Tulosta

Viestit aiheesta: agility

Sonarcilaisten blogi


Tervetuloa lukemaan sonarcilaisten elämää ja aatoksia blogista!

Julkaistu , julkaisija

Seuratoimintaa & grillimakkaraa

61058421_313284969599495_4433515472020832256_n

Ulkoilmakilpailut ja grillimakkara - jotenkin ne kuuluvat kummallisesti yhteen. Ihan samalla tavalla kuin lajista riippumatta suurin osa kotimaan kilpailutapahtumista ja seuratoiminta. Olipa laji mikä hyvänsä niin ne vain ovat erottamaton osa toisiaan. Samalla tavalla kuulee myös ihmisten harmittelevan tapahtuman jälkeen: "Voi, että kun jäi mieli tekemään sitä kärsyä. Olisi kyllä pitänyt sittenkin ottaa se." tai "No, oisin kai mä ehtinytkin sinne talkoilemaan. Hienon tapahtuman olivat tehneet. Olisinhan mä nyt jotain pientä voinut käydä tekemässä." Toisinaan taas ihmiset jäävät pettyneeseen tilaan: "Kyllä se makkara vaan kuuluu urheilukilpailuihin. Muuten oli hyvä tapahtuma, mutta sitä kyrsää jäi kyllä kaipaamaan." tai "Niillä näytti olevan sitä väkeä riittämiin. En minä sitten edes viitsinyt tarjoutua, kun näytti olevan homma hoidossa. Ja olisiko siellä edes ollut mitään, mitä olisin osannut tehdä." Ja kerrottakoon niille, joille makkaramurre on vieraampaa, että grillimakkara, käristemakkara, kärsy, kyrsä ja kärde ovat synonyymeja toisilleen. Ja kerrottakoon niille, jotka haikailivat talkootöiden perään niin aina löytyy tekemistä ja aina voi oppia uutta. Kumpikaan ei ole kuoleman vakavaa - ei kyrsä eikä talkootyö. 

- Oikealla kuvassa odottaa palkintoloimi voittajaansa Järvenpään Ratsastusseuran kouluratsastuskilpailuissa. -60535312_894408760910347_8631112109914062848_n

Viime viikonloppuna 12-vuotiaalla tyttärelläni vierähti kaksi päivää talkoilemassa oman ratsastusseuran, Hyvinkään Urheiluratsastajien kansallisissa koulukisoissa. Aada toimi arvostelulomakkeen kuljettajana keräten arvostelulomakkeet tuomareilta ja vieden ne pisteidenlaskijoille toimistoon. Allekirjoittanut kuulutteli sunnuntaina jahka töiltään kerkesi. Edellisenä viikonloppuna vierähti lauantai seuratason koulukilpailuissa. Allekirjoittanut kuulutti koko päivän, leikki välillä buffan tätiä ja välillä toimistovirkailijaa ja lapsi tuli perässä talkoilemaan jahka oli saanut omat kilpailustarttinsa urakoitua. Ja hei. Meillä oli kivaa. Ihan samalla tavoin kuin edellisessä kuussa ja sitä edellisessä. Ai niin ja sitten siihen päälle Stable Novan estekisojen talkoilut. Ja hei, sielläkin meillä on kivaa. 

- Vieressä kuva Aadasta viime viikonlopulta arvostelulomakkeen kuljettajan hommissa. -

Aikoinaan talkoilin paljon agilityharrastuksen parissa. Lapset pääsivät myös talkoilemaan agilitykilpailuihin pienestä pitäen. On mahtavaa, kun aikuiset ottavat lapset mukaan toimintaan ja näyttävät näille mallia kuinka toimitaan yhdessä kaikki tasa-arvoisina ja yhtä arvokkaina ja miten jokainen talkoilija on tärkeä palanen onnistuneen tapahtuman luomisessa. Näin kasvatetaan uusia seura-aktiiveja. Miehen kanssa on lisäksi koettu, että lapsille on myös arvokas kokemus tuntea mahdollistavansa itse omaa harrastamistaan ja sen monipuolisuutta. Harrastusmahdollisuudet eivät tipahda apteekin hyllystä. Joku tekee ne ja se kuuluisa joku on käytännössä monta seuratoiminta-aktiivia, jotka eivät saa työstään rahapalkkaa. Jos kaikki tulisivat paikalle "Minä maksan, minä käyn ja minä lähden." -ajatuksella, ei meillä kauaa olisi tapahtumia. 

