suomi on hyvä maa, koska täällä pitää mennä tuote edellä. Jos tuote on huono niin me ei sitä haluta myydä. Sitä se Sonarc TOSI-TV:kin on: Me annetaan teille meidän asiakkaille ja jälleenmyyjille juuri mitä te haluatte ja seistään sen takana. Ja tähän loppuun kaikkia tosi mahtipontisia ja innostuneita hymiöitä.  

--- Tiina - Sonarc TOSI-TV:n emäntä -

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Vieraileva kirjoittaja ratsuttaja Jarna Isola: Osa 1/5 - esittely.

11917678_10205867718664547_1124619482355928646_nVieraileva kirjoittaja ratsuttaja Jarna Isola on luvannut meille viisi blogikirjoitusta. Ensimmäisessä kirjoituksessa saamme lukea Jarnan esittelyn, jonka avulla pääsemme kurkkaamaan ammattilaisen hevoselämään. Seuraavat osat käsittelevät erilaisten hevosryhmien koulutukseen ja treeniin tuloa - aiheina nuorten hevosten koulutus, ammatinvaihtajien ratsutus, kilpahevosen treeni sekä ongelmahevosten ratsutus - 17155332_1499608030072482_4531109352361093848_nsamalla saamme Jarnan vinkit lisäravinteiden käyttöön. Jarna on käyttänyt jo pitkään VetFarmlab Equine -lisäravinnesarjan tuotteita ja osaa taitavasti yhdistää juuri kyseiselle hevoselle kulloiseenkin tilanteeseen sopivat tuotteet. Lisäksi Jarnalla on aktiivisesti käytössä Vetfood Professional MAXI/GUARD Oral Cleansing Gel eli senkin käyttöön saadaan varmasti runsaasti käytännön vinkkejä.

HUOM! Jarnan tapaat osastollamme Horse Fair -messuilla Helsingin messukeskuksessa lauantaina klo 11:-11:30 ja klo 12:30 -13:00. Nyt on hyvä tilaisuus tulla keskustelemaan mieltä askarruttavista asioista hevosen koulutuksesta, ratsutuksesta, hevosen hankkimisesta. Hae samalla Jarnan & Tiijan Keppariklubin keppihevostreeni! Muista: Treenejä jaossa rajoitettu määrä!

26804397_1834103983289550_4430683419072165083_nOlen 27-vuotias talliyrittäjä Nurmijärven Nukarilta. Hevosia olen harrastanut käytännössä koko ikäni - aloitin ratsastuskoulussa 5-vuotiaana. Omia hevosia on vuosien varrella ollut 13. Hevosalalla olen toiminut ratsastuksenopettajana ratsastuskoulussa, ratsastusleiriohjaajana, tallityöntekijänä ja tallimestarina isoilla ja pienillä talleilla, tapahtuma- ja kilpailujärjestäjänä hevostapahtumissa ja hevosenhoitajina monilla ammattiratsastajilla. Nykyään työpäiväni koostuvat nuorten hevosten sisäänratsastuksesta, ratsukoulutuksesta, valmentamisesta ja tallinpidosta. Lisäksi minulla on myös hevosten myynti- ja välitystoimintaa.

23658581_1769907009709248_6065075724412011741_nTällä hetkellä valmistaudumme toukokuussa pidettäviiin suomenhevosten laatuarvostelukarsintoihin. Työn alla karsintoja varten on kaksi asiakkaiden 4-vuotiasta suomenhevosta. Toinen esitettävistä on suomenhevosori Koomikko alias "Mauno Ahonen". Mauno on asunut meillä 2-vuotiaasta ja myös koulutus on ollut vastuullani koko tämän ajan. Mauno on opetettu maastakäsittelyyn, harrasteajolle ja näyttelyesittämiseen. Sisäänratsastus tehtiin 3-vuotiskeväällä ja ratsastuksen kanssa on edetty rauhaksiltaan monipuolisesti hevosen kehitystä mukaillen. Omistaja pääsi tänä talvena ensimmäisen kerran oman hevosensa selkään neljän vuoden odotuksen jälkeen. Oli mahtava tunne olla mukana elämässä tätä hetkeä - nämä ovat niitä nuorten hevosten kouluttajien huippuhetkiä. Toinen laatuarvosteluihin lähtevä on suomenhevosruuna Kai Keikari alias "Kalle". Kalle tuli ensimmäisen kerran talliini ratsutukseen tammikuun alussa. Nyt nuori mies on kotona sulattelemassa oppimaansa ja tulee treeniin jälleen takaisin huhtikuussa. Kalle on toisen ratsuttajan sisäänratsastama, joten tilanne on monella tapaa erilainen kuin Maunon kanssa. Näistä nuorista miehistä saatte lukea lisää blogikirjoituksessani nuorten hevosten koulutuksesta. 

