Sonarcilaisten blogi

Näytä nykyinen sisältö RSS-syötteenä

Sonarcilaisten blogi

Tervetuloa lukemaan sonarcilaisten elämää ja aatoksia blogista!


Julkaistu , julkaisija

Vieraileva blogikirjoittaja FM biokemisti Saija Pihkanen: Koirien kesäriesat

Kesä, aurinko, vesi ja hyönteiset.  Tässä elementtejä ilahduttamaan sekä  tuomaan haasteita koirien kesän viettoon. Perusterve koira nauttii kesästä täysin rinnoin. Osalle koirista rodusta ja terveydentilasta riippuen tuo kesä lisähaasteita hyvinvointiin.

 

Nemo_blogi

 

Uiminen on monen koiran suuri nautinto. Uiminen viilentää kesäkuumalla, etenkin paksu turkkisia koiria. Uimisen kääntöpuoli paksuturkkisille roduille on turkin hidas kuivuminen. Kostea iho on loistava kasvualusta erilaisille mikrobeille (esim. bakteerit). Kesän riesana on monella koiralla hotspot ihotulehdukset. Hotspotteja voi pyrkiä välttämään huolehtimalla siitä, että koiran turkki saadaan  hyvin kuivaksi. Etenkin meri ja kuravedessä uineet koirat huuhdellaan kunnolla puhtaalla vedellä. Asianmukaisen shampoon käyttö paikoin huuhteluun, ei ole haitaksi, päinvastoin. Derma4 Gentle shampoon avulla puhdistat koiran turkin ja ihon  hellävaraisesti ihoa ja turkkia hoitaen. Turkin keventäminen trimmaamalla helpottaa ihon "ilmastointia" sekä ihon hoitoa. Ota tavaksesi "kopeloida"säännöllisesti  koira lävitse, jotta havaitset mahdolliset iho-ongelmat ajoissa. Moni hotspot voidaan hoitaa paikallisella hoidolla edellyttäen, että hotspot havaitaan ajoissa. Derma1 Skin care shampoon ja Derma5 antimikrobisen voiteen avulla saat apua paikallisten iho-ongelmien, kuten hotspot hallintaan.

Korvapotilaille, kuten kroonikko "hiivakorvat", on uimisen myötä kosteat korvat lisäriski tulehduksen uusiutumiselle. Tarkista uinnin jälkeen koirasi korvat ja putsaa tarpeen mukaan. "Ongelmakorvakoirien" osalta on korvat hyvä puhdistaa uinnin jälkeen. Derma8 Ear cleanerin avulla puhdistat korvat hellävaraisesti ihoa hoitaen ja korvan ihon vastustuskykyä tukien. Myös korvat kannattaa trimmata jos korvakäytävällä on runsas karvoitus, jotta korvaan saadaan riittävä ilmastointi kosteuden poistamiseksi.

 

lk2

 

Hyönteiset aiheuttavat monelle koiralle paljon iho-ongelmia. Valtaosa hyönteisistä  saalistaa hajuaistin avulla, jonka johdosta monia hyönteisiä voidaan torjua hajusuojan avulla. Esim. kaupalliset synteettistä geraniolia sisältävien punkkipantojen teho perustuu hajuun. Koiran hajuaisti on herkkä ja siten hajuaineiden käytössä tulee olla huolellinen. Pääsääntöisesti alttiimmat alueet hyönteisten puremille on vähäkarvainen vatsanalus ja kainalot, lisäksi etenkin punkkien osalta korvantaukset sekä kaula. Näille alueille voidaan laittaa kevyt hajusuoja, välttäen hajun joutumista kuonoon ja nenään. Hyönteisiä karkottavia luonnonöljyjä on muun muassa laventeli-, sitronella-, piki-, neem-, eukalyptus-, neilikka-, setri-, piparminttu-, kaneli-, kissanminttu-, tea tree-, timjami-, sitruunaruoho-, sitruuna-, appelsiini-, basilika- ja mäntyöljy. Eteeristen öljyjen käytössä on oltava varovainen ja tiedettävä mitä lajikkeita käyttää, jotta ei vahingossa käytä hyönteisiä houkuttavia lajikkeita. Lisäksi on pitäydyttävä korkea laatuisissa öljyissä.

Hyönteisten puremat ovat hyönteislajista riippuen erilaisia. Punoittavan ja kutisevan ihon hoitoon soveltuu hyvin Derma2 Calming serum ja lisä apuna Derma1 skin care shampoo pesu. Avonaiset puremat ja "syönti" kohdat on hyvä pestä Derma1 skin care shampoolla ja laittaa joko Derma6 haavaöljyä tai Derma5 antimikrobista voidetta puremakohdan päälle. Samoin punkin puremat on hyvä puhdistaa, johon soveltuu Derma1 skin care shampoo, Derma5 antimikrobinen voide sekä Derma6 haavaöljy. Derma5 ja Derma6-tuotteiden käytön etuna on niiden vahva hyönteisiä karkottava haju, joka jättää alueelle hyönteisiä karkottavan hajusuojan. Hyönteisten puremat voivat helposti tulehtua kesällä, joten seuraa tilannetta ja pidä ongelma-alue puhtaana esim. Derma1 Skin Care shampoon avulla.

 

Saija_blogi2

 

Aurinko voi myös polttaa vaaleaihoiset koirat. Jos palava alue on pieni, voidaan se suojata Derma7 Soothing Sun shield voiteella, jonka aurinkosuojakerroin on peräti +40. Aurinkosuojakertoimen tulisi olla vähintään 30. Mikäli koko koira on riskissä palaa auringossa, tulisi koko koira suojata esim. vaatteen avulla. On tärkeää erottaa aurinkoherkät ja auringossa palavat koirat. Ensimmäinen ryhmä ei hyödy aurinkosuojasta ja usein aurinkoherkkyyden takana on esim. jokin lääkeaine tai muu auringolle altistava tekijä, joka tulee selvittää. Tyypillisiä auringossa herkästi palavia alueita on mm. korvan lehdet ja kuono. Suojaa herkästi palavat alueet ajoissa. Palanut iho on kipeä ja voi tulehtua helposti. "Korppuisen" palaneen ihon hoitoon saat apua Derma5 antimikrobisesta voiteesta. Punoittavan auringon polttaman ihon rauhoittamiseen soveltuu Derma2 calming serum.

