Tulosta

Viestit aiheesta: blogi

Sonarcilaisten blogi


Tervetuloa lukemaan sonarcilaisten elämää ja aatoksia blogista!

Julkaistu , julkaisija

Uusi vuosi ja vanhat kujeet! Blogikin herää henkiin!

26196120_2001234570140702_7562661675119759050_n
Loppu vuosi vuodesta 2017 meni pohdintoja tehdessä. Pohdimme ja keskustelimme paljon kahdesta aiheesta: Työn mielekkyys ja työaika.

Kun päätimme aikoinaan perustaa Sonarcin, meillä oli yksi perus kuningas-bisnesidea: Me tehdään just sitä, mikä meitä huvittaa. Älkää ymmärtäkö meitä väärin - ymmärrämme kyllä oikein hyvin, että arjessa on välillä arjen harmautta - joskus aika useinkin - ja joskus jopa sitä mustaakin mustempaa. Meillä oli paljon ideoita ja halusimme ettei liiketoimintamme rajaantuisi niin kapealle alalle, että sen toimintamalli rajoittaisi mielikuvituksemme juoksua. Ja sitä mielikuvitustahan meillä kyllä riittää. Meillä oli myös perusperiaatteita siitä, mitä me emme halunneet tehdä: Emme halunneet myydä huonoa laatua. Tästä toisesta säännöstä on pidetty tiukasti kiinni. Jos jokin tuote/tuoteperhe on havaittu laadultaan liian heikoksi, ei sitä ole otettu myyntiin ollenkaan tai jos on ehtinyt myyntiin saakka tai laatu on jostain syystä laskenut niin se on heivattu todella nopeasti pois. Ja se näkyy käytännössä: Itsellä on hyvä mieli puhua edustamistamme tuotteista ja saamme äärimmäisen harvoin asiakkailtamme palautetta tuotteiden laadusta.

Työn mielekkyys. Viime vuonna oli paljon hetkiä, kun työ ei tuntunutkaan mielekkäältä. Harmaita päiviä alkoi olla enemmän kuin niitä valoisia. Tämä tuntui todella kummalliselta, koska viime vuosihan oli hieno - esimerkiksi Sonarc - jälleenmyyjien määrä yli kolminkertaistui! Kumpikin pohti asiaa paljon oman päänsä sisällä. Aihe oli vaikea keskusteltava. Kumpikin pohti omassa mielessään sitä vaikeinta asiaa: Lopettamista. Lopulta päädyimme kumpikin keskusteluissamme samaan lopputulokseen: Olimme eksyneet pois päämäärästämme: Me emme enää tehneet juuri sitä, mikä meitä huvittaa. Itse asiassa Sonarcin nimeksi piti alunperin tulla Clueless ja tunnuslauseeksi: We don't know, what we are doing, but we are doing whatever we want. Jostain kummallisesta syystä Patentti- ja rekisterihallitus oli sitä mieltä, että Paramount Pictures omistaa kyseisen nimen. Kumma juttu.

Mutta takaisin aiheeseen. Olimme siis eksyneet polulta. Tähtien sota -tyyliin meidän piti etsiä takaisin voimamme. Tajusimme, että pikkuhiljaa olimme eksyneet polulle, missä seinät puristivat polkua kapeammaksi sanoen, että teidän pitää myydä tätä & tehdä tätä, te ette voi myydä sitä & tehdä sitä. Oli hyvin vapauttava tunne todeta, että pitäkää tunkkinne: Me tehdään just sitä, mitä me halutaan tehdä. Tässä kohtaa oli fiilis kuin The Rock olisi tullut, ojentanut miekan hymyillen ja sanonut: May the Force be with you. Saimme hetkessä takaisin sen saman energisen fiiliksen kuin Sonarcia perustaessamme. Teimme samassa hetkessä nopeita käytännön päätöksiä, jotka tuntuivat todella hyvältä. Kaikki nämä päätökset murensivat polkua puristaneet seinät. Käytännössä olimme alkaneet pelätä epäonnistumista. Tiesimme jo lähtiessämme matkaan vajaa neljä vuotta sitten, että kulkiessamme haluamaamme polkuamme pitkin tulemme kokemaan myös epäonnistumisia. Suhtauduimme asiaan silloin ajatuksella: "Entä sitten. Olemme ainakin silloin katsoneet kaikki haluamamme polut.". Pikku-hiljaa olimme alkaneet pelätä epäonnistumisia - emme ottaneetkaan niistä enää vain opiksemme vaan aloimme pitää päätyönämme väistellä epäonnistumista. Ei oo kivaa, ei. Paluu Sonarcin alkulähteille tuntui vapauttavalta ja iloiselta. Nyt arki tuntuu hyvältä.

