Tulosta

Nollana on hyvä olla.

Julkaistu , julkaisija

Nollana on hyvä olla.

IMG_5306Joskus on vain hyvä nollata – antaa kaiken olla. Se tekee hyvää niin meille ihmisille kuin eläimillekin. Viikonloppu vietettiin juurikin isännän kanssa nollaten. Ei tehty mitään. No, yhden uuden tuotteen tiedot käänsin ja vein verkkokauppaan, mutta sitä ei lasketa. Muutoin en töihin koskenut. Tai no, yritin kyllä, mutta nyt ei vain yksinkertaisesti jaksanut. Seurailin koiria ja totesin, että voiko tyytyväisempiä olentoja olla. Kaikki kolme hakivat oman paikkansa sängystä, venyttelivät autuaasti, kävivät välillä lipaisemassa käsivartta kielellä ja hakemassa hieman lisää rapsutuksia.

Hevospuolella on totutusti pidetty hevosille laidunlomia tai muuten vain viikon tai useamman hengähdystaukoja. Suomessa talven säät pakottavat usein pitämään pakollisia lomaviikkoja. Koirapuolellakin pidettiin ennen taukoja talvella että kesällä – kelit rajoittivat treenaamista ja pakottivat pitämään viikkojenkin taukoja. Mutta ei enää. Treeniolosuhteet ovat muuttuneet Suomessa viimeisen 10 vuoden aikana radikaalisti. Uusia halleja nousee kuin sieniä sateella ja loppua ei tunnu näkyvän. Tämä mahdollistaa ympäri vuotisen treenaamisen ulkoilmasta riippumatta. Taukoja pidetään ainoastaan sairastapauksissa tai ohjaajan lomareissujen vuoksi.

IMG_5562Guuglasin huvin vuoksi sanoilla agility. koira ja lepokausi sekä pelkällä koira ja lepokausi sanoilla. Selasin ensimmäiset viisi sivua läpi: Ei yhden yhtä asiantuntijasivua tuloksena. Toisin kävi hakusanoilla hevonen ja lepokausi. Alkoi tulemaan hakutuloksia, joiden tietojen oikeellisuuteen luottamusta heräsi välittömästi. Onko meidän suomalaisten koiraosaaminen oikeasti näin jäljessä? Itselläni suurin osaaminen ja tieto on harrastamisen ja valmentamisen kautta koiralajeista agilitypuolella, josta syystä näen parhaiten agilityharrastajien tilanteen. Samoin eläinrefleksologina olen viimeisen kymmenen vuoden aikana hoitanut paljon agilitykoiria. Tilanne agilitypuolella ei ole helppo.

Tyypillinen agilityharrastaja käy minimissään 1-2 kertaa viikossa treenaamassa itse agilitya tai jos hänellä on kausikortti johonkin halliin tai kentälle niin useamminkin. Lisäksi treenataan tottelevaisuutta, temppuja sekä fyysistä kuntoa. Osa treenaa päälle rally-tokoa tai palveluskoiralajeja. Tai koiratanssia. Tai, tai, tai ja, ja ja. Lista on loputon. Koirat ovat päässeet meille ihmisille sosiologien povaamaan tulevaisuuten: Niin me kuin koirammekin ovat monen ammatin monitaitajia.  Tarjontaa on siis valtavasti ja painotus on lauseella: Koiraa tulee aktivoida. Mutta otammeko me suomalaiset tämän samalla tavoin kuin kiroilemamme valtiovalta: Mennään övereiksi, eikä nähdä kuin yksi jyrkkä väylä. Vertailemme omia suorituksiamme vielä siihen päälle koira-alan ammattilaisiin, jotka eivät tee työkseen muuta kuin koiria, joiden historiassa on koulutettuja omia koiria 10 kertaa enemmän kuin meillä ja siihen päälle vielä kaikkien asiakkaiden koirat. Yritämme kilpailla ammattilaisen kokemuksen ja taidon kanssa lisäämällä treenin määrää sekä ostetun treenin määrää. Suo on valmis upottavaksi.