28534245_10212852393397050_831539613_nMielenkiintoisin ensi kilpailukauden projekteista on ammatinvaihtaja Isäntä. Isäntä on voittanut työhevosten SM-kultaa vuonna 2016. Ennen työhevosuraansa Isäntä on ollut ravivalmennuksessa eli nyt ratsunuran alettua kyseessä on jo Isännän kolmas "ammatti". Isäntä laitettiin satulaan lokakuussa 2017 ja ensimmäiset kilpailut ovat edessä viimeistään toukokuussa. Tällä hetkellä Isäntää koulutetaan eteenpäin ratsuna monipuolisesti niin este- kuin koulupuolellekin että maastomopoiluun. Isäntä on työhevospuolen kantakirjassa ja tavoitteena on ratsupuolen kantakirjaus vuonna 2019. Isännän tarinaa saatte lukea lisää blogikirjoituksessani ammatinvaihtajahevosista.

18664725_10210685369462806_7583371168173032568_nKuten yllä olevasta näkee niin ensi kausi on minulla hyvin suomenhevospainotteinen. Edessä on niin koulu- kuin esteratsastuskisoja, näyttelyitä, laatuarvosteluita sekä päätapahtumana Suomenratsujen Kuninkaalliset Ypäjällä. Itse olen suuntautunut esteratsastukseen, mutta tällä kilpailukaudella keskityn asiakkaideni hevosten kilpailuttamiseen 1-2 -tasolla, uusien ratsutettavien ja myyntiprojektien ratsastamiseen sekä erilaisten hevostapahtumien järjestämiseen. Oman estehevoseni trakehner Preston annoin kilpailtavaksi Miia Ruunulle Lempäälään ja tällä kaudella pääsen nyt ensi kertaa hyppäämään hevosenomistajan housuihin kilpakentän laidalla. Omaa ja tallini toimintaa pääset seuraamaan tallin nimeä kantavalla Facebook-sivulla: Groom Stable.

26167764_1822753517757930_7440862190690501910_nLumisin terveisin,

Jarna 

 

Sonarcilaisten kommentit:

"Olemme saaneet seurata Jarnan yrityksen toimintaa alkutaipaleelta lähtien. On ollut hienoa seurata Jarnan ja yrityksen toiminnan kehityskaarta. Samalla Jarnasta on tullut yksi luotetuista yhteistyökumppaneistamme, jolla on erinomainen taito valita juuri oikeat tavat tukea juuri kyseisen hevosen hyvinvointia, terveyttä ja koulutuksen edistymistä juuri sen hetkinen tilanne huomioon ottaen. Oikea ruokinta, treeni, lepo, lisäravinteet ja erilaiset hoitomuodot muodostavat toimivan kokonaisuuden pitämään hevosen elämän eri osa-alueet tasapainossa. Jaksamme ihailla Jarnassa myös sitä, että Jarnalla on kanttia sanoa suoraan myös sille maksavalle asiakkaalle, mikä on hänen mielestään hevosen parhaaksi. Vaikka se tarkoittaisi ratsutuspalkkioiden saamatta jäämistä."   

    

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Terveisiä kanta-asiakkaaltamme: Kun haaveena on ollut saada juuri SE hevonen.

20638179_1917523438572327_5762649145391000575_nSe, jota etsii kotimaisilta myyntisivuilta, ulkomaisilta sivuilta, videoista, kuvista ja jopa omista unista. Eikä sitä löydy. On hienoja hevosia, suorastaan upeita, mutta ei. Ei sytytä. Tiedät millainen tunne pitää tulla, kun näet sen millaisen haluat, mutta mikään ei herätä sitä tunnetta. Olet päättänyt jo luovuttaa, koska eihän sulla kuitenkaan sellaiseen olisi edes varaa, katsotaan ehkä muutaman vuoden päästä tilannetta uudestaan.