60959631_431013807475730_2395038068223508480_nMiksi sitten talkoilla? Palkkaa on monenlaista. Oman harrastuksen mahdollistaminen ja monipuolisena pitäminen on yksi todella iso asia. Meilläkin on Hyvinkäällä Hyyppärässä todella hyvät puitteet järjestää erilaisia tapahtumia - miksi jättää ne hyödyntämättä? Kuinka helppoa on mennä hevosen kanssa siihen "toiselle puolen pihamaata" ja starttaa siinä? On helpompaa hakea itselle että eläimelle onnistumisia ja suoritusvarmuutta tutussa ympäristössä kuin vieraassa. Me tehdään niitä kisoja ja tapahtumia itselle, meille, meidän lajille. Siinä, missä toisen seuran edustaja tulee kilpailemaan meidän seuran kilpailuihin niin me voimme mennä vuorostaan heidän kilpailuihinsa. Kaikki voittavat. 

- Viereisessä kuvassa Aada kilpailemassa pihan toisella puolella kouluratsastuskilpailuissa. Kuva: Sofia Kerstinen -

60410042_599362720561580_7257216101296111616_n

Sosiaaliset kontaktit ja sosiaalinen verkosto ovat asioita, jotka on unohdettu puhuttaessa vain talkoolaisten puuttumisesta ja sen Joku-tyypin työlistasta. Talkoolaisena pääsee tutustumaan muihin oman lajin harrastajiin ja luomaan itselleen sosiaalista verkostoa. Puhutaan masennuksen ennaltaehkäisystä, syrjäytymisen ehkäisystä ja kaikista niistä hienoista tavoitteista, mitä yhteiskunta listaa eri virallisten tahojen toimesta uudestaan ja uudestaan. Ja vastaus on lopulta niin yksinkertainen: Laitetaan yhteen ryhmä samanhenkisiä ja opetetaan toimimaan suvaitsevaisuuden ja tasa-arvon periaattein. Samassa tapahtumassa voi olla hommissa se 8-vuotias lapsi ja se 80-vuotias vanhus ja niillä voi olla tosi hauskaa keskenään. Tai pitkäaikaistyötön ja uraputkessa surffaaja - ja niilläkin voi olla kivaa. Ja onhan se nyt ihan mieletöntä, että minullakin on pian 20 vuoden takaa agilitykavereita, joiden kanssa näemme ehkä kerran vuodessa jossain tapahtumassa ja aina me vaihdetaan kuulumiset. Ja aina meillä on kivaa. Onneksi nykyään on jo Facebook meidän keski-ikäisten tukena niin pysymme paremmin kärryillä toistemme tekemisistä. Ja ei se talkoilu meille nykyajan tekniikan ihmisille tee pahaa muutenkaan - kisapäivän vilinässä harvemmin ehtii keskittyä elämään somessa vaan on keskityttävä hetkeen tässä ja nyt.

- Vasemmalla kuva vuodelta 2018 Aadasta palkintojenjaossa meidän perheelle jo perinteeksi muodostuneissa Kirvunkylän Ratsastajien kevätkisoissa. Ne ovat perinteikkäästi viimeisen päälle hyvän mielen kisat. Niistä alkaa kevät. - 

60931662_309483296662639_5806494737049321472_nMallioppiminen. Siinä on eläinkoulutuksen tämän hetken kuumin muotisana. Mutta se pätee myös meihin ihmisiin. Opimme mallista ja varsinkin, kun puhutaan taitolajeista, mallioppimisen painoarvo korostuu. Kisatalkoilemalla pääsee useimmiten seuraamaan kilpailuja ja samalla mallioppimaan. Pääsee näkemään erilaisia urheilijoita, suorittajia, tekijöitä. Samalla oma silmä kehittyy myös erottelemaan tekemistä: Noin minäkin haluaisin osata, tuo ei sopisi minulle tai tuo sopisi minulle - ideoita, ajatuksia, ihastusta, vihastusta ja intohimoa. Joskus voi käydä niinkin, että toisten suorituksia katsellessa oma itsetunto nousee: Huomataan, että onkin ollut liian itsekriittinen. Samalla se luo myös yhteisöllisen paineen: Millaisen kuvan minä haluan antaa omasta lajistani ja tekemisestäni? Mutta sama koskee myös meitä talkoilijoita - niin se metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Ja hei, aina pitäisi muistaa kysyä: Kuoliko kukaan? No ei. Joutuiko joku ambulanssilla sairaalaan? No ei. No ei se sitten niin vakavaa ollutkaan.