 

Saija_blogi

 

Kuivan ihon hoitoon saat hyvän omega-3 ja -6 kosteusbuustin Derma9 Luxury shine&care suihkeen avulla. Samalla saat apua turkin selvittämiseen ja hoitoon.

Lukuisissa iho-ongelmissa on tärkeää kääntyä ajoissa eläinlääkärin puoleen. Aina, kun olet epävarma tai iho-ongelma on laaja-alainen ja pitkäkestoinen käänny eläinlääkärin puoleen.

Suomen kesä on lyhyt ja kaikista kesän riesoista huolimatta on kesä suurta juhlaa meille kaikille. Nautitaan siis kesästä karvakuonojen ihoa seuraten.

 

Niki_blogi

 

Kirjoittaja biokemisti Saija Pihkanen on luonnonmukaisen SOLHEDS-laatusarjan kehittäjä.

Lisää ohjeita ja apua iho-ongelmiin löydät täältä http://solheds.com/fi/ihonhoito

Hyönteisongelmiin täältä http://solheds.com/fi/ihonhoito/hyonteiset-ja-kutiseva-iho

Löydät kaikki Solheds-tuotteet Sonarcilta!

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Vieraileva blogikirjoittaja FM biokemisti Saija Pihkanen: Kevättä rinnassa ja kiiltoa pinnassa

Nella_ja_rokkitaehdet_307Kevät etenee ja kohta on kesä näyttelyineen sekä lukuisine tapahtumineen täällä. Moni puunaa koiransa edustuskuntoon välttämättä ajattelematta miten kiilto, värin korostus, valkaisu, turkin laskeutuvuus, takut suoriksi  jne... saadaan aikaiseksi. Markkinoilta löytyy varsin kattava joukko tuotteita mistä valita. On kirjava joukko shampoita, joissa kullakin on erilainen ja oma tuotelupaus, suihke- ja säihkepurkkeja sekä hoitoaineita erilaisille turkkilaaduille. Sitten on vielä "supertuotteet" H-hetkeä varten eli lopullinen viimeistely ennen näyttelykehään astumista.

Valtaosa koiranomistajista olettaa purkin ostaessaan, että  tuote on turvallinen ja käyttötarkoitukseen sopiva. Yllätyksenä koiranomistajille tulee se, että eläinten hoitotuotteet ovat kosmetiikkalainsäädännön ulkopuolella. Tämä tarkoittaa sitä, että viranomaispuolelta on valvonta olematon ja mitään viranomaisvaatimuksia ei ole sille, että eläinten hoitotuotteiden valmistajalla ja markkinoijalla olisi edes muodollinen pätevyys tuotteittensa valmistamiseen ja markkinointiin. Siksipä markkinat on paikoin villit ja jokainen kynnelle kykenevä voi lanseerata oman "säihke", "luonnonmukaisen", "allergia" jne tuotesarjansa, ymmärsi sitten tuotteissa käytettävien aineiden kemiaa tai ei, tai miten iho puhumattakaan allerginen iho toimii.

Valvonnan ja lainsäädännön vajaus tekee sen, että kynnys ryhtyä valmistamaan eläintuotteita on alhainen. Tämä näkyy esimerkiksi siinä minkälaisia tuotteita on markkinoilla. Tuotelupaus on ristiriidassa tuotteen sisältämien aineisosien kanssa. Tyypillisiä tällaisia tuotteita on miedot, hellävaraiset shampoot, joissa hellävaraisuus rajoittuu nimeen eli tuotteessa käytetyt ainesosat eivät ole lainkaan mietoja tai hellävaraisia. Valmistaja/markkinoija saa vapaasti nimetä omat tuotteensa. Ylilyönteinä löytyy jopa hypo-allergisiksi nimettyjä tuotteita, joissa nimen idea on antaa mielikuva, että tuote sopisi nimenomaan allergikoille, mutta käytetyt ainesosat ei vastaa annettua nimeä.

Nella_ja_rokkitaehdet_214Kiilto- ja takunpoistoaineiden teho perustuu pääasiallisesti silikoniin. Silikonin avulla saadaan hyvin laskeutuva, kiiltävä ja takkuvapaa turkki. Eläintuotteissa käytetään usein huomattavasti korkeampaa silikonipitoisuutta ja valitettavasti myös heikompi laatuisia raaka-aineita kuin ihmistuotteissa. Silikonipitoisuus on ns. "parhaissa" selvitys/kiiltoaineissa monin kertainen verrattuna ihmistuotteisiin. Silikoni muodostaa läpipääsemättömän muovimaisen kalvon karvan ympärille. Silikoni kerääntyy helposti turkkiin, kun sen poistamiseen tarvitaan vahva sulfaattipohjainen shampoo. Tuotteen silikonipitoisuus on helppo testata suihkauttamalla selvitysainetta lattialle ja kokeilla paljonko Fairya tarvitaan sen pois pesuun lattiasta. Silikonin kerääntyminen karvapeitteeseen ja puhumattakaan iholle on kuin koiran pakkaisi elmukelmuun. Silikonin läpipääsemättömyys heikentää ihon ja karvan omaa toimintaa, siksi silikonin ei tulisi joutua iholle. Oikein käytetynä silikonituotteiden käyttö on kohtuullista ja rajoittuu turkin/karvan latvaosaan.

Oma ryhmänsä on erilaiset karvan nosto/tupeeraus-, väri- ja valkaisutehostetut tuotteet. Kun kosmetiikkalaki ei eläintuotteita koske, ei valmistajalla ole velvollisuutta antaa tuotteen sisältämiä ainesosia ja raaka-aineita. Mutta valmistajalla on velvollisuus varoittaa, jos tuotteessa on käytetty haitallisia ainesosia. Tällöin on purkin kyljessä seuraavanlaisia varoituksia: syttyvää, ei saa käyttää avotulen läheisyydessä, vältä suoraa kosketusta ihoon, käytä suojavarusteita(kertakäyttöhanskat...). Varoitukset on otettava tosissaan ja ymmärrettävä, että tuote sisältää oikeasti eläimelle ja tuotteen käyttäjälle haitallisia aineita, joille altistuminen ei ole terveellistä. Monet näistä aineista on sellaisia, että niitä ei käytetä ihmisten tuotteissa juuri aineen haitallisuuden takia.