27604197_2019860258338644_1767800687_oMuistan sen päivän, elettiin vuoden 2017 heinäkuun puoltaväliä. Tässä kohtaa voin kertoa, että sen muistaa varmasti myös pari muuta, jotka istuivat saman pihapöydän ääressä kahvikupposet kädessä. Olin juuri jutellut hyvän ystävän kanssa puhelimessa, mistä muustakaan kuin hevosista ja tästä meidän omasta lajista. Puhuttiin kuinka on alkanut tulemaan tasokkaampia hevosia ratsastajille ja kuinka kansainvälisesti taso on jo erittäin kova. Taisin saman puhelun aikana mainita, että jätän seuraavat maajoukkuekatsastukset väliin ja keskityn vain kotivalmentautumiseen seuraavan vuoden, koska ei ollut mahdollisuutta ostaa tasokasta ja itselle sopivaa hevosta nopealla aikataululla. Tässä kohtaa tapahtui jotain. Lopetin puhelun ja huomasin, että sähköpostiin oli tullut uusi viesti. Viestissä tarjottiin minulle hevosta. Avasin videon ja siinä SE oli! Se hevonen, joka antoi sen tunteen mitä olin hakenut. Siinä oli Seppo. Tässä kohtaan se pieni järjen ääni, jota olin hartaasti koittanut pitää mukana lähti juoksemaan karkuun ja lujaa. Myös seuraavien 3 päivän hysteerinen kyynelkanavien vuolas virtaaminen sai alkunsa. Siinä sitä suunnittelemaan miten tämä jumalasta seuraava satuolento saataisiin tänne kotiin. Käytiin tietenkin useat puhelinkeskustelut myyjän kanssa ja myyjä kertoikin rehellisesti ja avoimesti hevosesta, sen luonteesta ja ratsastettavuudesta. Myyjä halusi myös avoimesti kertoa, että hevonen on tällä hetkellä huonossa lihaskunnossa ja laiha. Tässä kohtaa, koska se järki ei tietenkään ollut palautunut vielä hallintaan ja ennen kuin ehdin estellä, pääsi suustani ”Ei se mitään, ei meillä ole mihinkään kiire”. Siitä hetkestä alkoikin parin viikon stressi, unettomuus, paasto ja mitä kaikkea.

22780199_1962486600742677_340244975087250596_nKoitti elokuun 5.päivä. Sitä mietti, että mitä ihmettä on tullut ostettua. Sitten sieltä se tuli, kuorma-auto, jonka kyydissä meidän Seppo. Liki 180cm täyttä kuivaa lihaa. Ei se mitään, koska mä olin maailman onnellisin heppatyttö sillä hetkellä ja totesin ”Ei tämä nyt niin paha ole”. Oli se, mutta ei myönnetä, koska mä olin taivaissa.

22814070_1962486637409340_2871664912291824679_n



Siitä alkoikin ruokinnan suunnittelu. Ensin haluan aina, että uudesta hevosesta otetaan laajat verinäytteet, jotta tiedetään kaiken olevan ok. Kaikki arvot oli hyvässä kunnossa ja pystyin hyvillä mielin aloittaa varovaisesti liikuttaa Seppoa. Seppo alkoi vastaamaan ruokintaan ja liikuntaan nopeasti. Tässä kohtaa tarvittiin jotain lisää tukemaan lihasten kasvua ja saatiin huikeita tuloksia Muscle Up:ista! Kuvista näkee nopean muutoksen hevosessa.


27292053_2016436512014352_1483651353_nKoska treenit on nyt lihaskunnon kasvun myötä tullut rankemmiksi, käytämme treeneistä palautumiseen BCAA Xtraa, joka näkyy seuraavana päivänä hyvin palautuneena, rentona ja virkeänä hevosena. Seppo on iso ruuna ja haluan pitää myös sen nivelet hyvässä kunnossa, nivelten hyvinvoinnista huolehtii meillä Flex Mobile.