IMG_6742Tämän innon päälle lyödään treenipaikkojen rajallisuus. Jos jään kesän ryhmästä pois, saattaa olla etten saa syksyllä enää treenipaikkaa. Jos en ota syksylle treenipaikkaa, en saa kesken talvea treenipaikkaa. Ja tähän perään alan yrittäjien tarve saada kuukausittainen palkkansa ja/tai hallinsa kulut sekä yhdistysten tarve maksaa hallikuluja. Kukaan ei halua sanoa sinulle: Nyt olisi parempi, että pitäisitte parin kuukauden treenitauon. Ihan vain olisitte yhdessä ja lenkkeilisitte vaikka siihen vähän päälle. Tuo lause ei tuota nopealla aikavälillä kenellekään rahaa. Pitkällä aikavälillähän se voi toki tuoda useammalle vuodelle lisätuottoa lepokauden mahdollisesti vaikuttaessa koiran aktiivivuosiin lisävuosina. Mutta toisaalta, ainahan me otamme uuden pennun ja jatkamme sen kanssa – eikö niin? Ehkä rajuimpana agilityharrastajien parissa tilanne näkyy koiran vanhenemisen näkemisenä. Jaksan aina pöyristyä, miten ihmiset puhuvat 5 – 8 vuotiaista koiristaan vanhoina, vanhuksina, pian eläkkeelle jäävinä tai veteraani-ikäisinä. Koiria, joiden elinikä on keskimäärin 15 -16 vuotta, pidetään 6-vuotiaina vanhuksina. Tässä kohtaa vika on kyllä jossain muualla kuin jalostuksessa. Seuraava selostus on, että agility on niin kuluttava laji koiralle. Jos agility on näin kuluttava laji, että koira on 6-vuotiaana eläkeläiseksi valmis niin eikö se silloin tarkoita sitä, että jotain on mennyt pahasti pieleen? Olisiko meidän syytä tutkia ja miettiä omaa treenaamistamme koiriemme kanssa että muutoksia lajin sisällä niin että laji ei kuluttaisi ihmisen parasta ystävää näin pahasti? Eikö meidän koiranomistajien pitäisi astua askel eteenpäin ja sanoa ryhdikkäästi ”SEIS. Minä haluan pitää parhaan ystäväni terveenä ja hyvinvoivana.”

Esteratsastuksessa puhutaan, miten jokainen hyppy kuluttaa hevosta ja siksi hevosia hyppyytetään säästeliäästi. 150cm hyppäävät hevoset eivät hyppää joka treenissä maksimikorkeuttaan. Eivät aina edes sitä 50cm korkeaa. Hevosurheilussa puhutaan paljon siitä, miten jokainen rasitus tuottaa kehoon mikrotason vahinkoa ja hevonen tarvitsee lepoa sen vahingon korvaamiseen. Keho korjaa sitä vahinkoa viemällä paikalle valkosoluja eli syntyy paikallinen pieni tulehdus. Kun keho korjaa vahingoittunutta osaa, se toteaa ettei se ollut riittävän vahva kestämään, joten tehdään siitä entistä vahvempi. 

IMG_5545

 

Suomeksi siis: Rasitus antaa keholle ärsytyksen lihaskasvuun, jonka keho tekee levon aikana. Jokainen voi miettiä, mitä tapahtuu, kun lepoa ei ole ja keho on jatkuvan rasituksen alaisena. Tulee kansankielisesti umpijumi, keho on jatkuvassa stressitilassa, keho ei puhdistu, puolustuskyky laskee ja keho altistuu helpommin kroonisille sairauksille. Tätäkö me haluamme?

Ja koska me olemme kaikki tai ei mitään kansaa niin sitten, kun me laitamme eläimemme lepokaudelle niin sehän on sitten tietenkin suoraan kilpailukaudesta tai rankasta treenistä täyteen tyhjyyteen. Juuri tuossa tuttujen hevostenomistajien kanssa keskustelimme siitä, miten ne elikot aina sairastuu tai vammautuu, kun ajattelee niiden hyvää ja laittaa ne lepokaudelle. Tai vaihtoehtoisesti ihmiset kertovat etteivät voi jättää koiraa tai hevosta tauolle, kun ne tulevat hulluiksi. Tämän vuoksi ne pitäisi pennusta/varsasta/nuoresta pitäen opettaa treenin vaihtelevuuteen – siihen, että normaalia on myös lepääminen ja rauhoittuminen. Niin hevosten kuin koirien kanssakin pitäisi muistaa myös kevyt liikunta. Selkähän siinä tulee itselläkin kipeäksi, jos jää paikoilleen viikoiksi makaamaan. Hevos- että koirapuolella muistetaan myös jaakata siitä, että kyllä niitä aivoja voi aina rasittaa, että kyllä aina voi henkisesti aktivoida. Juurikin luin muutama viikko sitten fiksun artikkelin siitä, että aivotkin toimivat kuin lihakset. Ainakin allekirjoittaneen töistä huuruiselle päälle teki oikein hyvää kahden päivän aivoton oleskelu. Jossain kohti sitä pääsi sen ahdistuksen yli, että kyllä mun nyt jotain pitäisi tehdä ja hyviä työtunteja menee koko ajan hukkaan. Sitten sitä vaan nollasi – koira tyytyväisenä kainalossa.

Tiina, joka on opetellut nollaamaan ihan itsekin. Ihan ilman syyllisyyttä. Ainakin hetkittäin.

Kommentit: 0

Vain rekisteröidyt käyttäjät voivat jättää kommentteja.
Kirjaudu sisään ja jätä kommentti Rekisteröidy heti

Klarna Checkout
kauppiaan tiedot