Ns. luonnontuotesarjoja tulee jatkuvasti lisää. Kun kosmetiikkalainsäädäntö ei koske eläintuotteita, ei niitä koske myöskään ihmisten luonnonkosmetiikan säännöt. Ihmispuolella luonnonkosmetiikan kriteerinä on  esimerkiksi se, että tuotteen koostumuksesta on vähintään 95% luonnonaineita. Eläinpuolella on luku paikoin ymmärretty väärin päin ja tuotteissa, joissa on 0-5% luonnonaineita kutsutaan luonnontuotteiksi. Tyypillisiä "luonnontuote" voiteita on mm. valmisteet joissa on pisara laventelia ja loppu vaseliinia tai parafiiniä. Molemmat petrokemian sivutuotteita, joiden käyttö ihmisten luonnonkosmetiikassa ei ole edes sallittua.

Jos ja miten sitten valita eläintenhoitotuotepurkkinsa niin, että ei riskeeraa koiransa tai omaa terveyttään kauneuden alttarille. Hoitotuotteita ostaessa on alettava vaatia laatua. Laadun kriteeriksi hyvä vaatimustaso on noudattaa ihmistuotteille asetettuja minimivaatimuksia. Alle listattuna ja perusteltuna asioita, joiden avulla voi tehdä turvallisempia valintoja lemmikkinsä hoitoon.

- Tuotteesta on käytävä ilmi käytetyt ainesosat/raaka-aineet. Ostajan on voitava halutessaan "googlata" ja tarkistaa mitä tuote pitää sisällään. Jo mahdollisten allergisten reaktioiden takia on tieto tärkeä. Älä osta "sikaa säkissä".

- Tuotteesta on käytävä ilmi kuinka ja mihin sitä käytetään, sekä tuotteen säilytys.

- Tuotteesta on käytävä ilmi mihin mahdollinen teho/tuotelupaus perustuu.

- Tuotteen valmistajan/markkinoijan verkkosivuilta on löydyttävä asianmukaista tietoa hoitotuotteiden käyttötarkoituksesta sekä tosiasiallista ymmärrystä aihealueesta. Asiantuntijat tulee nimetä. "No name spesilisteja" on helppo luetella. Rakkaus koiriin tai hyvä business äly ei tee tuotesarjasta koiralle erinomaista. On parempi vaatia pikemmin taitoa kuin intoa.

Nasevatsaniho_tulehdusKoirien osalta on esitetty jopa, että n. 20% koirista olisi allergisia/atoopikkoja. Jos oma koirasi kuuluu tähän isoon ryhmään "rapsuttajia", niin on oltava erityisen tarkka mitä hoitotuotteita koiralle käytetään. Sulfaattipohjaisia (SLES) ns. anionisia peseviä aineita ei tulisi käyttää, kaikenlainen kemiallinen rasitus iholle tulisi minimoida. Tuotteita, joissa on edellä mainittuja varoituksia (syttyvää...), tulisi välttää. Kannattaa pitäytyä tuotteissa, joilla on näyttöä ja oikeaa osaamista erikoistuotesarjan tekemiseen. Jos koirasi rapsuttaa tai selvästi reagoi pesun, trimmauksen tai muiden hoitotoimenpiteiden jälkeen on syynä usein käytettyjen hoitotuotteiden soveltumattomuus koirallesi.

Koiran voi myös hoitaa luonnonmukaisesti ilman synteettisiä tehoaineita. Tosin erityisen herkkien koirien osalta on kaikki tuotteet testattava varovasti pienelle alueelle ennen tuotteen käyttöönottoa. Kaikille allergiavapaita tuotteita ei ole olemassakaan eli mikään hypo- allergia tai vastaava nimi ei tuoteesta tee allergiavapaata. Myös luonnonaineille voi olla allerginen, varsinkin jos tuotteissa käytetään huono laatuisia raaka-aineita.

Hyvä nyrkkisääntö purkkivalintoja tehdessä on, että niitä on itse uskallettava käyttää vastaavaan käyttötarkoitukseen. Kun lemmikkisi on turvallisen ja tehokkaan hoidon arvoinen, on omistajalla aikaa lukea hoitopurkin etiketti ja vaatia laatua karvakuonolleen.

Saija_ja_TIlla_YritysAurinkoista kevättä!
Saija

Kirjoittaja FM biokemisti Saija Pihkanen on kotimaisen SOLHEDS-tuotesarjan kehittäjä. Turvalliseen ihon ja karvan hoitoon löydät ohjeita täältä: 

http://solheds.com/fi/ihonhoito#terve-iho

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Nollana on hyvä olla.

IMG_5306Joskus on vain hyvä nollata – antaa kaiken olla. Se tekee hyvää niin meille ihmisille kuin eläimillekin. Viikonloppu vietettiin juurikin isännän kanssa nollaten. Ei tehty mitään. No, yhden uuden tuotteen tiedot käänsin ja vein verkkokauppaan, mutta sitä ei lasketa. Muutoin en töihin koskenut. Tai no, yritin kyllä, mutta nyt ei vain yksinkertaisesti jaksanut. Seurailin koiria ja totesin, että voiko tyytyväisempiä olentoja olla. Kaikki kolme hakivat oman paikkansa sängystä, venyttelivät autuaasti, kävivät välillä lipaisemassa käsivartta kielellä ja hakemassa hieman lisää rapsutuksia.

Hevospuolella on totutusti pidetty hevosille laidunlomia tai muuten vain viikon tai useamman hengähdystaukoja. Suomessa talven säät pakottavat usein pitämään pakollisia lomaviikkoja. Koirapuolellakin pidettiin ennen taukoja talvella että kesällä – kelit rajoittivat treenaamista ja pakottivat pitämään viikkojenkin taukoja. Mutta ei enää. Treeniolosuhteet ovat muuttuneet Suomessa viimeisen 10 vuoden aikana radikaalisti. Uusia halleja nousee kuin sieniä sateella ja loppua ei tunnu näkyvän. Tämä mahdollistaa ympäri vuotisen treenaamisen ulkoilmasta riippumatta. Taukoja pidetään ainoastaan sairastapauksissa tai ohjaajan lomareissujen vuoksi.