21192449_1958607427744089_7261239930785144468_n
Flex Mobilesta on ollut myös apua meidän isolle Suomenhevoselle Ripalle, jolla on ollut jalkojen nivelissä pientä sanomista. Aloitettuamme Flex Mobilen syötön, loppui Ripalta satunnaiset etujalkojen kompuroinnit.  Voin hyvillä mielin suositella kaikille näitä VetFarmlab:in tuotteita!

 

Saimme tammikuussa järjestettävälle Maajoukkueleirille kutsun, jossa samalla meillä oli katsastus. Saimme kehuja hyvästä ja nopesta kehittymisestä. Reissu oli muutoinkin erittäin onnistunut, vaikka juuri ennen katsastusta Seppo sai takajalan kengän irti niin, että se roikkui enää ulkoreunasta naulan varassa ja oli vaarassa, että kavio lähtee halkeamaan mikäli se astuu toisella jalalla irtoavan kengän päälle. Tämä tietenkin aiheutti tukun harmaita hiuksia, kylmää hikeä, maailmanluokan painajaisen ja ylimääräisiä sydämen tykytyksiä. Onneksemme saimme samalle aamupäivälle kengittäjän paikalle ja saimme kengän jalkaan, eikä kaviokaan ehtinyt haljeta pahemmin. Neuroottisuuden takia toki pidimme hevosesta lähes 2 tuntia kiinni karsinassa, jotta pahimmilta vaurioilta vältyttiin. Saimme vaihdettua katsastusaikaa hieman myöhemmälle ja päästiin ehjin jaloin näyttämään tämän hetkisen tasomme. 27544550_2027293020875529_7172272879744820338_nSamana iltana saimme kuulla, että meidät on valittu A-kehitysrenkaaseen. Seppo suoriutui reissusta erinomaisesti ja kotiin päästiin 4 kenkää jalassa ja helpottunein tuntein. Tällä hetkellä harjoitellaan meidän Kür-ohjelmaa ja treenataan kohti kevään kilpailuja sekä tavoitteena loppukeväälle Pm-kilpailut Norjan Kristiansandissa, mikäli saadaan riittävät tulokset kasaan.

Sepon hankkimisesta tulee nyt kuluneeksi puoli vuotta ja voin olla onnellinen siitä, ettei se järki ole vieläkään palautunut. Oliko siinä mitään järkeä hankkia ”sikaa säkissä”, ehkä ei, mutta aika sen näyttää mihin asti päästään. Tähän mennessä hevonen on ollut juuri sitä mitä tilasin. Paljon se vaatii aikaa, suunnittelua, järjestelmällisyyttä, pieniä ja suuria askelia, hevosen kokonaisesta hyvinvoinnista huolehtimisesta.

Kiitos kun luit meidän tarinan! Hyvää ja onnellista Uutta vuotta 2018 kaikille!

Lisää meidän juttuja, treenejä, kisoja ja kilpailuja pääset seuraamaan Facebookista sivuilta: Paradressage Team Reitti sekä Instagramista: piareitti_paraequestrian . Nähdään siellä!

 

23472341_1699429680137091_4152513446382042749_nTalvisin terveisin: Pia, Supremo & Riplaus

 

SONARCILAISTEN KOMMENTIT PIAN & SEPON TARINAAN:

"On ollut upeaa päästä seuraamaan Pian & Sepon tarinaa. Olemme jännittäneet kovasti Pian puolesta, millainen Seppo oikeastaan onkaan, alkaako Seppo etenemään ja edistymään ja pelätty, että edistyykö nyt ollenkaan ja paljastuuko treenin lisääntyessä joku piilossa ollut ongelma. Sepon selässä kulkevat kuitenkin suuret unelmat. Olemme saaneet iloksemme todeta ja elää yhdessä Pian & Sepon tarinaa Sepon edetessä ja edistyessä koko ajan huimaa vauhtia. Suurta iloa meille tuottaa myös seurata Sepon "henkistä avautumista", persoonan esiintuloa ja pehmenemistä Piaa kohtaan. On huikeaa saada seurata vierestä ihmisen & eläimen suhteen syntyä ja kehittymistä. Parhaimmillaan ihminen ja eläin ovat kumppanit. Suhde syntyy yhdessä tekemisestä ja arjesta, tunteesta ja silkasta rakkaudesta. Meidän työmme huikeimpia puolia on saada seurata tällaisia tarinoita."  