- Oikealla kuvassa Funhill's Riding Teamin edustus Hyvinkään Urheiluharrastajien hallimestaruuksissa 2018: Cruella de Ville (Pirre), Hippi (Aada) ja Keijuprinsessa yksisarvisineen (Olivia). 

60647243_546672265737277_2962380080971513856_n

Sonarcin perustamisen myötä siirryimme Sirpan kanssa kumpikin koiratapahtumien aktiivisista talkoolaisista tapahtumatyöntekijöiksi. Ensimmäisinä vuosina kiersimme ympäri Suomea viikonlopusta toiseen. Tuli nähtyä ja koettua monenlaista tapahtumaa ja tapahtumantekijää. Ja tiedättekö mitä - suurin osa talkoolaisista on tosi kivoja ja niiden kanssa on kiva toimia. Muistetaan toki, että poikkeus vahvistaa säännön - eihän elämä voi olla aina ruusuilla tanssimista vaan joskus täytyy astua piikkiinkin. Se, minkä me haluaisimme ihmisten muistavan on, että seuran jäsen edustaa aina omaa seuraansa. Aina. Olipa paikalla kilpailijana, talkoolaisena, yleisönä, valmentajana tai surevana omaisena niin aina sinä kerrot ympäristösi ihmisille kuinka teidän seurassa toimitaan, minkä henkisiä jäseniä juuri teidän seurassa on ja millainen henki teidän seurassa on. Vaikka se tällaisena yksilöllisyyden aikana hullulta tuntuukin niin niin se vain on. Näiden kohtaamisten perusteella ihmiset tekevät päätöksiä siitä, mitä kertovat teidän kilpailuiden tunnelmasta ja onnistumisesta, tulevatko enää teidän seuran kilpailuihin ja/tai liittyykö teidän seuran jäseneksi. 

- Viereisessä kuvassa Sirpa sovittaa valjaita italianvinttikoiralle agilityn SM-kilpailuissa 2018. -

60444740_1224683177706643_4523300320234700800_nVaikka emme ole Sirpan kanssa enää koiratapahtumissa talkoolaisina, on mahtavaa olla työn kautta osana tapahtumia, joissa tapaamme kanta-asiakkaitamme, vanhoja tuttuja, samanhenkisiä harrastajia, koiriemme sukulaisten omistajia, kuulemme monenlaisia tarinoita ja saamme tutustua uusiin ihmisiin, jotka ovat löytäneet meistä muista harrastajista oman heimonsa. Ihmisellä on useimmiten perustava tarve kuulua johonkin ja aina se oma viiteryhmä ei löydy hetkessä. Talkootyö mahdollistaa oman heimon vielä vahvemmin kuin pelkkä kilpailijan ura. Varsinkin yksilölajeissa toiminta kohdistuu omaan itseen, kun taas talkoissa vuorostaan työskennellään yhteisen tavoitteen eteen. Allekirjoittanut on esimerkiksi luonteeltaan niin rassaaja ettei pystyisi koskaan joukkuelajiin vaan on selkeästi yksilölajiharrastaja. Talkootyössä pääsen mukaan joukkueeseen.

- Kuvassa oikealla Tiina bordercollie-pennun kanssa agilityn SM-kilpailuissa 2018. -

Itse olen löytänyt taas vuosien tauon jälkeen talkootyön uudestaan Hyvinkään Urheiluratsastajien ja Stable Novan kilpailujen merkeissä ja on se vaan yksinkertaisesti kivaa. Vaikka päivän jälkeen väsyttäisi niin on todellakin tullut vietettyä vapaa-aikaa rakastamansa harrastuksen parissa ilman työasioita ja ilman huolta arjen asioista. Se on mittaamattoman arvokasta. Se on sitä henkistä pääomaa. 