IMG_5562Guuglasin huvin vuoksi sanoilla agility. koira ja lepokausi sekä pelkällä koira ja lepokausi sanoilla. Selasin ensimmäiset viisi sivua läpi: Ei yhden yhtä asiantuntijasivua tuloksena. Toisin kävi hakusanoilla hevonen ja lepokausi. Alkoi tulemaan hakutuloksia, joiden tietojen oikeellisuuteen luottamusta heräsi välittömästi. Onko meidän suomalaisten koiraosaaminen oikeasti näin jäljessä? Itselläni suurin osaaminen ja tieto on harrastamisen ja valmentamisen kautta koiralajeista agilitypuolella, josta syystä näen parhaiten agilityharrastajien tilanteen. Samoin eläinrefleksologina olen viimeisen kymmenen vuoden aikana hoitanut paljon agilitykoiria. Tilanne agilitypuolella ei ole helppo.

Tyypillinen agilityharrastaja käy minimissään 1-2 kertaa viikossa treenaamassa itse agilitya tai jos hänellä on kausikortti johonkin halliin tai kentälle niin useamminkin. Lisäksi treenataan tottelevaisuutta, temppuja sekä fyysistä kuntoa. Osa treenaa päälle rally-tokoa tai palveluskoiralajeja. Tai koiratanssia. Tai, tai, tai ja, ja ja. Lista on loputon. Koirat ovat päässeet meille ihmisille sosiologien povaamaan tulevaisuuten: Niin me kuin koirammekin ovat monen ammatin monitaitajia.  Tarjontaa on siis valtavasti ja painotus on lauseella: Koiraa tulee aktivoida. Mutta otammeko me suomalaiset tämän samalla tavoin kuin kiroilemamme valtiovalta: Mennään övereiksi, eikä nähdä kuin yksi jyrkkä väylä. Vertailemme omia suorituksiamme vielä siihen päälle koira-alan ammattilaisiin, jotka eivät tee työkseen muuta kuin koiria, joiden historiassa on koulutettuja omia koiria 10 kertaa enemmän kuin meillä ja siihen päälle vielä kaikkien asiakkaiden koirat. Yritämme kilpailla ammattilaisen kokemuksen ja taidon kanssa lisäämällä treenin määrää sekä ostetun treenin määrää. Suo on valmis upottavaksi.

IMG_6742Tämän innon päälle lyödään treenipaikkojen rajallisuus. Jos jään kesän ryhmästä pois, saattaa olla etten saa syksyllä enää treenipaikkaa. Jos en ota syksylle treenipaikkaa, en saa kesken talvea treenipaikkaa. Ja tähän perään alan yrittäjien tarve saada kuukausittainen palkkansa ja/tai hallinsa kulut sekä yhdistysten tarve maksaa hallikuluja. Kukaan ei halua sanoa sinulle: Nyt olisi parempi, että pitäisitte parin kuukauden treenitauon. Ihan vain olisitte yhdessä ja lenkkeilisitte vaikka siihen vähän päälle. Tuo lause ei tuota nopealla aikavälillä kenellekään rahaa. Pitkällä aikavälillähän se voi toki tuoda useammalle vuodelle lisätuottoa lepokauden mahdollisesti vaikuttaessa koiran aktiivivuosiin lisävuosina. Mutta toisaalta, ainahan me otamme uuden pennun ja jatkamme sen kanssa – eikö niin? Ehkä rajuimpana agilityharrastajien parissa tilanne näkyy koiran vanhenemisen näkemisenä. Jaksan aina pöyristyä, miten ihmiset puhuvat 5 – 8 vuotiaista koiristaan vanhoina, vanhuksina, pian eläkkeelle jäävinä tai veteraani-ikäisinä. Koiria, joiden elinikä on keskimäärin 15 -16 vuotta, pidetään 6-vuotiaina vanhuksina. Tässä kohtaa vika on kyllä jossain muualla kuin jalostuksessa. Seuraava selostus on, että agility on niin kuluttava laji koiralle. Jos agility on näin kuluttava laji, että koira on 6-vuotiaana eläkeläiseksi valmis niin eikö se silloin tarkoita sitä, että jotain on mennyt pahasti pieleen? Olisiko meidän syytä tutkia ja miettiä omaa treenaamistamme koiriemme kanssa että muutoksia lajin sisällä niin että laji ei kuluttaisi ihmisen parasta ystävää näin pahasti? Eikö meidän koiranomistajien pitäisi astua askel eteenpäin ja sanoa ryhdikkäästi ”SEIS. Minä haluan pitää parhaan ystäväni terveenä ja hyvinvoivana.”

Esteratsastuksessa puhutaan, miten jokainen hyppy kuluttaa hevosta ja siksi hevosia hyppyytetään säästeliäästi. 150cm hyppäävät hevoset eivät hyppää joka treenissä maksimikorkeuttaan. Eivät aina edes sitä 50cm korkeaa. Hevosurheilussa puhutaan paljon siitä, miten jokainen rasitus tuottaa kehoon mikrotason vahinkoa ja hevonen tarvitsee lepoa sen vahingon korvaamiseen. Keho korjaa sitä vahinkoa viemällä paikalle valkosoluja eli syntyy paikallinen pieni tulehdus. Kun keho korjaa vahingoittunutta osaa, se toteaa ettei se ollut riittävän vahva kestämään, joten tehdään siitä entistä vahvempi. 

IMG_5545

 

Suomeksi siis: Rasitus antaa keholle ärsytyksen lihaskasvuun, jonka keho tekee levon aikana. Jokainen voi miettiä, mitä tapahtuu, kun lepoa ei ole ja keho on jatkuvan rasituksen alaisena. Tulee kansankielisesti umpijumi, keho on jatkuvassa stressitilassa, keho ei puhdistu, puolustuskyky laskee ja keho altistuu helpommin kroonisille sairauksille. Tätäkö me haluamme?