 

 

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Sonarc-team - Katja Karjalainen: Mennyttä ja tulevaa

14039905_10208453701278394_3141489044188361150_n

Kun lapsena innostuin ratsastuksesta, oli huoneeni seinät täynnä hevospostikortteja :-D.  9-vuotiaan tie vei 7km päähän tallille Espoon Tapiolaan niin useasti viikon ajan, ettei sovitut bussirahat riittäneet - niinpä pyöräilin ja talvisin kävelin tuon matkan edestakaisin.... Niin tosissani olin jo silloin; halusin oppia hevosista ja hevosilta. Halusin oppia ratsastamaan, mutta kilpaileminen ei minua kiinnostanut tipan tippaa.

Myöhemmin yleisurheilu vei minut 60m aitasuoralle, mutta kilpaileminen hevosen kanssa oli edelleen ei, vaikka kävin ratsastamassa neljäkin kertaa viikon aikana. Vasta vuosikymmeniä myöhemmin tilanne muuttui ja innostuin kisaamisesta; ensin kotimaan kisat, sitten pikkuhiljaa ulkomaat (v 2006->). Minulla on ollut kunnia osallistua arvokiosihin jo v 2008->. On nähty kolmet paralympaialset, kahdet MM-kisat (joka 4.vuosi), monet EM-, PM- ja SM-kisat - ja millä menestyksellä. Arvokisamitalien valossa olen Suomen menestynein ratsastaja, sillä mitaleja on joka tasolta.

10405321_10203556043240004_6267926537221712931_nKun sairastuin v 1989, ja muutaman kerran kävin kuolema porteilla, en olisi uskonut, että tämä sairauden ja taiston tie toi rauhoituttuaan minulle aivan erilaisen maailman, mihin olin koskaan uskonut "astuvani". Tuo erilainen hevosmaailma, johon oman hevoseni lisäksi kuuluu mahtava tiimi ammattilaisineen, ei onnistuisi. Ilman ulkopuolista apua ja tukea en kykenisi enää yksin hevosen päivittäisistä tarpeista huolehtimaan - puhumattakaan kuljetuksista valmennuksiin ja kisakentille. Olen kiitollinen, että olen saanut mitä parhaimmat ihmiset rinnallani kulkemaan tämän pitkän matkan, joka alkoi pararatsastusmaailmassa jo v. 1996. Kuka on kulkenut kanssani pitkään, kuka lyhyemmän ajan, mutta TE olette tämän matkan mahdollistaneet. Kiitos sydämestäni!

14441009_10208742740984206_7010604046718527891_nEn saanut "lupaa" lopettaa Rion paralympialaisiin vaan jatkan vielä hetken auttaen Suomea saamaan uutta polvea joukkueena maailman huipulle edelleen täysillä mukana :-*

17264472_10210352969198905_2045552911250263750_nVuonna 2018 päätavoite MM-kilpailut USAn Tryonissa syyskuussa (WEG 2018) ja sitä ennen kotimaan ja Keski-Euroopan kilpailut Belgiassa ja Saksassa kevään aikana.  Kisakauden Valmistelut on jo alkanut: Ratsuni, kilpakumppanini Dr Doolittlen eli "Toopen" hoidosta huolehtii kanssani omat avustajani Noora Nyberg ja Viivi Koli, jotka myös ratsuttavat hevostani sekä reflexologi Tiina Väisänen, Sonarc KY, kiropraktikko Linda Telford sekä Toopen oma "henkilääkäri" Kristiina Eirtola Tampereen Hevosklinikalta. Toopen allastreenista vastaa edellen Hämeen Hevoskuntoutuksessa Kati Kuivakoski. Omasta treeniohjelmasta vastaa Tiina Puro Hyvinvointistudio Purosta kotiohjelman tehden. Myös Toopen ammattitaidolla suunniteltu ruokinta tukee hyvinvoipaa hevosta; KRAFFTin rehut sekä VetFarmLabin uskomattoman hyvät "tukiaineet" niin nivelien, kavioiden kuin lihaksiston hyvinvoinnille  - solutasolta alkaen. Kisamatkaa tukevat myös FINNLINES Suomi ja OXXER uuden kisakaapin myötä.