 

Parasta ystävällesi!Ajankäyttö. Kun antaa paholaiselle pikkusormen, se vie koko käden. Toki, kun on työnarkomaani ja rakastaa työtään niin se ei useimmiten haittaa. Mutta pikkuhiljaa se huono omatunto sieltä alkoi hiipiä ja alkoi maalata arkea entistä harmaammaksi. Varvas kerrallaan kiemurrellen nilkkaan ja vieden pikkuhiljaa koko naisen mennessään. Kun on kyse kahden naisen firmasta, jossa aloitus on tehty 0-rahoituksella ja kaikki sisääntuleva raha on syötetty toiminnan kasvattamiseen, ei ole ollut varaa palkata työntekijöitä. Tehköön se meistä lampaita, mutta niin se vain on. Ja kun tavoitteena on tarjota parasta mahdollista asiakkaidemme nelijalkaisille ystäville ja nykyään jalattomillekin sekä palvella sitä ihmisasiakasta mahdollisimman hyvin niin jossain vaiheessa ei tiedä enää, että mikä tuntimäärä riittäisi. Kuuluu se kuuluisa kysymys, että saisiko lisää tunteja vuorokauteeen. No ei saa. 

Kuuntelimme kauheasti kaikkien ohjeita ja seurasimme Facebookista kateudesta naamat vihreinä hehkuen, miten muut olivat tehokkaita, aikaansaavia, aikatauluissa pysyviä, laadukkaita, tasokkaita ja kaikkia muitakin ylisanoja kaikissa tekemisissään. Ja eteenpäinpyrkiviä. Ja meitä vain väsytti. Ja meitä vain ketutti. Ja sitten meille tuli kylään huono omatunto ja sitten se se kalvoi ja sitten työntahti hidastui ja sitten se huono omatunto kasvoi ja sitten.... Sama kierre päivästä toiseen päässä kaikuen lauseet alkaen: "Pitäis...".

Jossain vaiheessa aloin törmätä artikkeleihin viiden tunnin työpäivistä. Lueskelin kokemuksia niistä ja otin asian puheeksi Sirpan kanssa. Päätimme kokeilla. Nähtävästi se teki hyvää meille. Sirpa ilmoitti juuri alkavansa tekemään 8 tuntia päivässä ja olevansa viikonloput vapaalla. Minä ajattelin tehdä päivä kerrallaan: Toissa päivänä tein 12 tuntia, eilen tein 5 tuntia. Ai niin ja latasin tehtävänhallintaohjelman puhelimeen ja käytän samaista läppärin selaimesta. Sekin selkeyttää ja helpottaa ajanhallintaa. Ehkä me vielä joskus palaamme 5 tunnin työpäiviin - ehkä sitten taas, kun se huono omatunto tekemättömistä töistä on hiipinyt taas kylään.

MItä haluaisit lukea Sonarcin blogista?Uutena Vuotena pitää tehdä aina lupauksia. Me lupaamme tänä vuonna herättää Sonarcin blogin henkiin. Sillä kyselimme myös Facebookissa, mitä asiakkaamme haluaisivat lukea blogistamme. Ideoita ja toiveita otamme edelleenkin enemmän kuin mielellämme vastaan.

Meille blogin kanssa on ollut vaikeaa ajatus siitä, että olemme halunneet blogin olevan elämän makuinen että hyödyllinen lukijoilleen, emmekä ole halunneet tehdä blogista itseään toistavaa mainoskanavaa. Yllätykseksemme asiakkaamme haluavatkin blogiin paljon tuotteita koskettavia juttuja ja vinkkejä. Eli se, mitä me ajattelimme olevan liian mainosmaista - "ettei me nyt vaan tuppaannuta" - onkin asiakkaistamme hyödyllistä asiaa. Tyttäriäni  lainatakseni: "Me ollaan kyl niin noloja." Mutta onneksi kysyimme ja saimme vastauksen - nyt on siis tulossa paljon juttuja meiltä, asiakkailtamme & yhteistyökumppaneiltamme. Allekirjoittaneen mailissa odottaa jo useampi asiakkaamme ja yhteistyökumppanimme kirjoittama blogijuttu.

Mutta koska sitä elämän makuakin pitää saada niin paljon on myös tulossa juttuja, joissa kerrotaan niin eläinalan ammattilaisten kuin asiakkaidemmekin toimesta erilaisia tarinoita arjesta, elämänmuutoksista, juhlahetkistä ja niistä mustemmistakin hetkistä. Monet kirjoittajat ovat kyselleet, että eiväthän he osaa ja miten he nyt kirjoittavat. Kaikille olen vastannut, että kirjoita niin kuin sinä kirjoitat. Anna sen tekstin olla sinä. Yksi syy blogin kuolemiseen meillä oli, että oli vaikeaa löytää roolia, missä meidän olisi pitänyt Sonarcin blogia kirjoittaa: Pitääkö olla asiallinen, myyvä, onko liian tunteellinen, pitääkö fiilistellä, onko liian puhekieltä, voinko nyt sanoa näin??? Ahdistavaa suorastaan. Mutta Sonarcin toiminta-ajatusta myötäillen: Kirjoita just sillä tavalla kuin susta tuntuu.

Eläköön blogi! Ja tervetuloa matkaamme vuoteen 2018!

Talvisin terveisin,
Tiina.

 

Lue koko viesti
Klarna Checkout
-kauppiaan tiedot