Ja koska me olemme kaikki tai ei mitään kansaa niin sitten, kun me laitamme eläimemme lepokaudelle niin sehän on sitten tietenkin suoraan kilpailukaudesta tai rankasta treenistä täyteen tyhjyyteen. Juuri tuossa tuttujen hevostenomistajien kanssa keskustelimme siitä, miten ne elikot aina sairastuu tai vammautuu, kun ajattelee niiden hyvää ja laittaa ne lepokaudelle. Tai vaihtoehtoisesti ihmiset kertovat etteivät voi jättää koiraa tai hevosta tauolle, kun ne tulevat hulluiksi. Tämän vuoksi ne pitäisi pennusta/varsasta/nuoresta pitäen opettaa treenin vaihtelevuuteen – siihen, että normaalia on myös lepääminen ja rauhoittuminen. Niin hevosten kuin koirien kanssakin pitäisi muistaa myös kevyt liikunta. Selkähän siinä tulee itselläkin kipeäksi, jos jää paikoilleen viikoiksi makaamaan. Hevos- että koirapuolella muistetaan myös jaakata siitä, että kyllä niitä aivoja voi aina rasittaa, että kyllä aina voi henkisesti aktivoida. Juurikin luin muutama viikko sitten fiksun artikkelin siitä, että aivotkin toimivat kuin lihakset. Ainakin allekirjoittaneen töistä huuruiselle päälle teki oikein hyvää kahden päivän aivoton oleskelu. Jossain kohti sitä pääsi sen ahdistuksen yli, että kyllä mun nyt jotain pitäisi tehdä ja hyviä työtunteja menee koko ajan hukkaan. Sitten sitä vaan nollasi – koira tyytyväisenä kainalossa.

Tiina, joka on opetellut nollaamaan ihan itsekin. Ihan ilman syyllisyyttä. Ainakin hetkittäin.

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Hän vai se?

han2Olen seurannut enemmän ja vähemmän aktiivisesti Ystäväni hevonen –ohjelmaa, kunnes sen toimittaja osallistui Ylen ohjelmassa keskusteluun siitä, onko eläin hän vai se.  Toimittaja ilmoitti suoraan, että kyllä eläin on aina se. Päreet paloi niin, että kirosanoja pääsi ja rajusti poistin fb-tykkäämisenikin. Olen sellainen astetta rajumpi kannanottaja. Mielestäni eläin on henkisesti hän ja sellaisena häntä tulee kunnioittaa. Puhekielessä on aivan yksi lysti, onko kyseessä hän vai se.

 

 

han3Olen kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta, jossa ei juurikaan tunnettu ”hän” -sanaa muualla kuin peruskoulun ja lukion tunneilla sekä kirkon penkissä. Kaikki olivat ”se” – niin ihmiset kuin eläimetkin. Jonkun käyttäessä ”hän” –sanaa sorahti se heti korvaan. Jos josta kusta puhuttiin ”hän” –sanalla, oli tavoitteena useimmiten ilmentää kyseisen henkilön ylimielisyyttä muita kohtaan. Etelä-Suomeen laskeuduttuani jouduin tottumaan ihmisiin, jotka käyttivät alituiseen ”hän” –sanaa puhekielessä, ja jotka vielä ystävällisesti korjasivat, jos erehdyit puhumaan ihmisestä ”se” –sanalla. Nykyään puhun sujuvasti sekaisin ”se” ja ”hän” suloisessa sekamelskassa. Merkityksellisesti näillä sanoilla ei ole minulle mitään eroa. Valitettavasti vielä vuonna 2016 vielä monellekin sillä tuntuu olevan väliä.

 

 

han1

Syvässä tuntuu istuvan vanhaksi kulunut ajatus, että ihminen on luomakunnan herra. Ihminenkin on eläin -  nisäkäs. Meidän lajimme on vain ihminen. Koirakin on nisäkäs. Samoin hevonen. Kaikki kolme laumaeläimiä. Prosentuaalinen eromme apinaan on niin naurettavan pieni, että sillä ei juurikaan kannata ylpeillä. Vuosikausia on puhuttu, että inhimillistämme liikaa eläimiä. Koko ajan julkistetaan uusia tutkimuksia eläinten tunnekyvyistä ja –taidoista. Ja tämähän on vasta alkua. Miksi meidän ihmisten täytyy saada kokea ylemmyyttä eläimiä kohtaan?

 

 

 

 

han5

Osa tunnustaa kuin uskoa, että eläinlajit eivät voi laumaantua keskenään. Eläimet ovat vain hyötysuhteessa ihmiseen. Toiset huutavat kurkku suorana, että eläin on heidän perheenjäsenensä ja toiset vastaan. Semantiikkaa jälleen. Ehkä me olemme vain kateellisia eläimille, jotka pystyvät elämään laumassa meidän ollessa ongelmissa jo perhe-yksiköiden kanssa? Vai onko kyse jälleen tarve kokea ylemmyyttä? Kyllä se taitaa olla valitettavasti niin että meillä ihmisillä taitaa turhan monet ihmissuhteet olla silkkoja hyötysuhteita. Ja jos on tarve kokea ylemmyyttä niin eläinten suhteenhan se on helppo tehdä. Ne eivät pääse poistumaan tilanteista niin kuin me ihmiset pystymme. Ne ovat riippuvaisia meistä.

 

 

han4Meillä eläimet ovat osa perhettämme. Puhumme niistä sujuvasti vuoroin ”hän” ja vuoroin ”se” –sanalla. Rakastamme ja kunnioitamme jok’ ikistä heistä – juuri sellaisena kuin he ovat: Oman eläinlajinsa edustajina ja yksilöinä. Ihan niin kuin me ihmisetkin.

Tiina

 

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Lapset ja lasten koiraharrastus

lk1Lapsi ja koira. Kuka kouluttaa ja ketä? Kouluttaako aikuinen lapsen harrastuskaveria? Jaloissani nukkuu juurikin kaksi kooikerhondjea eli kotoisasti koikkeria, joista kumpikaan ei ole minun. Ne ovat 11- ja 9- vuotiaiden tyttärieni koiria. Kumpikin sai oman koiran eskarivuotenaan. Vanhempia varoiteltiin, pidettiin hulluina ja muutenkin ympäristö osasi kertoa asiantuntevasti, kuinka huonoja päätöksiä teimme. Mutta päivääkään emme ole katuneet. Joo. Hermot on menneet montakin kertaa, mutta kaduttu ei.