17861513_10210584165458667_8438423447423108736_nOma ratsatuksellinen treeniapu tulee Janne Berghilta ja Stephen Moorelta sekä kotona Noora Nybergiltä.

Suuren henkisen tuen saan kotoa; Iso kiitos  rakkaalle Petterilleni, joka jaksaa edelleen mun "hevosmaailmaa" ;-)

 

Jännittävää kevättä odotellen

 

-katja

 

SONARCILAISTEN AJATUKSIA:

""On hienoa seurata kuinka ihminen tavoittelee unelmiaan ja on valmis tekemään töitä niiden eteen. Etenkin paraurheilijat näyttävät, mitä todellinen suomalainen sisu on. Lähimmäksi kuvaamaan paraurheilijoiden työtä osuu ehkä fraasi: "Läpi tuulten ja tuiskujen." Jo pelkkä arki ja tavoitteellinen treenaaminen on oma taistelunsa meille kaikille. Paraurheilijoiden päivittäistä taistelua voi vain kunnioittaa ja yrittää tukea parhaimpansa mukaan. Nooran ottaessa meihin yhteyttä Katjan sponsoriasialla emme miettineet kertaakaan ratkaisua: Vastaus oli välitön kyllä. Hetkeäkään emme ole katuneet ja tiedämme olevamme oikealla tiellä. 

Katjan tiimin mukana olemme päässeet tutustumaan myös urheilusponsoroinnin maailmaan. Sen lisäksi, että urheilijoita huolettaa oma kisaura ja sen taloudelliset vaateet niin olemme saaneet nähdä myös kuinka suuri huoli urheilijoilla on oman lajin tulevaisuudesta ja nimenomaan oman maan menestyksestä lajissa. Katja on hyvä esimerkki: Isoa sponsoria haetaan edelleen tähtäimenä Tokion Paralympialaiset - kyseessä on Suomen kautta aikojen menestynein ratsastaja - ja sponsorin etsintä vain jatkuu. Katja antaa paraurheilijana niin paljon itsestään ympäristölleen, on tärkeä esikuva lapsista vanhuksiin ja tarina uhkaa loppua ennen kirjan viimeistä sivua, koska tukea ei löydy. Se tuntuu niin uskomattomalta. Jos Katja on saanut meistä & VetFarmlab Equinesta sponsorin, me olemme saaneet hänestä esikuvan, jonka vaikutus näkyy joka puolella ympäristössämme. Me haluamme olla Katjan tiimissä mukana matkalla Tokioon ja unelmamme on, että se matka toteutuu." 

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Uusi vuosi ja vanhat kujeet! Blogikin herää henkiin!

26196120_2001234570140702_7562661675119759050_n
Loppu vuosi vuodesta 2017 meni pohdintoja tehdessä. Pohdimme ja keskustelimme paljon kahdesta aiheesta: Työn mielekkyys ja työaika.

Kun päätimme aikoinaan perustaa Sonarcin, meillä oli yksi perus kuningas-bisnesidea: Me tehdään just sitä, mikä meitä huvittaa. Älkää ymmärtäkö meitä väärin - ymmärrämme kyllä oikein hyvin, että arjessa on välillä arjen harmautta - joskus aika useinkin - ja joskus jopa sitä mustaakin mustempaa. Meillä oli paljon ideoita ja halusimme ettei liiketoimintamme rajaantuisi niin kapealle alalle, että sen toimintamalli rajoittaisi mielikuvituksemme juoksua. Ja sitä mielikuvitustahan meillä kyllä riittää. Meillä oli myös perusperiaatteita siitä, mitä me emme halunneet tehdä: Emme halunneet myydä huonoa laatua. Tästä toisesta säännöstä on pidetty tiukasti kiinni. Jos jokin tuote/tuoteperhe on havaittu laadultaan liian heikoksi, ei sitä ole otettu myyntiin ollenkaan tai jos on ehtinyt myyntiin saakka tai laatu on jostain syystä laskenut niin se on heivattu todella nopeasti pois. Ja se näkyy käytännössä: Itsellä on hyvä mieli puhua edustamistamme tuotteista ja saamme äärimmäisen harvoin asiakkailtamme palautetta tuotteiden laadusta.

