Tulosta

Lapset ja lasten koiraharrastus

Julkaistu , julkaisija

Lapset ja lasten koiraharrastus

lk1Lapsi ja koira. Kuka kouluttaa ja ketä? Kouluttaako aikuinen lapsen harrastuskaveria? Jaloissani nukkuu juurikin kaksi kooikerhondjea eli kotoisasti koikkeria, joista kumpikaan ei ole minun. Ne ovat 11- ja 9- vuotiaiden tyttärieni koiria. Kumpikin sai oman koiran eskarivuotenaan. Vanhempia varoiteltiin, pidettiin hulluina ja muutenkin ympäristö osasi kertoa asiantuntevasti, kuinka huonoja päätöksiä teimme. Mutta päivääkään emme ole katuneet. Joo. Hermot on menneet montakin kertaa, mutta kaduttu ei.

 

lk3

Lasten ja koirien yhteiselo tuottaa itselle jatkuvalla tahdilla kysymyksiä. Niistä ensimmäinen ja toistuva on: Kuinka paljon voi lapselta vaatia? Eräs agilitykouluttaja pohti, että olisiko parempi, että lapset eivät kouluttaisi koiria ollenkaan, koska eivät kykene kuitenkaan oikea-aikaiseen palkkaukseen. 15 vuotta nuoria ja aikuisia kouluttaneena voin sanoa, että ei siihen kykene useimmat aikuisetkaan ja ei ne koirat ole siihen kuolleet. Kyseinen kouluttaja pohdiskeli myös, että olisiko parempi, että lapselle annettaisiin käsiin valmis kisakoira ja lapsi voisi näin saada onnistumisia radoilla ja kisoissa. Treenattaisiin enemmän lapsen ohjaustaitoja kuin opetettaisiin koiraa. Hetken pohdittuani esitin oman mielipiteeni. Mielestäni koiran kouluttaminen ja kasvattaminen on polku. Se kouluttaa ja kasvattaa samalla koiran omistajaa: Antaa henkistä rikkautta, opettaa epäonnistumaan ja onnistumaan. Opettaa olemaan epäitsekäs, empaattinen ja kehittää toisen elävän olennon sosiaalista lukutaitoa. Opettaa olemaan sitkeä – tietyt asiat täytyy hoitaa oli huono tai hyvä päivä ja asiat ei tule valmiiksi sormia napsauttamalla. Ei huonoja asioita siis ollenkaan. Ja toisekseen, jokainen kerta, kun teemme eläimen kanssa jotain, koulutamme sitä.

 

lk2Jos siitä koirasta ei tule ikinä kisakoiraa tai kunnon kisatykkiä niin entä sitten? Keneltä se on pois? Siltä lapseltako? Vai siltä koiralta? Olen vuosien varrella kouluttanut erinäisiä lapsia ja nuoria, joilla on ollut ”vaikeita” koiria - koiria, joista ei ole kisatykeiksi. Pahimmillaan aikuiset ovat huomautelleet kentän laidalla, että miten toi jaksaa jauhaa ton kanssa ja onhan tuo nyt niin hidas, että eihän tuota viitsi edes katsoa. Että minä olen ylpeä jokaisesta näistä lapsesta ja nuoresta, joista on kasvanut hienoja nuoria aikuisia ja aikuisia. Jokainen näistä nuoresta on niin sitkeä sissi tänä päivänä, että niistä sietäisi monen ottaa mallia. Ja yhdenkään suusta ei kuulu kentän laidalla toisen koiran tai ohjaajan vähättelyä tai pilkkaa. Sieltä kuuluu tsemppausta ja ymmärrystä.

 

lk6

 

Aikoinaan olen kummallekin tytölle luvannut, että opetan pennuille luoksetuloa, hieman perustottelevaisuutta, agilityn kontaktiesteiden alastuloja ja keppejä – kaikki muu on tyttöjen omia heiniä. Kyllä äiti on saanut monet kerrat purra hampaita yhteen ja lujasti. Joskus on ollut ihan pakko vain kävellä pois ettei pää räjähtäisi. Mutta edelleenkin, koikkerit eivät ole minun koiriani. Ensimmäisen koikkerin tultua sain pitkään kuulla kyselyä, että joko sä alat kisata sillä, itelleshän sä sen kuitenkin loppujen lopuksi halusit. Tässä vaiheessa kaikki jo uskoo, että ne todellakin on tyttöjen koiria. Ne vetää hihnoissa ( opetin kulkemaan nätisti hihnassa, lapset ja mies ei kuunnelleet taaskaan ohjeita - pitäköön lopputuloksensa ), ne varastaa pöydiltä (mielestämme tämä on kyllä enemmänkin rotuominaisuus), ne haukkuu ja sitten ne mulkoilee vaan, kun niitä käskee olla hiljaa ( narttuja ). Mutta jos oma emäntä on paikalla, on maailmassa kaikki hyvin. Kun nuorempi pääsee koulusta viiden kilometrin päässä niin tämän koira haukahtaa kotona kaksi pientä haukahdusta ja siirtyy odottamaan emäntäänsä. Metsässä jaksan äimistellä,miten ne seuraavat ja tottelevat emäntiään ja miten vanhemman tyttären koira ei poistu tämän viereltä ollenkaan. Kuin uskollinen varjo. Kun maailmassa on kaikki huonosti ja vinksallaan, tulee kainaloon koikkeri, katsoo silmiin ja suoristaa maailman raiteilleen.

 

lk7Jokaisella meistä tulisi olla tässä maailmassa jotain, joka antaa meille ehdotonta rakkauttaan joka ikinen päivä. Vaatimatta. Kyselemättä. Vain rakastaa. Sen me halusimme antaa lapsillemme. Ja annoimme.

Tiina

Ja ps… Kyllä mekin meidän lapsia rakastetaan, mutta vanhemmat nyt vaan on tunnetusti tosi usein tosi syvältä – toisin kuin koikkerit ;)

Kommentit: 0

Vain rekisteröidyt käyttäjät voivat jättää kommentteja.
Kirjaudu sisään ja jätä kommentti Rekisteröidy heti

Klarna Checkout
kauppiaan tiedot