 

lk3

Lasten ja koirien yhteiselo tuottaa itselle jatkuvalla tahdilla kysymyksiä. Niistä ensimmäinen ja toistuva on: Kuinka paljon voi lapselta vaatia? Eräs agilitykouluttaja pohti, että olisiko parempi, että lapset eivät kouluttaisi koiria ollenkaan, koska eivät kykene kuitenkaan oikea-aikaiseen palkkaukseen. 15 vuotta nuoria ja aikuisia kouluttaneena voin sanoa, että ei siihen kykene useimmat aikuisetkaan ja ei ne koirat ole siihen kuolleet. Kyseinen kouluttaja pohdiskeli myös, että olisiko parempi, että lapselle annettaisiin käsiin valmis kisakoira ja lapsi voisi näin saada onnistumisia radoilla ja kisoissa. Treenattaisiin enemmän lapsen ohjaustaitoja kuin opetettaisiin koiraa. Hetken pohdittuani esitin oman mielipiteeni. Mielestäni koiran kouluttaminen ja kasvattaminen on polku. Se kouluttaa ja kasvattaa samalla koiran omistajaa: Antaa henkistä rikkautta, opettaa epäonnistumaan ja onnistumaan. Opettaa olemaan epäitsekäs, empaattinen ja kehittää toisen elävän olennon sosiaalista lukutaitoa. Opettaa olemaan sitkeä – tietyt asiat täytyy hoitaa oli huono tai hyvä päivä ja asiat ei tule valmiiksi sormia napsauttamalla. Ei huonoja asioita siis ollenkaan. Ja toisekseen, jokainen kerta, kun teemme eläimen kanssa jotain, koulutamme sitä.

 

lk2Jos siitä koirasta ei tule ikinä kisakoiraa tai kunnon kisatykkiä niin entä sitten? Keneltä se on pois? Siltä lapseltako? Vai siltä koiralta? Olen vuosien varrella kouluttanut erinäisiä lapsia ja nuoria, joilla on ollut ”vaikeita” koiria - koiria, joista ei ole kisatykeiksi. Pahimmillaan aikuiset ovat huomautelleet kentän laidalla, että miten toi jaksaa jauhaa ton kanssa ja onhan tuo nyt niin hidas, että eihän tuota viitsi edes katsoa. Että minä olen ylpeä jokaisesta näistä lapsesta ja nuoresta, joista on kasvanut hienoja nuoria aikuisia ja aikuisia. Jokainen näistä nuoresta on niin sitkeä sissi tänä päivänä, että niistä sietäisi monen ottaa mallia. Ja yhdenkään suusta ei kuulu kentän laidalla toisen koiran tai ohjaajan vähättelyä tai pilkkaa. Sieltä kuuluu tsemppausta ja ymmärrystä.

 

lk6

 

Aikoinaan olen kummallekin tytölle luvannut, että opetan pennuille luoksetuloa, hieman perustottelevaisuutta, agilityn kontaktiesteiden alastuloja ja keppejä – kaikki muu on tyttöjen omia heiniä. Kyllä äiti on saanut monet kerrat purra hampaita yhteen ja lujasti. Joskus on ollut ihan pakko vain kävellä pois ettei pää räjähtäisi. Mutta edelleenkin, koikkerit eivät ole minun koiriani. Ensimmäisen koikkerin tultua sain pitkään kuulla kyselyä, että joko sä alat kisata sillä, itelleshän sä sen kuitenkin loppujen lopuksi halusit. Tässä vaiheessa kaikki jo uskoo, että ne todellakin on tyttöjen koiria. Ne vetää hihnoissa ( opetin kulkemaan nätisti hihnassa, lapset ja mies ei kuunnelleet taaskaan ohjeita - pitäköön lopputuloksensa ), ne varastaa pöydiltä (mielestämme tämä on kyllä enemmänkin rotuominaisuus), ne haukkuu ja sitten ne mulkoilee vaan, kun niitä käskee olla hiljaa ( narttuja ). Mutta jos oma emäntä on paikalla, on maailmassa kaikki hyvin. Kun nuorempi pääsee koulusta viiden kilometrin päässä niin tämän koira haukahtaa kotona kaksi pientä haukahdusta ja siirtyy odottamaan emäntäänsä. Metsässä jaksan äimistellä,miten ne seuraavat ja tottelevat emäntiään ja miten vanhemman tyttären koira ei poistu tämän viereltä ollenkaan. Kuin uskollinen varjo. Kun maailmassa on kaikki huonosti ja vinksallaan, tulee kainaloon koikkeri, katsoo silmiin ja suoristaa maailman raiteilleen.

 

lk7Jokaisella meistä tulisi olla tässä maailmassa jotain, joka antaa meille ehdotonta rakkauttaan joka ikinen päivä. Vaatimatta. Kyselemättä. Vain rakastaa. Sen me halusimme antaa lapsillemme. Ja annoimme.

Tiina

Ja ps… Kyllä mekin meidän lapsia rakastetaan, mutta vanhemmat nyt vaan on tunnetusti tosi usein tosi syvältä – toisin kuin koikkerit ;)

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Nami, nami, nami!

Hevoselle ja koiralle mieleiset namit pitää olla käytännöllisessä muodossa ja järkevän hintaisia!

Kun kaikki rahat uppoavat eläinhullulla jo muutenkin eläimiin niin jossakin on hyvä olla taloudellinen ja järkevä. Namien kanssa suurimmiksi vaatimuksiksi nousevat tässä tärkeysjärjestyksessä: 1) Namin tulee motivoida eläintä kunnolla. 2) Nami ei saa olla eläimen terveydelle haitaksi. 3) Namin tulisi olla miellyttävä käsitellä. 4) Namin tulisi säilyä hyvin.

Tänään säästettiin heppanameista. Sirpan anoppi toi eilen kuvassa olevan säkillisen ruisleipiä. Ajatuskin kaikkien näiden leipien pilkkomisesta oli jo tuskallinen, mutta pihi sieluni ei antanut periksi vaan ne oli pakko jalostaa heppanameiksi. Ei vaan kyennyt antamaan periksi. 

12650523_10153841305880102_2137350036_n535342_10153838542445102_6897676421227344062_n
12647712_10153841305675102_1405010412_n12659798_10153841306070102_1056232649_n

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tuloksena järjettomän kipeä etusormi, mehevä rakkula, ähkystä kärsivä koira ja sauna täynnä kuivuvia heppanameja. Jos pussillinen heppanameja maksaa melkein viisi euroa ja saunan lämmitys kaikkia näitä kuivattuja leivänpaloja varten sen 8-10 euroa niin säästö on melkoinen. Samalla hevot saavat kotimaista evästä kotimaassa tehtynä. Bonuksena olemme vähentäneet jätteisiin joutuvan ruoan määrää. Lasten kanssa käytiin tänään läpi mitä kaikkea yhden valmiin leivän eteen on tehty ja kulutettu. Lähtien viljan viljelymaan käytetyn lannoitteen valmistuksesta. Aikamoinen määrä työtä, energiaa ja materiaa. Ja joo, porkkana on toki keksitty, mutta porkkanat tahtovat mädäntyä tallilla, ne pitää aina pilkkoa juuri ennen käyttöä ja jos se porkkana sattuu unohtumaan taskuun tai autoon niin tulos ei välttämättä ole kovinkaan miellyttävä.