Työn mielekkyys. Viime vuonna oli paljon hetkiä, kun työ ei tuntunutkaan mielekkäältä. Harmaita päiviä alkoi olla enemmän kuin niitä valoisia. Tämä tuntui todella kummalliselta, koska viime vuosihan oli hieno - esimerkiksi Sonarc - jälleenmyyjien määrä yli kolminkertaistui! Kumpikin pohti asiaa paljon oman päänsä sisällä. Aihe oli vaikea keskusteltava. Kumpikin pohti omassa mielessään sitä vaikeinta asiaa: Lopettamista. Lopulta päädyimme kumpikin keskusteluissamme samaan lopputulokseen: Olimme eksyneet pois päämäärästämme: Me emme enää tehneet juuri sitä, mikä meitä huvittaa. Itse asiassa Sonarcin nimeksi piti alunperin tulla Clueless ja tunnuslauseeksi: We don't know, what we are doing, but we are doing whatever we want. Jostain kummallisesta syystä Patentti- ja rekisterihallitus oli sitä mieltä, että Paramount Pictures omistaa kyseisen nimen. Kumma juttu.

Mutta takaisin aiheeseen. Olimme siis eksyneet polulta. Tähtien sota -tyyliin meidän piti etsiä takaisin voimamme. Tajusimme, että pikkuhiljaa olimme eksyneet polulle, missä seinät puristivat polkua kapeammaksi sanoen, että teidän pitää myydä tätä & tehdä tätä, te ette voi myydä sitä & tehdä sitä. Oli hyvin vapauttava tunne todeta, että pitäkää tunkkinne: Me tehdään just sitä, mitä me halutaan tehdä. Tässä kohtaa oli fiilis kuin The Rock olisi tullut, ojentanut miekan hymyillen ja sanonut: May the Force be with you. Saimme hetkessä takaisin sen saman energisen fiiliksen kuin Sonarcia perustaessamme. Teimme samassa hetkessä nopeita käytännön päätöksiä, jotka tuntuivat todella hyvältä. Kaikki nämä päätökset murensivat polkua puristaneet seinät. Käytännössä olimme alkaneet pelätä epäonnistumista. Tiesimme jo lähtiessämme matkaan vajaa neljä vuotta sitten, että kulkiessamme haluamaamme polkuamme pitkin tulemme kokemaan myös epäonnistumisia. Suhtauduimme asiaan silloin ajatuksella: "Entä sitten. Olemme ainakin silloin katsoneet kaikki haluamamme polut.". Pikku-hiljaa olimme alkaneet pelätä epäonnistumisia - emme ottaneetkaan niistä enää vain opiksemme vaan aloimme pitää päätyönämme väistellä epäonnistumista. Ei oo kivaa, ei. Paluu Sonarcin alkulähteille tuntui vapauttavalta ja iloiselta. Nyt arki tuntuu hyvältä.

 

Parasta ystävällesi!Ajankäyttö. Kun antaa paholaiselle pikkusormen, se vie koko käden. Toki, kun on työnarkomaani ja rakastaa työtään niin se ei useimmiten haittaa. Mutta pikkuhiljaa se huono omatunto sieltä alkoi hiipiä ja alkoi maalata arkea entistä harmaammaksi. Varvas kerrallaan kiemurrellen nilkkaan ja vieden pikkuhiljaa koko naisen mennessään. Kun on kyse kahden naisen firmasta, jossa aloitus on tehty 0-rahoituksella ja kaikki sisääntuleva raha on syötetty toiminnan kasvattamiseen, ei ole ollut varaa palkata työntekijöitä. Tehköön se meistä lampaita, mutta niin se vain on. Ja kun tavoitteena on tarjota parasta mahdollista asiakkaidemme nelijalkaisille ystäville ja nykyään jalattomillekin sekä palvella sitä ihmisasiakasta mahdollisimman hyvin niin jossain vaiheessa ei tiedä enää, että mikä tuntimäärä riittäisi. Kuuluu se kuuluisa kysymys, että saisiko lisää tunteja vuorokauteeen. No ei saa. 