- Tiina

 

Ja PS... Nyt kesän kisakauden alettua muistakaahan nesteyttää ja palautella niitä koiria että hevosia! Koirilla toimii nesteyttävänä hyvin Vetfoodin BB & Recovery Balance veden pinnalle ripoteltuna ja hevosille VetFarmlab Equinen BCAA Xtra. Koirilla SPORT & FIT: HMB & POWER ja hevosilla samainen BCAA Xtra että VetFarmlab Equine Probooster toimivat hyvin energiaa antavina ja suorituskykyä tukevina. Itse palautukseen sitten koirilla BB & Recovery Balance annosohjeen mukaan ja hevosilla VetFarmlab Equinen Electromin sekä tietenkin ikisuosikkimme BCAA Xtra. Ja ei tarvitse olla kisakoira tai kisahevonen siihen, että keho tarvitsee tukea nesteytykseen ja palautumiseen. Helle ja intomielisyys tekevät helposti tepposensa. 

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Vieraileva kirjoittaja Sanni Kariniemi: Miksi pentuni jumppaa?

_MG_3081.2Minulla kävi aikoinaan hyvä tuuri, kun satuin saamaan harrastuskaveriksi koiran, jonka kropan käyttö on ilmiömäistä ilman mitään erikoista harjoittelua. Hirveän kiva agilitya ajatellen! Toki kaikkien koirieni tavoin se oli jo pienestä asti ulkoillut erilaisilla pohjilla ja paljon metsässä vapaana. Sitä huollettiin säännöllisesti fyssarilla, ja sen lämmittelyt ja jäähdyttelyt hoidettiin aina asianmukaisesti. Mutta mitään sen kummempaa sen kanssa ei tehty. Se kun käytti kehoaan superhyvin, kääntyi kolikolla, ponnisti käännöksistä täyteen vauhtiin jo laskeutumista seuraavalla laukalla, hallitsi hyppytekniikan ja niin edelleen. Sen kanssa voitiin keskittyä pelkästään lajitreeniin, enkä minä mistään koiran jumpista mitään tiennyt.

 

 

Myöhemmin sain huomata, ettei kaikilla koirilla olekaan luonnostaan samanlaisia kropan käytön taitoja. Tämän ketterän Goan tytär Stig on opettanut minulle kantapään kautta, että kehonhallintaa voi ja kannattaa harjoittaa erilaisten pikku tehtävien kautta. luigi2Stigunkin kanssa ehdin jo kisata useampi vuosi, (jopa toisinaan ihan menestyksekkäästi) vaikka sen kehonhallintataidot tietyiltä osin ovatkin aivan puutteelliset. Tämä ilmeni esimerkiksi kokoamisissa (ei pysty), käännöksissä (loiviksi menee), ja rimaherkkyydessä (aika monta rimaan keskeytettyä rataa). Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, tuumasin viime kesänä, ja siitä lähtien olen tehnyt Stigin kanssa järkevää kropan käyttöä tukevaa treeniä. Näyttäisi siltä, ettei jumppailuista ainakaan ole ollut haittaa.

 

Stigulle on opetettu mm. että hänellä on etupään lisäksi myös muutama jalka takana, ja niitäkin olisi ihan suotavaa käyttää. Nyt näyttäisi siltä, että takajalat alkavat pikkuhiljaa löytyä, ja raviinkin on alkanut tulla jo paremmin takapään voima käyttöön. Olemme saaneet fyssariltamme paljon hyviä neuvoja Stigun jumppailuihin, ja tällä tiellä jatketaan!