joulukuu_2015_241Koiraharrastajana olen vuosien varrella käyttänyt erinäisiä euroja kaiken näköisiin herkkuihin ja nakkeihin, joista koirat ovat pitäneet. Muistan aikoinaan eräänkin liivin, jonka taskuun oli unohtunut lihapullan ja nakin palasia. Voi yäk sitä löyhkää. Pakko oli käydä Berran pojilta investoimassa uusi liivi. Tai nakkipaketti, joka on jäänyt kesäkuumalla autoon. Niinpä monien muiden tavoin olen siirtynyt puolikosteisiin korkean lihapitoisuuden omaaviin nappuloihin. Niissäkin täytyy olla tarkkana, mikä on paras motivaattorina. Saksalainen Dogz finefood Juicy Jewelsin ankka tunnetaan meillä ankka-namina ja koirat tietävät täsmälleen, mistä puhutaan, kun puhutaan ankasta. Säästöjä saa, kun ostaa isomman säkin ja namit eivät mene pilalle, vaikka ne unohtaisikin taskun pohjalle. Eri asia on, että meneekö vaate pilalle, jos sen jättää ankka-nameja himoitsevien koirien ulottuville. Meiltäkin löytyy erinäisiä rei’illä tuunattuja taskuja vaatteista. Mutta ankkanameja ei pois vaihdeta! Pidän siitä, että niitä on mukana melkeinpä joka taskussa ja voin palkata koiran namilla juuri sopivalla hetkellä. Ikinä ei voi myöskään tietää, milloin käsiin sattuu joutohetki ja senhän voi käyttää heti hyväksi pieneen tottis- tai tempputreeniin. Ja sitä paitsi, koskaan ei tiedä, milloin on superpalkan aika ja minä haluan olla sitä varten valmiina!

 

Namiväittämät voi heittää menemään!

Aikojen saatossa olen saanut kuulla monen monituista kertaa niin hevosten kuin koirien kanssa, että ei sitä tarvitse palkata namilla. Väittämiä on moneen lähtöön ja yleensä täysin höpöhöpöjä.

”Se on niin läski ettei se tarvitse yhtään mitään ylimääräistä!” ja ”Se on niin herkkä lihomaan etten uskalla antaa yhtään ylimääräistä!” ovat tyypillisiä lauseita. Eletään kuvitelmaa, jossa hevoselle annetaan kertanamina puolikas limppu ja koiralle kokonainen nakki tai päinvastoin, jolloin nami pidetään ihan juuri ja juuri silmin nähtävänä murusena. Eläin ei juurikaan erottele, minkä kokoisen herkun saa. Olipa se eläin sitten 2 kiloinen chihuhua tai 500 kiloinen hevonen niin sen herkun ei tarvitse olla valtava, eikä sen tarvitse olla niin pieni, että hyvä, että silmällä näkee. Maalaisjärjen käyttö on sallittua. Tänään yritin tehdä heppanameista noin 1,5-2cm x 1,5-2cm kokoisia palasia ja en oikein millään logiikalla voi nähdä, että 500 kiloinen hevonen lihoisi muutamasta sellaisesta päivässä. Ja koiran kanssa varsinkin on helppo pudottaa seuraavan aterian määrää, jos nameja on tullut annettua reilummin.   

joulukuu_2015_1024”Kyllä sen pitää totella ilman herkkujakin!” Kuulostaapa vallan kuninkaalliselta. Eläimellä tulee olla syy, miksi tehdä asioita. Suurin osa eläimistä pyrkii menemään sieltä, mistä aita on matalin ja missä olotilassa olotila on mukavin. Niille tulee opettaa mielleyhtymä, että yhdessä tekeminen ja oppiminen on kivaa. Toki voidaan käyttää sosiaalista palkkaa tai saalisviettiin pohjautuvaa palkkaa, mutta kyllä se nami vaan on niin näppärä työväline näiden kahden lisäksi. Oma koirani, Gandhi, esimerkiksi palkkautuu agilityssa jo pelkästä radan jatkumisesta ja yhdessä tekemisestä eikä välttämättä huoli nameja ollenkaan, mutta aina muistan tarjota. Yksittäisiä asioita treenatessa palkkana on aina nami. Gandhi käy uskollisesti nami-astialla palkkausmerkin saatuaan, vaikkei aina muista sitä namia ottaakaan. 

joulukuu_2015_1089”Sitten se ruinaa koko ajan nameja, kun menen kerran tai kaksi antamaan! Se on liian ahne – ei se kykene keskittymään sitten muuhun kuin nameihin!” Nykypäivän eläimen koulutuksessa tahdotaan nykyään unohtaa kouluttaa palkasta luopuminen: ”Luovu palkasta, tee pyydetty tehtävä, saat merkin, jota seuraa palkka.” Keskitytään palkkaamaan, palkkaamaan ja palkkaamaan, mutta unohdetaan luopumisen opettamisen merkitys. Niin koirat kuin hevosetkin vaativat herkkujaan, hamuavat, nipistelevät ja purevat. Isommat koirat ja hevoset tuuppivat ja tönivät, ”kiipeävät syliin” vaatimaan namejaan. Parhaimmillaan on käsi rannetta myöten koiran suussa. Seuraa looginen johtopäätös: ”Kun et kerran käyttäydy niin ei anneta sitten ollenkaan nameja!” Rangaistaan eläintä siitä, että me emme ole vaivautuneet opettamaan yhtä pientä asiaa. Samalla otamme takapakkia koko koulutuksessa, koska emme voi palkata eläintä juuri sitä motivoivalla tavalla. Olisiko meillä ihmisillä syytä katsoa peiliin?