Kuuntelimme kauheasti kaikkien ohjeita ja seurasimme Facebookista kateudesta naamat vihreinä hehkuen, miten muut olivat tehokkaita, aikaansaavia, aikatauluissa pysyviä, laadukkaita, tasokkaita ja kaikkia muitakin ylisanoja kaikissa tekemisissään. Ja eteenpäinpyrkiviä. Ja meitä vain väsytti. Ja meitä vain ketutti. Ja sitten meille tuli kylään huono omatunto ja sitten se se kalvoi ja sitten työntahti hidastui ja sitten se huono omatunto kasvoi ja sitten.... Sama kierre päivästä toiseen päässä kaikuen lauseet alkaen: "Pitäis...".

Jossain vaiheessa aloin törmätä artikkeleihin viiden tunnin työpäivistä. Lueskelin kokemuksia niistä ja otin asian puheeksi Sirpan kanssa. Päätimme kokeilla. Nähtävästi se teki hyvää meille. Sirpa ilmoitti juuri alkavansa tekemään 8 tuntia päivässä ja olevansa viikonloput vapaalla. Minä ajattelin tehdä päivä kerrallaan: Toissa päivänä tein 12 tuntia, eilen tein 5 tuntia. Ai niin ja latasin tehtävänhallintaohjelman puhelimeen ja käytän samaista läppärin selaimesta. Sekin selkeyttää ja helpottaa ajanhallintaa. Ehkä me vielä joskus palaamme 5 tunnin työpäiviin - ehkä sitten taas, kun se huono omatunto tekemättömistä töistä on hiipinyt taas kylään.

MItä haluaisit lukea Sonarcin blogista?Uutena Vuotena pitää tehdä aina lupauksia. Me lupaamme tänä vuonna herättää Sonarcin blogin henkiin. Sillä kyselimme myös Facebookissa, mitä asiakkaamme haluaisivat lukea blogistamme. Ideoita ja toiveita otamme edelleenkin enemmän kuin mielellämme vastaan.

Meille blogin kanssa on ollut vaikeaa ajatus siitä, että olemme halunneet blogin olevan elämän makuinen että hyödyllinen lukijoilleen, emmekä ole halunneet tehdä blogista itseään toistavaa mainoskanavaa. Yllätykseksemme asiakkaamme haluavatkin blogiin paljon tuotteita koskettavia juttuja ja vinkkejä. Eli se, mitä me ajattelimme olevan liian mainosmaista - "ettei me nyt vaan tuppaannuta" - onkin asiakkaistamme hyödyllistä asiaa. Tyttäriäni  lainatakseni: "Me ollaan kyl niin noloja." Mutta onneksi kysyimme ja saimme vastauksen - nyt on siis tulossa paljon juttuja meiltä, asiakkailtamme & yhteistyökumppaneiltamme. Allekirjoittaneen mailissa odottaa jo useampi asiakkaamme ja yhteistyökumppanimme kirjoittama blogijuttu.

Mutta koska sitä elämän makuakin pitää saada niin paljon on myös tulossa juttuja, joissa kerrotaan niin eläinalan ammattilaisten kuin asiakkaidemmekin toimesta erilaisia tarinoita arjesta, elämänmuutoksista, juhlahetkistä ja niistä mustemmistakin hetkistä. Monet kirjoittajat ovat kyselleet, että eiväthän he osaa ja miten he nyt kirjoittavat. Kaikille olen vastannut, että kirjoita niin kuin sinä kirjoitat. Anna sen tekstin olla sinä. Yksi syy blogin kuolemiseen meillä oli, että oli vaikeaa löytää roolia, missä meidän olisi pitänyt Sonarcin blogia kirjoittaa: Pitääkö olla asiallinen, myyvä, onko liian tunteellinen, pitääkö fiilistellä, onko liian puhekieltä, voinko nyt sanoa näin??? Ahdistavaa suorastaan. Mutta Sonarcin toiminta-ajatusta myötäillen: Kirjoita just sillä tavalla kuin susta tuntuu.

Eläköön blogi! Ja tervetuloa matkaamme vuoteen 2018!

Talvisin terveisin,
Tiina.

 

Lue koko viesti
Klarna Checkout
kauppiaan tiedot