 

luigiViime syksynä minulle tuli Italian tuliainen, shelttilapsi Luigi. Ajattelin että tämä tyyppi saa kyllä heti alkaa tekemään asioita, jotka tukevat sen syvien lihasten kehittymistä ja kropan hallintaa. Yksi riman räiskijä saa riittää. Aika näyttää alammeko Luigin kanssa koskaan kilpailla agilityssa, mutta koska jumppa-hassuttelu on meidän molempien mielestä mukavaa yhdessä tekemistä, se tukee myöhempää mahdollista agilityn aloittamista erityisen hyvin. Esteille meillä ei ole mikään kiire, olen päättänyt että ensimmäiset esteet tehdään vasta vuoden ikäisenä. Sitä ennen on hyvin aikaa rakentaa muuta yhteistyötä ja alkaa valmistella kroppaa rankkaa lajia varten. Sillä rankkaa agility nimenomaan on, kun sitä tehdään täysillä. En enää voisi kuvitellakaan vieväni esteille koiraa, joka ei ole fysiikaltaan siihen valmis. Uskon, että kun kroppa on kunnossa ja koira edes suunnilleen tietää miten sitä käytetään, on harrastaminen paitsi turvallisempaa myös mukavampaa.

 

luigi4Luigi on tähän mennessä saanut melko omaehtoisesti tutustua erilaisiin jumppavehkeisiin, kun niitä kerran täällä isotkin koirat päivittäin käyttävät. Eli toistaiseksi emme ole tosissaan tehneet harjotteita, vaan vähän sen mukaan mitä Luigi on halunnut touhuta. Ja sehän haluaa, koska siitä saa palkkaa :) Kun Luigia oli kerran namitettu fitbonella, se alkoi tarjota luun päällä seisomista ihan itse. Aina esimerkiksi ulkoilun jälkeen se kirmasi olkkariin fitbonen päälle taiteilemaan tyyliin kato äiti, tän mä osaan, enks mä oo hieeeeno! Luigilla on luonnostaankin vähän kissamaiset elkeet, se tykkää korkeista paikoista kuten sohvan selkänojista ja tyynykasoista.

 

Mutta kyllä siitä huomaa, että se on tottunut pienestä asti tasapainoilemaan erilaisilla alustoilla. Kun kokeilin ensimmäisen kerran Luigin kanssa wobble boardia, se tasapainoili siinä kuin vanha tekijä! Lisäksi se osaa jo erotella taka- ja etujalat, mihin Stig-koiralla meni laiskan ohjaajan takia viisi vuotta! Uskon, että myöhemmin kun alamme tutustua agilityyn, kaikesta tästä leikinomaisesta pohjatyöstä on todella suuri hyöty.

 

luigi3Voin lämpimästi suositella niin lapsikoirille kuin aikuisillekin jumppaajille hauskaa ja kehittävää touhuilua fitpawsien parissa. :)

 

terkuin Sanni, Luigi, Stig ja Goa

Sannin & koirien menoa voit seurata lisää Sannin Facebook-sivulla: Sanni Kariniemi A g i l i t y sekä YouTube-kanavalla: sanni kariniemi

 

SONARCILAISTEN KOMMENTTEJA:

"FitPAWS canine gym -välineiden maahantuonnin alkuaikoina meille naurettiin. Kerrottiin, että suomalaiset koirat liikkuvat metsissä ja jumppaavat siellä luontaisesti. Vaikka olimme kuinka innoissamme ja vakuuttuneita sarjan tarpeellisuudesta ja kerroimme asiakkaille, että koirat ovat vielä taitavampia kuin me ihmiset paikkaamaan heikkoja/kipeitä paikkojaan ja metsässä koira voi valita reittiä että suorittamistapaansa ja säästää näin itseään niin asiakkaamme olivat niin vakuuttuneita asiastaan, että aloimme epäillä itseämme ja uskoamme tuoteperheen tarpeellisuuteen. Pikku-hiljaa näimme kuitenkin käytännössäkin omien koirien että asiakkaidemme koirien kautta tehon ja kaiken sen, mihin koirien omia tasapainotyynyjä, -lautoja ja palloja tarvitaan. Näimme myös sen, kuinka FitPAWSit ovat koirista yksinkertaisesti hauskoja! Oli ja edelleenkin on yhtä uskomatonta seurata todella arkojenkin koirien rohkaistumista, rentoutumista ja silkkaa iloa - jopa ruuhkaisilla messuständeillä!"

Lue koko viesti
Klarna Checkout
kauppiaan tiedot