”Ihmisellä on ihmisen ruoat ja eläimellä eläimen, syö sen, mitä saa ja sillä siisti! Sitä varten sille on ostettu nappulansa, että se niitä syö – ei tässä nyt monia eri ruokia ruveta yhdelle koiralle ostelemaan!” Vuosia sitten pentu-, agilityalkeis- ja arkitottelevaisuuskursseja opettaessani jaksoin joka luennolla toistaa saman tarinan ja kysymyksen: Kuvittele, että olet niin köyhä, että sinulla ei ole varaa syödä kuin kaurapuuroa. Syöt sitä aamiaiseksi, lounaaksi ja illalliseksi. Joka päivä vain ja ainoastaan kaurapuuroa. Eräs päivä kaverisi kysyy sinua apuun. Hän pyytää sinua tyhjentämään ja pesemään kesämökkinsä ulkohuussin saavin, jossa on koko hellekesän jätökset. Hän lupaa avusta lautasellisen kaurapuuroa. Lähtisitkö? Entä, jos kaveri tarjoaisikin kaurapuuron sijaan herkullisen illallisen, johon kuuluisi pippuripihvi pippurikermakastikkeella ja valkosipulikermaperunoilla ja raikkaalla salaatilla? Lähtisitkö nyt? Tätä kysymystä voi jokainen pohtia. Vastaus taitaa olla aika helppo.

Minä halaan eläimiä, minä silitän niitä, minä kehun niitä ääneen, leikin niiden kanssa ja annan nameja. Ja kukaan ei ole vielä kuollut siihen.   

-Rakkulakäsi-Tiina-

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Ihana, ihana hulluus!

tammikuu_2015_021Nousimme lauantai-aamuna 11-vuotiaan tyttäreni kanssa kello 7:30 ylös ja aamutoimien jälkeen ajoimme hoitamaan ponin haavan tallille A, josta ajoimme tallille B. Tallilla B ratsastin yhden hevosen ja tyttäreni auttoi aamutallin teossa ja valmennukseen lähtevien tavaroiden pakkauksessa. Seuraavaksi ajoimme ystävämme kanssa tallille C valmennukseen. Kökimme päivän -19 – -25 asteen pakkasessa käyden tarpeilla ulkohuussissa ja lämmitellen ainakin +14 asteisessa tallituvassa. Tästä ajoimme takaisin tallille B, jossa hoidimme  porukalla iltatallin, kävimme ruokakaupassa ja menimme kotiin tekemään seuraavan päivän eväitä. Kotiin palatessa kello löi 21:30. Mutta olipa hyvä valmennuspäivä.

tammikuu_2015_022

Kotimatkalla juttelin puhelimessa kaverin kanssa, joka oli ajanut Sipoosta agilitykisoihin Lohjalle, ottanut matkalla liikennekamerasta pikavoiton, saanut tulokseksi kaksi hylättyä ja yhden 5 virhepisteen tuloksen. Mutta oli kuulemma ollut buffassa tarjolla todella hyvää suklaakakkua. Toinen kaveri viestitteli hakeneensa hevosensa kotiin ja jääneensä kotimatkalla trailerin kanssa ylämäkeen jumiin - takaa tulevan liikenteen eteen tietenkin. Mutta oli kauhean tyytyväinen, että isä oli aikoinaan opettanut peruuttamaan hyvin. Kolmas kaveri soittaa ja kyselee agilitytreeneistä. On kuulemma jääneet lenkit kelien vuoksi viime aikoina lyhyiksi. Mutta koiralla kuulemma hyvin virtaa riittää, kun ei kunnolla lenkkeile. Voin vain kuvitella: Täydet 34 kiloa täyttä virtaa sisätiloissa. Sunnuntai-aamuna odottaa tyttären kanssa 6:30 herätys ratsastusvalmennukseen lähdön takia.  Ollaanko me kaikki hulluja?

Vuosien varrella on kehittynyt eläinharrastukseen liittyviä viisauksiakin: Ne, ketkä harrastaa vain koiria tai vain hevosia, on hulluimpia. Ne, jotka harrastavat kumpiakin, ovat täysjärkisimpiä. Tässä kohtaa päivää ja harrastusta en enää tiedä. Hulluja kaikki tyynni. Mutta mikä saa aikuisen täysin järkevän ihmisen hurahtamaan näin pahasti? Agilityn parissa keksin aikoinaan vastauksen: Se hetki, kun tunnet olevasi radalla yhtä koiran kanssa. Kun ajattelet antavasi käskyn, koira teki jo. Juuri ajatuksesi mukaisesti. Kaksi mieltä ja kehoa toimivat niin vahvasti yhteen, että ne kokevat olevansa yhtä. Sama aarre piilee monessa muussakin eläinharrastuksessa. Jotkut kutsuvat sitä sanalla ”flow”. Olen joskus saanut silmien pyöritystäkin kuvaillessani tunnetta, mutta hevospuolella asiaa on tutkittu ja saatu tuloksiakin. ”Flow” on olemassa. Sitä on tutkittu nimikkeellä ”co-being”.

Mutta on niin paljon muutakin kuin vain ”flow”. Tänään näin paljon ratsastamani hevosen ensimmäisen ratsuttajansa käsissä ja sydäntä lämmittivät ratsuttajan näkemykset hevosesta. Olen onnistunut hevosen koulutuksessa. Tänään näin ystäväni voittavan pelkonsa ja luottavan hevoseensa. Hän koki ”flow’n”. Onneksi on vielä sentään sen verran tapoja jäljellä etten kiljunut riemusta kesken valmennuksen. Tyttäreni näki tänään ison kasan islanninhevosratsastusta ja oli ihastuksissaan hevosten kauneudesta. Talli C:n pitäjän kanssa puitiin lämmittelytauolla agilityn rataantutustumisongelmia. Totesimme yhteen ääneen kuinka mahtavaa on, kun on jotain muutakin tekemistä kuin koti ja työ eli hänen tapauksessaan talli ja talli. Ja nyt minä istun viimeinkin kaikesta kylmyydestä lämmenneenä auvoisasti kotisohvalla, läppäri sylissä ja oman koiran pää kainalossa. Herra Huu on hellyyttä tulvillaan. Herra Huun hellyys lämmittää niin sydäntä kuin kehoakin. Kaikkein suurin onni taitaa ollakin tuntea ”co-being” vain olemalla yhdessä ihan siinä tavallisessa arjessa. Ehkäpä siinä piileekin tämän ihanan hulluuden salaisuus.

-tiina-
- sonarcilainen, eläinrefleksologi, agilityvalmentaja, koiraharrastaja, tätiratsastaja, poniäiti, eläinhullu -

Ps... Tässä vielä linkki "co-being" -tutkimukseen: http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/1469-8676.12029/abstract

Lue koko viesti

Klarna Checkout
-kauppiaan tiedot